sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Naiset syttyivät visertämään, kun tukka oli hyvin

Olen jutellut ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet Mattilan lastenkodissa. Itse talossa ei laitosta arvioivaa keskustelua synny, ilmapiiri on siihen liian jännittynyt.

Paikka tahtoo nimittää itseään sievistellen perhetukikodiksi, mutta jo ensimmäinen käyntikerta on tyrmäävä. Hyinen, välttelevä ja etäinen henkilökunta jää mieleen.

Ensimmäistä kertaa lastenkodissa käyvä joutuu pohtimaan, ovatko kaikki lastenkotiin liitetyt kliseet sittenkin totta. Itse asiassa sama kysymys tulee väistämättä mieleen aina uudelleen, jokaisen vierailun aikana.

Lapset eivät saa Mattilan työntekijöistä kasvuvoimaa eikä aikuista läsnäoloa. Poikani ei koskaan mainitse yhtäkään työntekijää nimeltä; hän ei koskaan ole mitään puhuttavaa hoitajistaan. Olen tottunut kuulemaan Tuukalta paljon kertomuksia hänen hoitajistaan päiväkodissa. Mattilassa aikuisten tilalla on tyhjää autiomaata.


Ai niin, kerran Tuukka on kertonut puhelimessa, että hän on parhaillaan pelaamassa Afrikan tähteä Antin kanssa. Antti kuuluu henkilökuntaan.

Olen ehtinyt jo hiukan, alustavasti, kirjelmöidä Mattilan johtajalle Eija Hiltuselle, että aikuiset eivät ole lapsille läsnä. Henkilökunta laukkoo hermostuneen oloisena edestakaisin ja heitä on usein ahtautuneena pieneen toimistokoppiin yhteensä noin tuhat kiloa. Lapset ovat sivuseikka. Hoitajat ja muu talon varsin runsas väki ei leiki lasten kanssa, ei pelaa lasten kanssa ja juttelu on melkoisen pinnallista.

Jokin ihan perustyöskentelyn johtamisessa ja linjauksissa ontuu.

Hämmästyneenä kuuntelin vieressä, kun toissa viikolla yhteisessä oleskelu- ja tv-huoneessa kaikki noin viisi naista pyöri talossa asuvan nuoren ympärillä, kun hän oli käynyt laitoksen laskuun leikkauttamassa hiuksensa.


On kiva, että siisti tukka huomataan, mutta minua tavattomasti häiritsee se, että mitään muuta ei sitten huomatakaan.

Millaisen viestin ja opetuksen hössöttävät aikuiset antavat tälle nuorelle - ja itse asiassa kaikille mölinää vierestä seuraaville lapsille? Viesti kuuluu jotenkin näin: - Hei, sä sait nyt ilmaiset parturoinnin, Mattila maksoi sen sinulle, ole kiitollinen tästäkin! Lisäksi piilo-opetukseen kuuluu se, että materiaalinen pinnallisuus on hyvä syy reagoida ihmiseen; ihminen on kelvollinen, kun hän täyttää muodolliset normit, jotka toisinaan ovat tiukimmillaan juuri ulkonäköä määritteleviä sääntöjä.

Luulen, että Mattilan mekastava naislauma tarkoitti hyvää, he halusivat omalla primitiivisellä - eli hm… kehittymättömällä - tavallaan kannustaa parturoitua nuorta, mutta minä aloin voida pahoin. Laitos on kylmä paikka lapselle.



KUVAT: Viisivuotias poikani Tuukka Mattilan lastenkodissa eli perhetukikodissa perjantaina 6.3.2009.