keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Rakkauden tunnustukseni Mikkosille

Rakastan Mikkosten perhettä.

KUVASSA: Mikkosten perhe tallentaa Myrskylän uutisia kotistudiossaan.

Loistava porukka, hauska meno, hyvä henki ja hyvin kiehtova tekemisen ja pohtimisen meininki. Minua kiehtoo myös heidän amerikkalaisen suorasukainen tapansa laittaa itsensä likoon bisneksen kukoistuksen vuoksi. Se ei ole ahneutta rahan takia, vaan jotain vähän enemmän.

Puhun tässä Mikkosista vilpittömästi.

Nina Mikkonen on mielestäni suorastaan loistava, Timo T. A. taas alkaa olla perheen himmeämpi tähti. Hän jaksaa kuitenkin olla käsityksineen sellainen tyrkky, että sinnikkyyttä voi verrata sotaveteraaniin, jolle on unohtunut Suomi-konepistooli käteen.

Heidän kohua herättäneen ajattelunsa ainoa vika lienee se, että se on yhdessä ajattelua eli kollektiivista kolhoosituotantoa. Ajatusten hiominen edellyttää, että kumpikin näkee vaivan hankkia taustatietoja erikseen, toisesta riippumatta. Tiedon lähteille ei päästä sopimalla yhdessä, mikä on sopivaa tietoa.

Tiedon hankinta on niin arvaamaton ja hallitsematon prosessi, että jokaisen ihmisen on hylättävä kaikki ennakko-odotukset lopputuloksesta. Tietojen asenteellinen lajittelu on varma tie Mikkosten kammoksumaan kansallissosialismiin ja muuhun fasismiin.

KUVASSA: Herra majuri on lähtenyt taistelemaan naapurimaita ja köyhyyttä vastaan tukeutumalla sotilaalliseen hierarkiaan, joka toteutuu haaveessa päästä sotimaan.

Nina ja Timo T. A. Mikkonen osaavat ajatella ja tekevät sen kiinnostavasti. He näkevät vaivaa, että muotoilevat väittämänsä selkeästi ja siten kuulijaystävällisesti. Mielestäni se kertoo heidän kehittyneestä kyvystään toimia yhteisöllisesti, yhteisön osana ja rakentajina.

Nina T. A. Mikkonen esiintyi tv-1:n aamu-tv:ssä tammikuussa. Hän väitteli kolumnisti Jarkko Tontin kanssa lasten päivähoidosta. Jarkko Tontti oli oikeassa, Mikkonen väärässä, jopa siinä määrin että hän oli kaasuttanut autonsa keulan syvälle lumihankeen. Tontti oli oikeassa sillä harvinaisella tavalla, että hänen väittämänsä olivat edistyksellisiä ja rakenteita uudistavia. Hänen ajatustensa taustalta hahmottui hyvin kiinnostava yhteiskunnallinen päämäärä.

Arvelen, että Tontti ajattelee kanssani hyvin samalla tavalla siitä, kuinka suomalaisten lasten elämää varmimmin parannetaan. Rakennamme lapsillemme nykyistä paremman ja turvallisemman ympäristön elää ja kasvaa, jos kehitämme heidän asemaansa kansalaisina ja subjekteina.

Tontin kuuluisa ehdotus on, että päivähoito pitäisi säätää pakolliseksi lapsille. Ehdotus käsittääkseni kumpuaa sellaisesta ajattelusta, että lasten aidoin ja paras turva on siinä, että heidän asemaansa vakiinnutetaan julkisessa sfäärissä.

KUVASSA: Mikkoset harrastavat erilaisia talviurheilulajeja Myrskylässä kodin pihapiirissä.

Koti ja intiimi sfääri ovat aina turvattomia ympäristöjä. Siellä missä ei ole avoimuutta, käytetään mielivaltaa. Kodista halutaan rakentaa meidän yhteiskunnassamme suojaisa satama, paikka jonne ongelmat voidaan haudata ja piilottaa. Se on lasten kannalta tuhoisaa.

Tontti on erittäin oikeassa siinä, että meidän on tietoisesti taisteltava koti-ideologiaa vastaan. En usko, että Tontillekaan on lopulta mitään merkitystä sillä, hoitaako Mikkosten lapsia Nina-äiti vai joku päiväkodin vieras aikuinen. Tontille on tärkeää se, että lapset kasvavat yhteiskunnassa, jota ei häiritse ideologinen ja poliittinen usko kodin voimaan.


On luulottelua, että koti olisi yhteiskunnan vastavoima. Kotiin ja perheeseen ei voi paeta yhteiskuntaa, joten on kannettava vastuu yhteiskunnan kehittämisestä.

KUVASSA: Nina Mikkosen mukaan saksalaiset natsit toivat mukanaan päiväkodit.


Sorry vaan, Nina T. A. Mikkonen, mutta kotisi avulla et edusta mitään vastavoimaa, et oikeastaan voimaa ollenkaan.

Sen sijaan olet hieno ja tarpeellinen vastavoima, kun esiinnyt julkisuudessa, avoimessa sfäärissä. Teet siis jotain merkittävää vasta, kun itse asiassa tulet hylänneeksi pyhät lastenkasvatus- ja kotiarvosi.

Emme kuitenkaan liene Jarkko Tontin kanssa vaatimassa lapsille äänioikeutta.

Minä en oikeastaan perusta edes sellaisesta ajattelutavasta ja lasten elinympäristön muodikkaasta kehittämisideasta, että kysytään lasten mielipidettä. Lasten mielipiteen kysyminen on usein peitetarina sille, että aikuiset manipuloivat lapsia ja ohjaavat heidät ajattelemaan oikein. Lasten mielipidettä kysymällä aikuiset hakevat tukea omille tavoitteilleen.

Haluan, että "Mikkosten maailma"-televisio-ohjelma saa jatkoa Nelosella. Mikkoset ovat niin kiinnostavia ja innostavia ihmisiä, että heidän täytyy päästä jatkossakin ääneen. Tv-työ sopii heidän perheelleen enemmän kuin hyvin; koti on täynnä alan tekniikkaa ja Timo T. A:lla on kaikki tarvittava alan asiantuntemus. Ei siis ole mitenkään outoa ja paheksuttavaa, että Mikkosten kaksi pientä poikaa näyttävät nauttivan omien tv-uutisten tekemisestä.

Mikkosten maailma -ohjelmaa haukutaan julkisuudessa ankarasti. He muistuttavat monien katsojien mielestä valkoisia siirtomaaherroja, jotka tuottavat riistävät työvoimaansa ja myyvät tilansa hedelmät ale-hintaan.

Minulle ei tulisi mieleenkään väittää, että Nina ja Timo T.A. käyttävät poikiaan hyväksi ja uhraavat heidät julkisuuden vuoksi.


KUVASSA: Isä Mikkonen, herra majuri, edustaa isänmaallisuuden militaristista muotoa, jossa haavoja ja kärsimyksiä ei lasketa.

Mikkosten pojat saattavat olla lasten yhteiskunnallisen aseman vahvistamisessa tarpeellisia hahmoja. He rakentavat omalla innostuksellaan lapsillemme juuri sitä kansalaisuutta, josta Jarkko Tonttikin päivähoitoväittelyssään tuli puhuneeksi.