maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Kiitos Maria ja Marjatta!

Influenssa nosti minulle 40 asteen kuumeen neljäksi päiväksi. Olen sairastanut sitä nyt jo yli viikon. Kehonlämpö tempoilee yhä iltaisin ylöspäin. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut syömään särkylääkkeitä. Vieläkään en voisi nukkua yötä ilman särkylääkettä.

Kipu on vihlovaa, se on kuin kaikkialle raajoihin ulottuvaa hammaskipua. Se juilii omituisesti; yhtäkkiä se tuntuu jossakin lihaksessa ja siirtyy äkkiä pois muutamaan muuhun paikkaan.






KUVASSA: Kun kuume nousee, on muistettava juoda.

Yskä pahenee myös iltaa ja yötä kohti.

Tämä on hirveä tauti. Jos olisin huonokuntoinen, esimerkiksi viimeisiäni vetelevä vanhus, kuolisin tähän.

Sain sairauden todennäköisesti Mattilan perhetukikodista eli lastenkodista. Poikani on sairastanut suunnilleen samaan aikaan kanssani, mutta hänellä se on ollut lievempänä. Hän on myös parantunut helpommin.

Monet Mattilan lapset ovat sairastaneet tätä tautia, hiukan eri muodoissa. Tähän influenssaan kuuluu oksettamisen tunne eri asteisena, ja osa lapsista ehti sairastaa oksennustaudin.

Mattilassa pahoinvoinnista kärsivälle kipuilevalle ja kuumeilevalle lapselle on kuulema työnnetty peräpuikkoa peräaukkoon.

Jotenkin niin alkeellista ja kaavamaista! Tuollaiselle esikouluikäiselle lapselle ei enää suositella peräpuikon käyttöä. Eräs syy esimerkiksi se, että peräpuikko eli "suppo" tehoaa hitaammin kuin suun kautta annettu. Tässä taudissa pitää auttaa ripeästi.

Hoidotta ja ilman huolenpitoa jäävä ihminen voi tässäkin pahoin.



KUVASSA: Lepo on sairaana autuasta. Pusuttelua olemme kuitenkin välttäneet. (The Kiss, Gustav Klimt 1907.)


* * * * * *

Mutta mitä minä kuulinkaan pojaltani, joka oli vapautunut huostaanotosta omaan kotiin. Hän pohti, että se yksi hoitaja, Maria, taisi tykätä hänestä! Elämys oli selvästi virittänyt myös pojassani myönteisiä tuntemuksia Mariaa kohtaan. Hyvän henkilökemian oireita?


Tulimme valtavan iloisiksi ja meillä oli kerrankin iloinen puheenaihe Mattilasta. Kiitos Maria, ja kiitos sosiaalityöntekijä Marjatta Visuri! Sinullakin on iso merkitys meidän elämässämme. Sinulla oli kanttia puhelimessa myöntää Jämsän sosiaalityöntekijöille, ettei poikani ole kärsinyt kotioloissaan. Puhelu johti Tuukan vapauttamiseen. Vapautus sovittiin tuolloin seuraavaksi päiväksi ja se toteutui.

Lisää Marjatta tuollaista! Tuota, viranomaisten empaattista ja yhteistyöhaluista asennetta, suomalaiset lapset ja heidän vanhempansa tarvitsevat!