sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Lastenkoti valikoi lapsensa?

Lähetin tänään sähköpostia poikani Tuukan huostaanottoa tuntevalle ihmiselle. Tuli mieleeni, että itse asiassa viestini sisältö kuvaa hyvin niitä tuntemuksia, joita minulla on huostaanotoista ja laitostamisesta juuri nyt:

Mielestäni näissä huostaanotoissa voi nähdä ilmiön, että sosiaaliviranomaiset ovat alkaneet valikoida asiakkaitaan. He kuorivat kerman päältä. Eli lastenkotiin otetaan lapsia, jotka eivät tule epäilyttävän turvattomista oloista.
Vaikeissa oloissa eläviä lapsia ei ehkä halutakaan ottaa vastaan.

Virkamiehet voivat näin turvata oman työympäristönsä viihtyisyyden ja työn helppouden. Ja jollain tavalla myös työn säilyvyyden, luullakseni taustalla heidän ajattelussaan on myös tulevaisuuden näkymät. He ovat alkaneet pedata itselleen asemaa jossain hyvin jakautuneessa yhteiskunnassa, jossa oikeasti kärsivät ihmiset on heitetty jo yli laidan, heitä ei ole enää olemassa, heidät on tehty näkymättömiksi.

Tuukka on lapsi, jonka kanssa on kiva seurustella. Hän ei tuota päänvaivaa lastenkodin henkilökunnalle. Hän vie paikan sellaiselta lapselta, joka saattaisi sen ihan oikeasti tarvita. Pitää muistaa, että Mattilan lastenkodissa on vain 16 paikkaa. Se on aika vähän, koska tämä maakuntakeskuksen ytimessä sijaitseva hoitolaitos palvelee laajasti koko Keski-Suomea.

Nyt lastenkoti Mattila voi vedota siihen, että meillä on jo pikku poika tällä paikalla, paikka on täytetty.
Uskoisin, että jos alamme pöyhiä ja tonkia sosiaalitoiminnassa parhaillaan viriämässä olevaa ajattelutapaa ja ideologiaa, törmäämme yllättäviin päämääriin ja motiiveihin.

Olen nimittäin aina ollut kauhuissani sosiaaliosastossa selvästi vallitsevasta työskentelytavasta, jossa asiakkaan ongelmat psykologisoidaan.
Ei ole enää sosiaaliongelmia, vaan on vain psyyken ongelmia, eri muodoissaan. Yksilö on vastuutettu yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista ja silti on tosi paha, jos yksilö alkaa kriittisesti tarkastella rakenteita. Tässä on voimakas ristiriita. Ihminen, kansalainen, joutuu helvetilliseen tilanteeseen.

Sosiaaliviranomaisille ei näyttäisi olevan lainkaan tärkeää se, kenet järjestelmä nappaa kitusiinsa "hoidettavaksi". On aivan sama, millaiset ovat kyseisen hoidokin ongelmat, kunhan tämä hoidettava täyttää yhden hoito- eli laitospaikan.

Viranomaiselle riittää, että ihminen on nielaistu järjestelmään, sillä ei ole väliä miten ihmisen ongelmat tunnistetaan ja mitä lääkkeeksi tarjotaan. Eli väärin diagnosoituja sairauksia hoidetaan väärin lääkkein. Tässä prosessissa ihminen sairastuu. Ja järjestelmä on jälleen tyytyväinen. Se tuntee onnistuneensa.

Järjestelmä todisti itselleen, että kyllä siinä ihmisessä todella oli vikaa.
KUVAT: Ylemmässä kuvassa poikani patsastelee lastenkoti Mattilassa keskiviikkona 4.3.2009. Alemmassa pari päivää myöhemmin, perjantaina 6.3.2009 Afrikan tähti -pelin äärellä.