lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Jyväskylä maksattaa virheensä suomalaisilla

KUVASSA: Joanna Krupa kulkee mieluummin alasti, kuin pukeutuu lastensuojelun työntekijöiden virka-asuun eli gorillan karvaiseen turkkiin. (PETA)

Tämä teksti on ärsyttänyt lastensuojelun koneistoa niin paljon, että muokkasin sitä kiltimmäksi. Lastensuojelu nimittäin ryhtyy kuristamaan lasta ja hänen vanhempaansa. On käynyt niin, että virkamiehet koettavat kostaa ja he kiristävät syyttömiä, vaikka ihmispolot eivät ole mitenkään kirjoituksestani vastuussa.

Kiinnostavaa, kuinka paljon lastensuojelun virkamiehet häiriintyvät blogistani. Ovat tainneet tottua koskemattomaan rauhaan, suojattuun ja eristettyyn toimintaan, jota ei kukaan uskalla arvostella. Lienee huomattavan yleistä, että huostaanotettujen lasten vanhemmat ja huostaanoton uhan alla elävät pelkäävät niin paljon, etteivät uskalla puhua. Pelko ei ole aiheeton.

Sensuroin tätä kirjoitustani siksi, että ihmisiä peloteltiin ja uhkailtiin. Heidän etujaan ja oikeuksiaan uhattiin polkea. Viimeisetkin oikeuksien rippeet aiottiin riistää.

Sensuroin tätä tekstiä siis virkamiesten miellyttämiseksi. Toivon, että lastensuojelussa työskentelevät lopettaisivat ihmisten rääkkäämisen tämän pienen uhraukseni ja vastaantulon johdosta.

Joten, sosiaalivirkamiehet, olkaa hyvä: sensuroitu versio! Jippii!!!!!



* * * * * * *


Jyväskylän kaupungin sosiaalityö on hankkinut itselleen hämmästyttävän maineen muualla Suomessa. Tietysti myös Jyväskylässä asuvilta lapsiperheiltä ja muilta sosiaali- ja terveystoimen kohteilta voi kuulla todistuspuheenvuoroja ongelmasta.

Olen käynyt huostaanotettujen lasten vanhempien yhdistyksen eli
Sukupuu ry:n kokoontumisissa Jyväskylässä.

Minä en kaipaa niinkään ns. vertaistukea, jossa saman katastrofin kokeneet tapaavat toisiaan, vaan arvostan tilaisuutta saada tietoa ihmisiltä keskusteluissa. Mielestäni se, että voin tarkastella tiedon avulla ongelman rakenteellisuutta, on ehdottomasti parasta terapiaa ja vertaistukea. Vertaistuki on aina vain sivutuote, sillä se syntyy asiapitoisissa ja siksi usein varsin poliittisissakin keskusteluissa.

Jyväskylä rakastaa asemaansa maakunnan napana ja
yliopistokaupunkina. Onkin hämmästyttävää, että kaupungin hallinto on valmis tuhrimaan älykkään maineensa sosiaalityön umpimielisyyden vuoksi. Sosiaalityöhön on muodostunut Jyväskylässä niin tuhoava paikalliskulttuuri, että aivan erityisesti lapsiperheet ovat vaarassa.

Lapsiperhe! Älä muuta Jyväskylään! Normaali arki ja ihmisten tavalliset perustarpeet vaarantuvat Jyväskylässä!

Jyväskylän sosiaalityö on perhe- ja lapsivihamielistä. Se on myös härskiä siten, että Jyväskylän kaupunki maksattaa sille kuuluvia menoja valtiolla. Eli Jyväskylä pakottaa kaikki suomalaiset maksamaan sosiaalityönsä menoja, jotka ovat valtion maksettavaksi tullessaan paisuneet jo todella suuriksi.

KUVASSA: [KUVATEKSTI SENSUROITU kokonaan pois lastensuojelussa työskentelevien mielenkuohunnan hillitsemiseksi. Hui kauhistus, miten totuus voi satuttaa!]


Jos Jyväskylä tekisi sosiaalityötä niin kuin Suomen laki sitä edellyttää, menot saattaisivat pysyä paljon pienempinä. Jyväskylällä säilyisi tällä tavalla myös tuntuma omiin, oman kaupunkinsa sosiaaliongelmiin. Nyt kaupungin kyvytön ja sairaalla tavalla ahne sosiaalityö laittaa kaikki suomalaiset vastuuseen tekemistään virheistä.
XXX:t kyhäävät
helppoja syitä
huostaanoton perusteeksi
Jyväskylän XXX:t toimivat siten, että he ovat erittäin innokkaita ottamaan lapsen kiireellisesti (eli vastoin vanhempien tahtoa) huostaan ihan arkisten ja kaikkia suomalaisia keskiverto perheitä koskevien ongelmien takia. "Alkoholiongelma" on eräs tällainen trendikäs syy.

Lienee niin, että kun XXX pääsee "alkoholiongelman" jäljille, hänen tarvinnee perustella huostaanottopäätöstään vieläkin vähemmän kuin muissa tapauksissa.


Olen tullut huostaanottoja tarkasteltuani johtopäätökseen, että alkoholilla on suomalaisessa kulttuurissa ja peräti ammattilaisten tekemässä sosiaalityössä ajattelua vääristävä ja sumentava asema. Vaikuttaa siltä, että ihmiset, kuten XXX:t, heijastavat omia ja oman lähipiirinsä alkoholiongelmia ulkopuolisiin eli asiakkaisiinsa.

KUVASSA: XXX:t luokittelevat ihmisten ongelmat mieluusti "alkoholismiksi". He voivat leimaavalla kategorisoinnilla korostaa omaa "raittiuttaan".


Toiseksi, alkoholi on helppo ja tuttuudessaan kiva ongelma XXX:öiden mielestä. Alkoholismiin viittaaminen kun ei aiheuta jatkossa päänvaivaa; kaikillehan on itsestään selvää, että suomalaiset ovat juoppoja.

Jos "juopotteleva" vanhempi osoittautuukin väitteiden vastaisesti raittiiksi, kyse on vain siitä, että hän piilottelee ja häpeää juomistaan. Kuten yleensä alkoholistien odotetaan tekevän.


Onpa olematonta
sosiaalityötä!

Jyväskylän XXX:t ottavat erittäin mielellään helposti huostaan lapsen, jonka vanhemmalla on "alkoholiongelma". XXX:t kärräävät lapsen lastenkotiin epämääräiseksi, mutta kokemusten mukaan pitkäksi ajaksi. Jyväskylä toimii näin, vaikka sosiaalityö ei olisi yrittänytkään tarjota koskaan mitään avohuollon tukitoimia lapselle eikä hänen vanhemmalleen, vaikka Suomen laki näin edellyttää.

Jyväskylässäkin kiiruhdetaan suoraan suin päin huostaanottoon, minkä lainsäätäjä on tarkoittanut aivan viimeiseksi keinoksi auttaa lasta.

Huostaanottamalla Jyväskylä maksattaa oman töpeksintänsä kulut kaikilla suomalaisilla veronmaksajilla. Nimittäin, valtio maksoi aiemmin lapsen laitoshoidosta lastenkodissa noin 70 prosenttia. Kunta ja kaupunki pulittivat siis 30 prosenttia.

Nyttemmin maksun jakautuminen on muutettu ymmärtääkseni siihen suuntaan, että mitä enemmän kunta tai kaupunki tekee huostaanottoja, sitä suuremman suhteellisen osuuden ne saavat valtiolta. En tiedä tarkalleen, mutta sen tiedän, että lastenkodin kustannusten maksamisesta on vaikea saada asianosaisilta virkamiehiltä tietoa. Sitä en ole saanut Jämsän sosiaalityöntekijöiltä [Jämsän sosiaalityöntekijöiden kunniaksi on sanottava, että sensurointipaine ei tule heiltä], mutta en myöskään suoraan
perhetukikoti Mattilasta.

Jyväskylän kaupungille lastenkoti on suorastaan bisnes, sillä laitos sijaitsee omalla paikkakunnalla. Ahneet byrokraatit laskevat, että kaupunki hankkii lastenkodin laitospalveluita käyttämällä valtion varoja Jyväskylään.

Hoito lastenkodissa on tietysti helppoa XXX:öiden näkökulmasta. Sosiaalityön tarvitsee huostaanoton aikana järjestellä vain muutamia palavereita. Niihin kokoontuu suuri virkamiesjoukko, yleensä kolme eri XXX:ä ja lisäksi kaksi henkilöä lastenkodin hallinnosta ja hoitotyöstä.

Voin kertoa, että esimerkiksi Mattilan lastenkodin palaverihuoneessa on erikoinen tunnelma, kun XXX:t laukovat vakavina väitteitään ja tukevat toisiaan kollegiaalisesti ja empaattisesti, huoneessa istuvaa vanhempaa vastaan. XXX:t asettuvat nimenomaan vanhempaa vastaan; kun XXX on päättänyt tehdä huostaanoton, vanhempi ei voi esittää tuekseen ja puolustuksekseen mitään, mistä lastensuojelu antaisi hänelle pluspisteitä.

Minua hämmästytti huostaanoton aikana se, että XXX:öiden ei tarvinnut edes yrittää naamioida väitteitään siten, että ne olisivat tasapuolisia ja oikeudenmukaisia.

XXX:t järjestävät vanhemmalle muutaman palaverin, joissa ei sosiaalityö ei edes yritä ratkaista huostaanottoon johtaneita ongelmia. Puhumattakaan siitä, että XXX:t koettaisivat edes jotain tietä pitkin päästä tilanteeseen, jossa lapsen laitosasuminen ja huostaanotto voitaisiin katkaista.





KUVASSA: Jyväskylän kaupungin käsitys siitä, mitä voidaan vaatia normaalilta lapseltaan ja aivan erityisesti hänen kotitaustaltaan.



[Tästä alkaen sensuroin lähes kokonaan pois koko loppuosan. Tästä taisi alkaa kirjoitukseni se osa, joka aiheutti eniten kipua lastensuojelun koneistossa.

Sosiaalivirkamiehet eivät kestäneet tekstiä, joka kertoi elämänläheisen tapauskertomuksen yllä olevaan liittyen. Alkoi vanhemman ja lapsen kiristäminen. Vanhemmalta uhattiin riistää oikeus tavata laitoksessa olevaa lastaan. Niin, sehän lienee se tavallisin ja helpoimmin toteutettava kiristyskeino.]


Alkoholistien laitoshoidonkin Jyväskylän kaupungin byrokraatit ovat kutistaneet äärimmäiseen minimiinsä. Alkoholistiparantoloissa työntekijät kauhistelevat sitä, että päihdehuollon johtaja Mauri Sompa on lähettänyt alkoholistien kuntoutuslaitoksiin tiukan kirjeen. Siinä hän määrää, että jyväskyläläisten alkoholistien hoitojakso ei saa olla kuukautta pitempi.

Laitosten työntekijät tietävät, että pahimpia tapauksia ei saada kuukaudessa terveeksi ja työkykyiseksi. Kuukauden hoitomaksu, esimerkiksi eräässäkin laitoksessa 4500 euroa, lentää siis tuuleen. Gone with the wind.





* * * * * * * * * *

Toivottavasti tämä pieni sensurointipanokseni auttaa lastensuojelua kehittämään inhimillisemmäksi ja asiallisemmaksi omaa suhtautumistapaansa asiakkaisiinsa.