torstaina, huhtikuuta 23, 2009

Sossut vääristelevät oikeutta miellyttääkseen

Mielestäni on äärimmäisen huolestuttavaa, että sosiaalityö alkaa heti rakentaa puhdasta, linjakasta, särötöntä ja ristiriidatonta pakettia hallinto-oikeutta varten, kun huostaanotto on tehty. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lastenkotikin valjastetaan tähän työhön omine usein hyvin epäilyttävine "tutkimusmenetelmineen" ja tulkintoineen.

Huostaanotosta päättäneet kaupungin sosiaalityöntekijät janoavat lastenkodin tarjoilemia paljastuksia siitä, kuinka lapsi kärsii omassa kodissaan.


KUVASSA: Poikani Lapissa syksyllä 2008. Tienvarren taukopaikan pöydällä voi vähän skeitatakin.

On hyvin härskiä, että sosiaalityöntekijät tarkastelevat huostaanotetun lapsen elämää oman tarkoitushakuisen linssinsä läpi. Sosiaalityö kokoaa päämäärätietoisesti hallinto-oikeuden käsittelyä varten yhtenäisen ja "loogiseen" asuun väännetyn kertomuksen, jonka perusteella sosiaalityöntekijät voittavat vanhemmat oikeudessa.

Tämä on mielestäni hyvin vaarallista lapsen ja perheiden turvallisuuden kannalta, sillä se tarkoittaa aina sitä, että sosiaalityöntekijät uhraavat totuuden sen linjakkuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi, jonka he arvelevat miellyttävän hallinto-oikeutta.

Huostaanottohakemukset näyttävät hyviltä. Ei ihme, että esimerkiksi
Hämeenlinnan hallinto-oikeus tuntuu hurmaantuneen sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemuksiin, sillä nehän ovat säröttömässä logiikassaan kauniita. Toiset sosiaalityöntekijäkollegat antavat lisätodistelua tarvittaessa. Vanhemmat, perheet ja lapset ajautuvat helvetilliseen tilanteeseen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa usea tuomari on saanut tyydytystä sosiaalityöntekijöiden pakkeloimien hakemusten virtaviivaisesta estetiikasta. Virkamies saa huostaanottonsa.

Kriittisen ajattelun paljastamat säröt on helppo pakkeloida piiloon täyteaineella eli sosiaalityöntekijöiden väittämillä.

KUVASSA: Jaaha, sieltä on sosiaalityöntekijä tulossa taas kotikäynnille lapsiperheeseen.


Hallinto-oikeuksien huostaanottopäätökset kertovat karua kieltään siitä, että oikeus ei ole kiinnostunut vanhempien näkökannasta asiaan. Hallinto-oikeuden mielestä merkitystä on vain sosiaalityöntekijöiden edustamalla "asiantuntija"vallalla.

Suomessa tehdään turhia huostaanottoja. Aiheesta on puhunut ja kirjoittanut jo vuosien ajan sosiaalipolitiikan professori J P Roos Helsingin yliopistosta. Turhien huostaanottojen vastustaminen on hänelle suorastaan ykkösasia suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä.

Lapsemme ovat vakavassa vaarassa, sillä "lastensuojelu" näyttää olevan vain turhautuneiden aikuisten naisten keino sisäerityksen säätelyyn ja purkautumistie.

Sosiaalityö järjestää huostaanottojen käsittelyssä harvakseltaan palavereita. Mikään ei viittaa siihen, että sosiaalityöntekijät olisivat huolissaan lapsen elämästä laitoksesta ja erossa omasta vanhemmastaan, sen verran pinnallista, hidasta ja tahmeaa huostaanottoon johtaneiden syiden tarkastelu on sosiaalityön ja vanhemman välillä.

Ja mitäpä sosiaalityöntekijät oikeastaan voisivatkaan tarkastella vanhemman kanssa, sillä esimerkiksi minun ja poikani tapauksessa ei ollut tehtynä tai edes suunniteltuna minkäänlaisia avohuollon tukitoimenpiteitä.

Silti kaupungin sosiaalityö rynnii suoraan järeimpään - ja kaikin mittarein kalleimpaan! - mahdolliseen vaihtoehtoon eli kiireelliseen huostaanottoon.



Lastensuojelu valikoi
kivat lapset itselleen


Minä arvelen, että sosiaalityössä on käynnissä sellainen uudistus, jossa sosiaalityöntekijät ovat lähteneet itse rakentamaan itselleen kivaa ja sopivaa asiakaskuntaa. Niinpä todelliset sosiaalitapaukset jätetään tarkoituksella avun ulkopuolelle.

Huostaanotettavaksi halutaan ja metsästetään lähinnä mukavia ja terveitä lapsia. Esimerkiksi perhetukikoti Mattilassa lasten hoitotyö oli vielä vähän aikaa sitten huoletonta, sillä talossa oli lähinnä vain helppoja lapsia.

KUVASSA: Julkishallinnossa työskentelee tonneittain byrokraatteja.


Viime viikkojen aikana olen kuullut Mattilassa käyneiltä kertomuksia, että laitokseen on sittemmin tullut tosi vaikeitakin lapsia, joiden paikka ei taatusti ole lastenkoti.

Mistähän muuten tuollainen kehitys kertoo? Nieleekö huonosti ja tehottomasti tehty lastensuojelutyö jo niin paljon rahaa, että säästöä haetaan lasten psykiatrisesta hoidosta? Mistä on kyse?

Olen sitä mieltä, että jokaisen vanhemman on tehtävä kaikkensa, että hänen huostaanotettu lapsensa ei joutuisi asumaan samassa ahtaassa lastenkodissa oikeasti sairaiden ja psykiatrista hoitoa tarvitsevien lasten kanssa. On vain niin, että huostaanotetun lapsen vanhemman on yleensä lähes mahdotonta vaikuttaa yhtään mihinkään, sillä lapsi ei huostaanoton aikana enää käytännössä ole hänen.

Lastensuojelu paljastaisi
normaalit vanhemmat
helposti hirviöiksi


Lastenkoti Mattilan kaltainen laitos voi hoitaa vain terveitä lapsia. Ja heidän täytyy olla todella terveitä. Moni tavallisen perheen tavallinen lapsi luokittuisi talon käytännöissä nopeasti häiriintyneeksi ja ongelmaiseksi

KUVASSA: Mattila lienee hiljalleen liittymässä osaksi kansalaisten demokraattista yhteiskuntaa, ainakin takapihalle näyttäisi paistavan jo aurinko.


Haluaisinpa tietää, kuinka moni normaalia elämää elävä lapsi selviäisi lastenkodin hoito- ja tutkimuskäytännöistä siten, että häntä ja hänen perhettään ei luokiteltaisi vialliseksi, ongelmaiseksi, sairaaksi ja häiriintyneeksi?

Väitän, että todella monesta tavallisesta perheestä ja normaalista lapsesta paljastuisi lastenkodin ja huostaanottoon liittyvässä lastensuojelun myllyssä vaikka mitä kiusallista ja "lasta uhkaavaa". Sosiaalityöntekijät löytäisivät helposti syitä jatkaa huostaanottoa, vaikka prosessiin olisi tempaistu lapsi, jonka huostaanotolle ei olisi mitään syytä. Tuollainen yhteiskunnallinen koe pitäisi järjestää heti, jos koe ei uhkaisi lapsen mielenterveyttä ja hänen kasvuaan ja kehitystään.

Vanhemmat voivat huokaista helpotuksesta kuitenkin siksi, että lastenkoti Mattila on tullut rehellisemmin mukaan demokraattiseen ja vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Perhetukikoti on hajottanut pienten lasten kuulustelu- ja tulkintamenetelmänä käytetyn "pesän". Kuinkahan pitkään se ehti olla käytössä? Kymmenen vuotta? Kaksikymmentä vuotta?

Joka tapauksessa Jämsän kaupungin sosiaalityöntekijä Minna Laurila-Paasonen puhui pesästä minulle hyväksyvään sävyyn. Hänen mukaansa pesätoiminta on normaalia lastenkodin toimintaa.


Sossu ei piittaa
faktoista,
asenteet riittävät


Suomessa arvovaltaiset poliitikot ja lasten asialla ratsastavat turpeat aikuiset väittävät, että meillä on muka sellainen ongelma, että lapsiparkoja ei ehditä pelastaa pahoista kodeistaan. Saattaa olla näin, mutta minusta näyttää, ettei nimenomaan lastensuojelu ole halukas tuollaisiin koteihin puuttumaan. Lastensuojelu kun haluaa "pelastaa" vain kivoja lapsia, hyvistä kodeista.

KUVASSA: Ota oikea varustus mukaan, kun asioit kaupungin sosiaalitoimessa ja lastensuojelutyön kanssa.


Minulla oli viimeiseksi jäänyt palaveri Mattilan lastenkodissa 9.3.2009, jolloin Jämsän sosiaalityöntekijät Silja Juusela ja Minna Laurila-Paasonen ilmoittivat hakevansa 60 vuorokautta lisää huostaanottoa pojalleni. He perustelivat sitä sillä, että heidän oli tehtävä vielä tiedonhankintaa tapauksestamme.

Minä lannistin Jämsän kaupungin sosiaalityöntekijät jo sillä argumentilla, että tuo "tiedonhankintakin" on luokattoman tehotonta ja huonoa. Seuraavana päivänä poikani vapautui "Mattilan lastenvankilasta", kuten me laitoslasten vanhemmat sitä tuttavallisesti kutsumme.

Lastensuojelun työn laatu on huonoa jopa silloin, kun lapsi on huostaanotettuna.

Ja samaan aikaan meillä lapsi, poikani, tekee laitoksessa työt.

Mutta välittömästi Mattilassa 9.3.2009 järjestetyn palaverin jälkeen havaitsin, että laitoksen työntekijät ryhtyivät juhlimaan lapseni lisävuorokausia. - Hehän saavat pitää aurinkoisen ja helpon poikani pitempään! Tokaisin heille teräväkielisesti ääneen, että minusta tuo on härskiä, että lastenkodissa aletaan riemuita siitä, että (kivan ja helpon) lapsen asuminen laitoksessa jatkuu. Ja samaan aikaan laitos tarjoaa lapsen tarpeiden kannalta kyseenalaista hoitoa.

Ja millä hinnalla! Laitospaikka maksaa "lastensuojelussa" 250-500 euroa vuorokausi. Huostaanotetun lapsen hoitaminen laitoksessa on eräs kalleimpia palveluita, joita yhteiskunta tuottaa.


Sossut työskentelevät
veltosti,
vaikka panttina on lapsi


Huostaanoton aikainen sosiaalityö eli lastensuojelullisten tarpeiden "selvitystyö" on ambivalenttia ja asiakkaan itsensä näkökulmasta tempoilevaa ja päämäärätöntä. Sosiaalityöntekijöillä ei näytä olevan edes työvälineitä, joita he käyttäisivät, vaan he tyytyvät vain harrastelijamaisesti "jututtamaan" vanhempaa.

KUVASSA: Idän ja lännen välinen kylmä sota tuli opettaneeksi jotain kansalaisuuden merkityksestä suomalaisille alamaisille.


Sosiaalityöntekijä on äärettömän helpottunut, jos vanhempi tyytyy puhelinkeskusteluun, eikä lähde sosiaalitoimistoon tapaamaan häntä. Huostaanotoissa on jo teknisesti paljon vialla.

Huostaanotto on tehty sosiaalityölle aivan liian helpoksi
"työvälineeksi" lastensuojelun tilapäisten ja vähäistenkin ongelmien ratkaisemiseksi.

Minä kysyn: missä vaiheessa järjestelmä ajattelee lasten tarpeita? En itse törmännyt tämän kysymyksen prosessointiin missään vaiheessa, kun lapseni oli huostaanotettuna. Huostaanoton perusteet kun tuntuvat hämmästyttävän legitiimisti ja sujuvasti löytyvän ihan muualta kuin lapsen tarpeista.