perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Pulleat tädit saalistavat jo norppiakin

Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila lausui eilen tv:n A-talkissa, että Saimaan norppien suojelu riippuu paikallisista Saimaan alueen ihmisistä. Nimenomaan noinhan se ei mene. Onpa omahyväistä.

KUVASSA: Saimaan norppa 26.5.2009.




Ajattelutapaa esiintyy kaikkialla, jossa aikuisten, hyvinvoivien ja terveiden kansalaisten olisi paneuduttava heikompien ongelmiin. Esimerkiksi eläimet ja lapset ovat tyypillisesti näitä heikompia.

Käsitykseni mukana lain pitäisi olla olemassa nimenomaan sitä varten, että se nostaa heikommat altavastaajan asemasta samalle tasolle vahvempien kanssa. Tämä on tietysti kaunisteleva käsitys, sillä ainakaan Suomen lakia ei ole rakennettu noin.

Lasten, vanhusten, vammaisten, maahanmuuttajien, eroisien, yksinhuoltajaäitien, eläinten ja kaiken elinympäristömme asemaa olisi vahvistettava laissa positiviisella diskriminaatiolla. Sen avulla asemaa tietoisesti ja avoimesti vahvistetaan.


Lainsäädäntö on nykyään sellainen, että sinne piiloutuvaa tavallista ja tuttua negatiivista diskriminaatiota eli syrjintää ei ole nyljetty pois. Jos laki säädetään hyväntahtoisen yhteisymmärryksen hengessä neutraaliuden ihanteen mukaan, se palvelee tuolloin aina vahvempaa osapuolta. Sen tietävät lainsäätäjätkin, ja siksi laki tehdään "neutraaliksi", jossa ikään kuin kaikilla olisi yhtä suuret oikeudet.

Eilisellä eduskunnan kyselytunnilla kansanedustaja Sinikka Hurskainen (sd) halusi vanhustenhoitoon kunnollista valvontaa. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) vastasi, että hoidon ja laitosten valvonta siirtyy Valviralle. Tähän saakka valvontaa ja tarkastusta on hoitanut lääninhallitus. Risikko arveli, että lääninhallitukset ovat toki tehneet työnsä ansiokkaasti, mutta Valvirassa valvonta todennäköisesti tiukkenee. Eli ministerikin tietänee, että lääninhallituksilta on jäänyt paljon huomioimatta.

Lääninhallitukset valvovat myös lastenkotien ja kuntien lastensuojelun toimintaa. Keski-Suomestakin löytyy kuntia, joiden työskentelymenetelmistä kannattaa ehdottomasti kirjelmöidä.


Valittaminen on näissä tapauksissa lähinnä tiedottamista, lääninhallitukset tuskin löytävät huomautettavaa. Mutta tärkeintä onkin ongelmista ääneen puhuminen.

Ei kai empatia, lapsen näkökulmaan perehtyminen, lapsen ikävaihteen kykyjen ja tarpeiden huomioiminen ja aito välittäminen olisi kadonneet niin kauas esimerkiksi lastenkoti Mattilasta, jos Länsi-Suomen lääninhallitus toimisi siten, että se onnistuisi tehtävässään? Lapsen ja aikuisen (työntekijän) välinen vuorovaikutus on oikeastaan yksinkertainen asia, elämän perusjuttuja.

Tästäkin on lupa otteen lipsua, kun lääninhallitus valvoo.