torstaina, toukokuuta 21, 2009

Äitiyden hirmuvalta

Feministinen näkökulma istuu hyvin lastensuojelun rikkeiden ja vääryyksien tarkastelemiseen. Feminismin ehdottomasti kiinnostavin ulottuvuus on, että se antaa näköalan itsekritiikkiin.

Naisten kannattaa tarkastella sukupuolittunutta ajatteluaan ja toimintaansa kriittisesti, omia virheitään analysoiden.


RAPHAEL (1483-1520): MADONNA OF THE MEADOWS.


Minunkaan maalitauluni eivät ole juuri koskaan miehet, vaan oikeastaan aina lopulta naiset, joko suoraan tai kiertoteitse. Naiset nimittäin ihan itse pönkittävät miesten valta-asemaa. Miesvallan paras tuki on nainen. Ja tarkennettuna äiti.

Naiset ovat herkullinen maali siksikin, että heitä ole lupa arvostella. Naiset ovat jonkinlainen pyhä kohde, jonka kritisointiin eivät etenkään miehet uskaltaudu.

Hupaisaa, että feministi voi olla naisten terävin kriitikko. Mielestäni se on hyvin loogista.

Naisten arvostelu on kutkuttavalla tavalla tyylitöntä. Johtuuko se muuten siitä, että naisia pidetään tosiasiassa niin heikkoina, puolustuskyvyttöminä ja hyödyllisinä uhrautujina?

Lastensuojelun päättömyys ja silkka väkivalta perustuvat mielestäni äitiyden valtaan. Naisen valta on lähes yksinomaan sitä valtaa, jota hän saa äitinä, perheessään ja hoiva-ammateissa kodin ulkopuolella, yhteiskunnassa.

Olen pitkään ollut kiinnostunut äitiyden yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta. Olen tunnistanut naiseuden ja äitiyden suhteessa jotain kovin sairasta.

Olen ihmetellyt, kuinka häiriintynyttä äitivalta oikeastaan on. Se on naisen epätoivoinen ja tuskainen keino oikeuttaa itsensä ja oikeuttaa oma valtansa myös kodin ulkopuolella. Naiseus on lähes yksinomaan äitiyttä sen eri muodoissaan. Mieheydellä sen sijaan on vain vähän tekemistä isyyden kanssa.

Kun kohtaa ihmisiä, keitä tahansa, missä tahansa, on helpointa ja nopeinta tunnistaa häiriintyneitä ihmisiä nimenomaan äitien joukosta.


Kyse on naisten suostumisesta tiettyyn äitimiskulttuuriin, joka on naiselle legitiimi tie valtaan. Nainen tosin peittää ja naamioi tuon halunsa joksinkin muuksi; "hoivaaminenhan" on vallankäytön suorin - ja usein härskein - muoto.


Äitiys
antaa mielivallan
lastensuojelulle


Kuinka lastensuojelua tekevät sosiaalityöntekijät voivat luvata itselleen sen, että he eriasteista psyykkistä ja sosiaalista häiriintyneisyyttä ilmentäen tukeutuvat asenteelliseen ihmisten luokittelemiseen?

WILLIAM ADOLPHE BOUGUEREAU (1825-1905): MADONNA OF THE ROSES.


Se on leimaamista, mustamaalaamista ja stigmatisointia. Leimaaminen on sosiaalityössä niin legitiimissä, itseoikeutetussa asemassa, että sosiaalityö on sen edessä sokea.


Sosiaalikoneiston virkamiehet eivät nähtävästi tunne itsekriittistä pistosta sydämessään edes silloin, kun he käytännöllisesti katsoen vain juoruilevat asiakkaistaan.

Tuo juoruilu on verrattavissa epäviralliseen kirjanpitoon. Sitä pidetään virallisen, asiakkaan nähtäväkseen saamien asiakirjojen ja kirjallisten muistiinmerkintöjen lisäksi. Ja se on yksiselitteisesti laitonta, mutta Jämsänkin sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet minulle sellaista hyödynnettävän sosiaalityössä. Se on "luonnollista". Ja siis aivan erityisesti nimenomaan lastensuojelussa.

Vanhemmat eivät siis tiedä, mitä "tietoja" viranomaispäätöksissä on käytetty. Kaikki epävirallinen tieto kun ei näy kirjallisesti annetun päätöksen perusteluissa.

Näin sosiaalityöntekijät siis ottavat oikeuden tietää paremmin perheen asioista kuin perhe itse. Heillähän on salaista äitivaltaa, joka on aina luonteeltaan kätkettyä. Halu valtaan ei saa olla näkyvää, rehellistä ja avointa, vaan nainen on oppinut piilottamaan motiivinsa.

Vanhemmat ovat siis ennustamattoman ja hahmottoman myrskypyörteen kourissa, jos perheestä on tehty lastensuojeluilmoitus. Niin, tai ei tuota lastensuojeluilmoitusta tarvitse olla edes olemassa, riittää että ahdasmielinen ja kapeakatseinen asenteellisuus löytävät perheestä maalitaulun.



KUVASSA: Mies hoitaa hommat julkisella areenalla. Nainen pätee kotona madonnana. (Franz von Stuck: Head of Christ, noin 1890.)


Asenteet eivät muuten ole tietoa, vaan ne edustavat perinnettä. Ne rakennetaan jonkin aiemman koetun varaan; uudesta asiasta ei välitetä laiskuuden takia hankkia tietoa, koska vanhasta tapauksesta tehtyjä johtopäätöksiä survotaan uuden kohteen määritelmiksi.

Asenteet ovat siis ajattelutyöstä ja havainnoinnista kieltäytymistä.

Sosiaalityöntekijät siis itse rakentavat itselleen asiakasryhmää liittämällä viattomiin ihmisiin "vikoja", joka ovat tietyn ongelmaryhmän piirteitä. Alkoholismista syytettyä syytetään siis jatkuvasta juopottelusta, ihmisen kaiken toiminnan motiivina nähdään olevan halu juoda alkoholia, vaikka ihminen olisi aina ollut tosiasiassa lähes raitis.


Äitiys
tuhoaa
lapset


Miten sosiaalityöntekijöiden suorittama lastensuojelu tulee kertoneeksi äitiyden hirmuvallasta? Mielestäni siten, että naiset ovat piilottaneet vallanhalunsa äitiyteen. He eivät siis ole toimineet yhteiskunnan julkisella areenalla avoimesti, vaan ovat epärehellisesti salanneet pyyteensä ja päämääränsä.


Vika ei ole kuitenkaan naisten, vaan kulttuurimme ja yhteiskuntamme rakenteiden.



SASSETTA (1392-1450/1451): MADONNA WITH A ROSE BUSH.



Suurin vika löytynee sukupuolijärjestelmästä, sukupuolisopimuksesta, joka jakaa työt naisten ja miesten kesken.

Sukupuolten välinen työnjako tuhoaa perheemme ja perheemme. Oikeastaan siis se, että olemme lapsillemme "äitejä" ja "isejä". Työnjaon ongelmallisuus ei johdu pelkästään töiden sisällöstä, eli siitä että tietyt työt kuuluvat naisille, tietyt miehille.


Isoin ongelma on siinä, että naisten surkea ja vähäinen yhteiskunnallinen valta on levännyt äitiyden varassa. Ja sehän on tunnetusti heikentänyt miesten asemaa vanhemmuudessa.

Miehet ovat apuäitejä.


* * * * * * *

Puutarhailu imee tähän aikaan paljon mielenkiintoani ja aikaa, mutta just nyt siellä sataa... Jee. Joko korvasienet ponnahtavat esiin? Olen löytänyt vastan yhden, vaikka olen tähdännyt kulkuni suotuisiin esiintymispaikkoihin.