sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2009

Lapseni lensi vapauteen

Puhuimme poikani vapaaksi lastenkoti Mattilasta torstaina. Vapaustuspäivä oli perjantai 20.3.2009. Hyvin rajoitettua laitoselämää kesti siis viisi viikkoa.

Poikani elämä oli normaaliakin rajoitetumpaa, sillä loppuvaiheessa häntä ei saanut käydä enää tapaamassakaan kuin kerran viikossa, perjantaisin kello 13-15.


KUVASSA: Harvinaisia uutisia vapaudesta tässä yhteiskunnassa, johon on rakentunut vahva kyykyttävä piiloideologia.


Jämsän kaupungin "sossu" eli sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan sosiaalityö oli hakemassa pojalleni peräti 60 vuorokautta lisää huostaanottoa, mutta päätin ryhtyä hoitamaan työnjohtoa tuolla kaupungin hallinnon alalla. Poikani vapautus johtuu oikeastaan vain siitä, että minä kiiruhdin lopettamaan tämän sirkuksen.

Jos olisin toiminut ainoastaan juridisesti, asianajajaan tukeutuen, poikani virui laitoksessa todennäköisesti edelleenkin.

Minulla on ollut koko huostaanoton ajan käsitys, että jonkun pitää opastaa eksyneille ja omaan keitokseensa hukkuville sosiaalityöntekijöille reitti, mistä pitää kulkea. Ryhdyin siis työhön.

Virkamiesten kanssa työskentelyssä on aina se vaikeus, että he ovat lähes tavoittamattomia. Niinpä kuntalaisen ja kansalaisen on ryhdyttävä tavoittamaan heitä keskusteluyhteyteen mitä moninaisimmin keinoin. Pelkästään jo viranomaisen pyydystämiseen on varattava runsaasti aikaa ja muita resursseja, kuten kommunikaatiovälineitä. Silti tärkein ei ole yhteydenottojen määrä, vaan se, että virkamies alkaa tuntea kansalaisen aiheuttamaa painetta. Kyse on siis hyvin psykologisesta tekijästä.


KUVASSA: Lastensuojelu on keskuudessamme. Se lähtee lapsen tarpeista.

Väitän siis, että tämä lapseni vapauttaminen ei ollut juridinen toimenpide, se hädin tuskin oli edes sosiaalityötä ja lastensuojelua. Se oli ennen kaikkea psykologiaa.

Väitän, että meidän järjestäytyneessä ja kehittyneessä yhteiskunnassamme meidän asioitamme hoidetaan usein aivan muilla työvälineillä kuin lainsäädännöllä.

Toki juridiikka oli puolellamme, mutta lastensuojelulaki on niin löysä, päämäärätön ja rajoiltaan hämärä, että sosiaalityöntekijät olisivat halutessaan voineet myös jatkaa huostaanottoa. Lastensuojelulaki on uudistettava, sillä se vaarantaa lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja turvallisen elämän.

Oikeastaan minua ei edes kiinnosta, kuka tässä huostaanotossa on eniten oikeassa. Moinen oikeutuksen etsiminen lähenee jo moralismia, mikä mielestäni on älyllisyyden perikato.

Minua sen sijaan kiinnostaa kovasti se, miten typeriltä huostaanoton perusteet alkoivat ajan kuluessa näyttää. Minä nimittäin tein parhaani, että koko huostaanoton (ja poikani laitoshoidon) ajan palasin aina näihin perusteisiin, joiden siis piti ilmetä kahdesta kirjallisesta asiakirjasta eli lastensuojeluilmoituksesta ja huostaanottopäätöksestä.



KUVASSA: Lapset ulkoilevat ja nauttivat pihan leikeistä. Lapsuus on turvattu, kun saa kuulua Suojaavaan Koneistoon.


Kun sosiaalityöntekijöiden kollektiivinen kiima sammui, lätsähti koko kakku perusteineen murskaksi lattialle. Pläts. Perusteiden älyllisyys eli "huoli lapsesta" paljastui lähinnä vain voimakkaaksi tunteeksi. Kun asenteellisuus riittää, ei järkeä tarvita.

Virkamiehen kun ei ole ennenkään tarvinnut onnistua työssään menestyäkseen siinä.

Asenteellisuus on helpoimmin havaittavissa silloin, kun sosiaalialan virkamiehet luokittelevat ihmisiä stereotyyppisesti. Olen havainnut huostaanoton aikana, että lastensuojelua käytetään mielellään aseena silloin, kun lapsen vanhemmat ovat yksinhuoltajia, maahanmuuttajia tai iäkkäitä. Lastensuojelu näyttää usein olevan sitä, että lapsen elämässä ja turvallisuudessa ei ole puutteita. Sosiaalityöntekijät etsivät puutteita vanhemmista.



Olen erittäin ihmeissäni, kun olen nyt poikani huostaanoton aikana tutustunut muihinkin huostaanotettujen lasten vanhempiin.

Vaahdotaan, kuinka lapset kärsivät viinanhuuruisessa kodissa, jossa vanhemmat ryyppäävät. Ensiksikin, mielestäni lastensuojelutyö ei edes ole kovin kiinnostunut lasten kärsimyksistä.

Toiseksi, missä sitten ovat ne ryyppäävät vanhemmat? Heihin en ole törmännyt. Saattaa olla, että olen tavannut näiden kuluneen viiden viikon aikana kaksi sellaista, mutta heistäkään en ole varma, koska heidän kanssaan en ole jutellut.

Alkoholiongelma on Suomessa todella yleinen. Silti huostaanottojen syy näyttää olevan jokin ihan muu. Lastensuojelua ja huostaanottoja perustellaan mieluusti alkoholismilla. Minusta vaikuttaa, että sosiaalityö valikoi kuntalaisista ne helpoimmat tapaukset, joten alkoholistit eivät enää edes kelpaa asiakkaiksi. Eivätkä heidän lapsensa.




* * * * * *



KUVASSA: Huostaanotetun lapsen vanhempi koettaa parhaansa mukaan totella kiltisti sosiaalityöntekijöiden moralistisia asenteita ja lastenkodin nihilististä henkeä.


Poikani sairastaa parhaillaan kuumetta ja pahoinvointia. Kuume alkoi nousta eilen päivällä ja on ollut korkeana vuorokauden.

Tuukka on nukkunut tänään päivällä tuntikausia. Yli kuukauden kestänyt laitoshoito Mattilan perhetukikodissa on uuvuttanut hänet. Lastenkoti vaati viisivuotiaalta latauksen, joka piti yllä ylivireystilaa. Stressi pääsee nyt vihdoin, tarinan loputtua, purkautumaan.

Poikani huokaisi hiljaa: "Mä en jaksa mitään nyt."

Hän on myös kalpea ja näyttää hiukan laihtuneen. Puntari ei kerro painonmenetyksestä, mutta kroppa on riutuneempi kuin ennen huostaanottoa. Lihakset lienevät hiukan sulaneet, koska hän ei ole voinut liikkua tarpeeksi Mattilassa. Kalpeuden arvelen johtuvan siitä, kasviksia eli hedelmiä, vihanneksia ja marjoja ei ehkä ruokavaliossa riittävästi. Kasvisten väriaineet kun näkyvät ihossa hauskasti.

Vapauttamalla poikani säästän joka vuorokausi jämsäläisten rahoja 330 euroa. Jotain tuollaista lapseni laitoshoito Mattilan perhetukikodissa maksoi vuorokaudelta. Eräs vanhempi tiesi, että hänen lapsensa hoito oli maksanut Mattilassa sen verran.



KUVASSA: Virkamies saa onnistumisen tunteen pienestä. Neuvostoliiton alkupuolelta olevassa julisteessa riemuitaan jo siitäkin, että me muutamme viisivuotissuunnitelman nelivuotisssunnitelmaksi! Wau! (Kuvan on tehnyt loistava Latviassa syntynyt, mutta Moskovassa nuorena kuollut konstruktivisti ja avantgardisti Gustav Klutsis, 1895-1938.)

Tuollaisella hinnalla saa jo huoneen parhaasta hotellista. Lastenkoti sen sijaan edusti kaiken minimoimista. Lasten tavoittamattomissa tuntuivat olevan jopa aivan ilmaiset asiat, kuten aikuisten eli talossa työskentelevien hoitajien läsnäolo.


Vuorovaikutus on luonteeltaan ilmainen asia, jota ei edes voi ostaa rahalla.

Minä en ole vielä kuullut yhdeltäkään Jämsän sosiaalityöntekijältä tai Mattilan henkilökunnalta, mitä Tuukan hoito maksaa perhetukikodissa, vaikka olen kysynyt sitä monta kertaa.


Niin, mitä maksoi viisi viikkoa Mattilan lastenkodissa? - Ehkä noin 12 000 euroa.