torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Nina Mikkosen kovat moralistiset arvot

Rakastan Mikkosten perhettä. Ihailen sitä ilmiötä, jota he edustavat.

KUVASSA: Nina ja Timo T. A. Mikkosen perheidylliä. Vankka moraalinen arvopohja kantaa hedelmää.

Tiedän, että muut suomalaiset eivät heitä rakasta. Nina ja Timo T.A. Mikkosen mielipiteet enimmäkseen vain kauhistuttavat ihmisiä. Pyytäisin kuitenkin tässäkin tapauksessa luopumaan siitä käsityksestä, että vain sillä, mitä sanotaan , on merkitystä.

Toinen, ehkä vielä pahempi harhamme kanssakumppaneitamme kuunnellessa on se, että tapa ja tyyli, jolla mielipide esitetään olisi jotenkin äärettömän merkityksellinen.


Mielestäni vapaassa yhteiskunnassa myös tyylikeinojen täytyy olla vapaita. Jos Nina T. A. Mikkonen hiiltyy Jarkko Tontille aamu-tv:ssä, kuten hänelle kävi 17.1.2009, ei ollut lopulta kovin suuri ongelma Jarkko Tontin hienojen näkemysten kannalta.

Tontin ennakkoluuloton ehdotus päivähoidon säätämisestä pakolliseksi on briljantti ja virkistävä. Ehdotuksen nerokkuus on se, että se uudistaa hienosti koko yhteiskuntaa. Ihmiset, kuten Nina Mikkonen luokittelevat sen vain halpahintaiseksi hyökkäykseksi perheitä vastaan.

KUVASSA: Kotiäidin työ on raskasta. Hengähdystauko tuli tarpeeseen.

Kyllä, Tontin esitys saattaa tosiaan olla hyökkäys perheitä ja koteja vastaan - minun mielestäni niitä vastaan on suorastaan välttämätöntä hyökätä, jos yhteiskunnallista kehittämiskeskustelua käydään. Intiimi kodin sfääri kun ei oikeastaan edes ole yhteiskunnan vastakohta, vaan koti on tavallaan tällaisessa keskustelussa mitätön sivuseikka.

Hyvän yhteiskunnan vastakohta kun on huono yhteiskunta, eli alistava, kuristava, kontroilloitu ja salaileva umpiperä, jossa vahvat käyttävät mielivaltaa. Huono yhteiskunta muistuttaa kyllä siten muistuttaa kotia.

Kotihan kuuluu intiimiin ja privaattiin eli yksityiseen sfääriin, jossa ovat erilaiset kieroudet ja sairaudet mahdollisia. Koti on tuhonnut monta suomalaista.

Meidän on siis suunnattava toivomme yhteiskunnan kehittämiseen. Yhteiskunta on avoimen kritiikin kohteena, intiimi sfääri eli koti eivät luonteensa mukaisesti ole. Elämän inhimillisyys eli ihmisten välinen rakkaus ja huolenpito voidaan turvata vain yhteiskunnassa, jonka runsauden sarvesta riittää hedelmiä ja herkkuja myös perheisiin ja koteihin, jotka ovat aina lopulta hiukan kurjia ja säälittäviä paikkoja.


KUVASSA: Nina Mikkonen on astunut esiin siipikarjan äänitorveksi, jotta muniminen onnistuisi Suomen kodeissa.

Valpas ja havainnoiva kansalainen on edellytys yhteiskunnan inhimillisyydelle. Siksi myös Nina Mikkonen on kotikeskeisineen mielipiteineen hyödyllinen yhteiskunnan - ei ehkä niinkään kodin ja perhekäsityksen - rakentaja.

Mikkonen toimii juuri niin kuin yhteiskunnan jäsenen pitääkin: sanoo mitä ajattelee, eikä rupea turhaan sievistelemään ja viilailemaan ajatuksiaan pehmeämmiksi ja miellyttävämmiksi.

Ihailen Nina Mikkosta.

En ole hänen kanssaan juuri missään asiassa samaa mieltä, vaan edustan jopa toista äärilaitaa, mutta rakastan sitä ajatusta, että meillä on Nina Mikkonen joka puhuu. Ja sitä, että hänellä on ylipäätään mahdollisuus puhua. Se johtuu Mikkosen tapauksessa ilman muuta siitä, että meillä on avoin yhteiskunta, ei siitä että me olemme onnistuneet hienosti yksityisen sfäärin rakentamisessa eli turvallisten ja inhimillisten kotiympäristöjen luomisessa. Ei.


Kotien kehitys seuraa aina ulkomaailman kehitystä, eikä toisin päin, vaikka Mikkonen näyttää näin luulevan.

Tekisi mieleni vielä kirjoittaa Mikkosen ajatuksista, sillä niihin suomalaiset ovat reagoineet suorastaan raivokkaasti. Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että vain pieni vähemmistö on Mikkosen kanssa samaa mieltä.

Suomalaiset ovat kauhistuneet, koska Mikkonen näin selkeästi asettuu poikkiteloin heidän tekemiään valintoja vastaan. Ihmiset ajattelevat, että Mikkoset paheksuvat heidän tavallista arkeaan. Se nähdään uhkana koko identiteettiä vastaan, jolloin kohteena on ihmisen koko moraalinen olemus.

Kotiäiti Nina Mikkonen istuu lastenhoidon lomassa olut... anteeksi kahvikupillisen äärelle.

On perin ymmärrettävää, että suomalaiset ovat suuttuneet Mikkosille. Erittäin mielenkiintoista on, että Nina Mikkosen käsityksissä on jotain hyvin samaa, kuin siinä moralistisessa ja rajoittavassa ilmapiirissä, joka vallitsee "lastensuojelussa".

Selkeimmillään nämä mikkosmaiset motiivit kiteytyvät lastenkodissa. Itse olen poikani huostaanoton vuoksi tutustunut jyväskyläläiseen lastenkoti Mattilaan eli Mattilan perhetukikotiin. "Perhetukikotiin."

Minä voin tässä rennosti tarkastella Nina Mikkosen kuohuttavia käsityksiä, koska olen kohdannut hutiloivassa ja virheitään peittelevässä Jämsän (ja Jämsänkosken) kaupungin lastensuojelutyössä paljon, paljon pahempaa.


Päämäärätön ja tempoileva lastensuojelutyö tiivistyy ja kumuloituu lastenkodissa (tässä tapauksessa lastenkoti Mattilassa), joka edustaa moralistista ja sairasta paatosta jo melko puhtaasti.

Aivan samoin, kuin Nina Mikkonen ei pysty ikinä tarjoamaan perheille yhtäkään rakentavaa, toimivaa ja hyvää toimintamallia, samoin perhetukikoti ei pysty tukemaan tukemaan perheitä eikä koteja.

KUVASSA: Aviomies kannustaa vaimoaan. Heidän maailmassaan tehtävät jaetaan kodin roolien perustalta. Intiimi sfääri tunkeutuu näin salakavalasti julkiseen sfääriin, sitä rappeuttaen.

Väitän, että Nina Mikkonen on mielipiteineen yhtä vaarallinen suomalaisille lapsille, kuin yleisesti esiintyvä kuntien lastensuojelutyö, jota käytännössä tehdään sumeilematta, ohittaen laissa mainitut avohuollon tukitoimenpiteet.

Minun ja poikani tapauksessa lastensuojelu ohitti jopa hakemukseni päivähoitopaikasta ja toimeentulotuesta!

Laki puhuu nätisti varhaisesta puuttumisesta, mutta tosiasiassa sosiaalityöntekijä haluaa työskennellä vain sen äärimmäisen työvälineen eli pakkohuostaanoton avulla. Hämmentävää.

Huostaanotto on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhteiskunnallisesta ongelmasta halutaan tehdä kodin ja yksityisen sfäärin ongelma. Aivan kuten Nina Mikkonen ajattelussaan tekee.

Mikkonen tulee väittäneeksi, että ydinperheessä vallitseva hyvinvointi on tärkeämpi kuin ihmisten välinen avoin yhteistyö yhteiskunnassa.