sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Sossut jahtaavat yksinhuoltajia

Miehet vaikeroivat, että sosiaalityöntekijät (lastenvalvojat) vähättelevät heidän vanhemmuuttaan. Tähän rinnalle on mielestäni muodostumassa toinen erittäin kiinnostava syrjinnän muoto: yksinhuoltajien ajojahti.

Yksinhuoltajien lapset ovat vaarassa.

Kuntien sosiaalityö näkee yksinhuoltajien lapset hyvänä kiireellisen eli tahdonvastaisen huostaanoton kohteena.

KUVASSA: Voi olla vaikea löytää ruotsalaista sotapropagandaa toisen maailman sodan ajalta, mutta jotain sentään. Peräti niin tärkeä oli ruotsalaisille sanoma, että ihmiset pitäisivät suunsa kiinni. Kääntäen: avatkaa suunne, kun pyssyjen aika on ohi.


Haluan heti tähän alkuun kertoa erään erittäin mielenkiintoisen syyn siihen, miksi sosiaalityö on ottamassa yksinhuoltajia hampaisiinsa. Säästöjä etsivät kunnat koettavat huostaanoton avulla siirtää yksinhuoltajuuden aiheuttamia menoja valtion maksettavaksi. Kunnan menot ehkä hiukan pienenevät, kun köyhän yksinhuoltajan lapset siirretään pakkokeinoin ja poliisivoimin kalliiseen laitokseen (lastenkotiin). Mutta moinen säästämiskeino on epätoivoinen yritys. Tuotto on suurimmillaankin vähäinen, ja tulos on äärettömän epävarma.

Mutta tällaistakin ajattelua meidän kuntiemme sosiaalitoimessa jo on! Raskaan hallintokoneiston byrokraatit roikkuvat epätoivoisesti kiinni työpaikoissaan, kun kuntataloudesta kerrotaan lähinnä vain huonoja uutisia.

Poikani huostaanoton aikana tarkkailin lapsia lastenkodissa. Havaitsin, että yksinhuoltajaperheistä tulevilla oli yliedustus.

Yksinhuoltajuus on jatkuvasti myös eräs raskaimmista syytöksistä vanhempaa vastaan sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijä on tehnyt päätöksen huostaanotosta. Sosiaalityöntekijät esittävät arvioitaan yksinhuoltajuuden tuomista ongelmista suoraan palavereissa, joita huostaanoton aikana heidän kuuluu vanhemmalle järjestää.

Sosiaaliammattilaiset käyttävät yksinhuoltajuutta leimaamiseen ja epämääräisten syytösten luomiseen kaikessa muussakin vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. Pitää todeta tähän, että vuorovaikutusta ja yhteistyötä vanhemman eli asiakkaan ja sosiaalivirkamiesten kanssa on huostaanoton aikana hämmästyttävän vähän!

KUVASSA: Amore Allegory of Painting, Francois Boucher.

Palaverit ja niissä esille tuleva sosiaalityöntekijöiden tekemä tiedonhankinta ja heidän tiedoista tekemänsä tulkinnat vaikuttavat rakenteellisesti tarkasteltuna kummallisilta.

Normaalielämässä tietoja ei voi kerätä samoilla menetelmillä, mitä sosiaalityöntekijät hämmästyttävän mieluusti käyttävät. Normaalielämässä osaamme soveltaa jonkin verran esimerkiksi lähdekritiikkiä meille tarjottaviin tietoihin.

Lisäksi meidän tavallisten ihmisten kannattaa aina pohtia väitteiden todenperäisyyttä esimerkiksi hankkimalla tietoa useista eri lähteistä. Sosiaalityöntekijät eivät toimi näin, jos he voivat luokitella työnsä lastensuojeluksi.

Yksinhuoltajien lasten lisäksi myös itse yksinhuoltajat ovat vaarassa suomalaisessa sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijöiden mielestä perheen ja lasten tilanteessa ei ole mitään vikaa, jos vanhempien välillä on jatkuvaa väkivaltaa.
Tiedän tapauksen, jossa isä ydinperheen aikana pieksi ja pompotteli äitiä. Äiti oli hyvin, hyvin yksinäinen ja voimaton, mutta jaksoi lasten takia. Tuli väistämätön ero, ja yhtäkkiä sosiaalityö alkoi pitää yksinhuoltajaperheen tilannetta ongelmallisena. Äiti kun oli masentunut, mutta jaksoi edelleen virittäytyä mukaan elämään lasten takia.

Sosiaalityöntekijät kävivät noutamassa "lapsiressukat" kiireellisesti huostaan, vastoin äidin tahtoa. Useinhan nämä kiireelliset huostaanotot tehdään todella salamannopeasti, aikaa ei tuhlata tapauksen ongelmien selvittämiseen ja muiden, inhimillisempien ratkaisukeinojen etsimiseen.

En tunne naista henkilökohtaisesti, mutta muistan kohdanneeni hänet useasti kaupungin keskustassa liikkuessani. Hän vaikutti erittäin yksinäiseltä ja äärettömän murheelliselta, mutta hänellä oli arvioni mukaan elävä ja lämmin suhde lapsiinsa. Hän ehkä oli lapsilleen yhtä hyvä vanhempi kuin kuka tahansa keskiverto isä tai äiti.

Maahanmuuttajat
halutaan
lähettää kuuhun
Äiti on maahanmuuttaja, jonka kielitaito ontuu yhä.

Suomalainen sosiaalityö inhoaa heikkoutta. Asiakkaan ei ikinä kannata valittaa, eikä paljastaa kärsivänsä. Heikkous herättää sosiaalityöntekijöissä epäammattimaista aggressiota.


KUVASSA: Maahanmuuttaja-yksinhuoltaja ystävällisessä ja ihmisläheisessä suomalaisessa kansankodissa.


Naisen uusi poikaystävä soitti minulle eilen ja pyysi auttamaan häntä. Äiti tahtoo lapsensa takaisin omaan kotiin. Poikaystävä on henkiystäväni jo vuosikymmenen ajalta, joten minun on ainakin kätevä perehtyä tapaukseen.
Olen havainnut, että yksinhuoltajuuden lisäksi maahanmuuttajuus on tekijä, joka uhkaa lastemme turvallisuutta suomalaisessa sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijät tuntuvat pitävän maahanmuuttajia vain turhana lastina, jotka oikeastaan pitäisi heittää laidan yli mereen.

Ulkomaalaisuus eri muodoissaan koetaan uhkana sosiaalityössä. Yksinhuoltajan lapselle on uhka myös se, jos etävanhempi on ulkomaalainen.

Äidin lapset ovat olleet jo vähintään kuukausien ajan huostaan otettuja. En tiedä kuinka kauan. Lapset asuvat nyt maakunnan pääkaupungissa, jossakin sijoituspaikassa.

Ihmettelen, kuinka nurkkaan ahdistettu ja yhä kovin kielitaidoton äiti pystyy pitämään yhteyksiä lapsiinsa. Nuo huostaan otettujen lasten sijoituspaikat tuppaavat noudattamaan aivan pähkähulluja, idioottimaisia ja pöyristyttäviä käytäntöjä ja "määräyksiä", joiden vaivoin piilossa pidettävä - ja varsin usein itse asiassa peräti julkilausuttu! - päämäärä on kasvattaa lapset eroon vanhemmistaan. Vieraannuttaa.

Koetetaanko tässäkin tapauksessa saada pienet lapset unohtamaan äidinkielensä?

Miten päiväkoti
vahingoittaa
lapsen elämää?
Lapsemme olivat samassa päiväkodissa. Siitäpä tuleekin mieleeni, että mikä osuus tässäkin tapauksessa on ollut päiväkodin toiminnalla. Saman päiväkodin johtaja kiiruhti tekemään lastensuojeluilmoituksen poikani lounasnälästä.
Niin, samainen lounasnälkä on edelleen meidän jokapäiväinen tavoitteemme. Se kun on tärkeä osa käsitystäni fyysisestä aktiivisuudesta, optimaalisesta ravitsemuksesta ja yleisestä terveydenhoidosta.

KUVASSA: Päiväkodin epävirallisilla muistiinpanoilla ravittu sosiaalityöntekijä rientää pelastamaan lapsia.

Olenkin ollut jo pitkään hyvin kiinnostunut siitä, mahtaako nimenomaan päiväkotien kaltaisissa pienissä ja tiivistunnelmaisissa yksiköissä, joissa henkilökunnalla on koko ajan mahdollisuus harrastaa toisensa kanssa pieniä juoruilevia keskusteluja, olla kaksoiskirjanpitoa? Tarkoitan, että päiväkoti tekee "hankalista sosiaalitapauksista" epävirallisia merkintöjä johonkin salaiseen ruutuvihkoon.

Päiväkodin johtaja - tai joku toinen lastensuojelun kanssa hyvin epävirallisestikin! verkostoitunut työntekijä - syöttää näitä arvokkaita huhuihin ja asenteellisiin arvioihin perustuvia tietoja sosiaalitoimen lastensuojelulle, mutta vanhempi itse ei ikinä pääse lukemaan näitä kirjallisia merkintöjä.

Kaksoiskirjanpidon eräs idea on, että vanhempi ei saa tietää mitä ruutuvihkossa lukee, mutta tiedot ovat raskauttavia. Moisen touhun toinen perusajatus on, että epäviralliseen kirjanpitoon voidaan kirjoittaa mitä tahansa; sen ei tarvitse kestää kriittistä tarkastelua. Lastensuojelulla ja päiväkodin henkilökunnalla ei ole sitä pelkoa, että vanhempi voisi todistaa väitteet vääräksi.



Muistutuksena kerron, että moiset epäviralliset muistiinmerkinnät ovat laittomia.

Huomautan, että jokaisella suomalaisella on oikeus saada käsiinsä ja luettavakseen kaikki sosiaali- ja terveystoimen paperit, jotka koskevat häntä tai hänen lapsiaan. Siis kaikki. Mutta kaksoiskirjanpidon tiedolliset helmet piilotetaan kansalaiselta.



* * * * * * * *


Voisin kirjoittaa vielä lisää yksinhuoltajien kohtaamista vaaroista lastensuojelussa, mutta jätän sen toiseen kertaan. Naapurit muodostavat yksinhuoltajille aivan oman uhkansa. Ydinperheellisten mielestä yksinhuoltajuus on stigma, häpeämerkki, joka oikeuttaa väkivaltaan yhteisössä.

Eräs tällä hetkellä tärkeimmistä ystävistäni on menettänyt pikkukoululaisensa epämääräiseksi ajaksi, sillä naapuri oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen ystäväni "alkoholiongelmasta".

Voin kertoa, että moista ongelmaa ei ole, on vain ehkä hiukan tavallista vähäisempää alkoholinkulutusta, kuin normaalisti suomalaisperheissä. Hänen kolmivuorotyönsä ihmisten parissa on jo niin vaativaa, ettei alkoholisti siitä selviä.

Muistutankin tässä kaikki yksinhuoltajia, että älkää ikinä, koskaan, siemailko alkoholia. Ei edes maltilliseen ja tyylikkääseen eurooppalaiseen tyyliin. Yksinhuoltajilta on Alkossa asiointi kielletty.

Oikeus Alkon aarteisiin ja ruokakaupan keskiolutosastoon kuuluu vain ydinperheellisille.

Ydinperheellisten on lupa alkoholisoitua pahasti. Sosiaalityöntekijät eivät uhkaile heitä huostaanotolla ryyppäämisen takia, sillä "alkoholin nauttiminenhan kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja normaaliin arkeen".

* * * * * * * *


Kirjoitan aiheesta myös Tiina Kaarelan eroperhe.netin keskusteluosastossa otsikolla Sossut ja lastensuojelu pyydystävät yksinhuoltajia juoruin ja asentein.