torstaina, toukokuuta 14, 2009

Sossu mokasi, mutta ei myönnä

Lapsen ottaminen kiireellisesti huostaan on Suomen laissa säädetyn vallankäytön pakkotoimista kaikkein kovimpia ja vaikuttavimpia. Tätä eivät ihmiset tule ajatelleeksi.

Hämmästyttävän monet pitävät huostaanottoa harmittomana väliaikaisena tilana, joka ei vahingoita lasta, vanhempia eikä perhettä.

Se on lastensuojelulain ÄÄRIMMÄISIN keino. Niinpä sosiaalityöntekijä tajuaa tehneensä tosi ison virheen, jos huostaanotolle ei ole tapahtumaketjun missään vaiheessa ollut perusteita.


Virhe on niin sosiaalityöntekijän työn koko kuvaa tarkasteltuna niin raskas, että hänen on erittäin vaikea tarkastella tekemäänsä ja erotella tosiasiat omista kuvitelmista.

KUVASSA: Vanhempi tanssii huostaanotossa sosiaalityöntekijän oikkujen mukaan.


Yksinhuoltajaäidin oli pakko mennä alkoholistiparantolaan, jotta hän voisi edes jollain keinolla edistää lapsensa huostaanoton purkua. Äidin oli itse järjestettävä laitospaikka itselleen.

Sosiaalityöntekijä tyytyy vain hokemaan tyyliin: "Avohuollon tukitoimet eivät nyt enää riitä, joten lapsi on pidettävä huostaanotettuna ainakin vielä noin vuosi."

No, tarkkaan ottaen tuo alkoholistiparantolakin kuuluu avohuollon tukitoimiin.

Yksinhuoltaja joutui ideoimaan laitoshoidon itselleen, koska hänen sosiaalityöntekijällään ei ole ainoatakaan ideaa mitä reittiä hyödyntämällä lapsi voitaisiin palauttaa kotiinsa, omaan elämään, oman äitinsä luo ja kauempana asuvan isän yhteyteen.

Yksinhuoltaja jopa neuvotteli laitospaikan itse parantolan kanssa. Kuntoutuskeskus ei olisi halunnut ottaa häntä asiakkaaksi, koska viitteet alkoholismista puuttuvat.

Yksinhuoltaja maksaa hoidostaan itse 800 euron omavastuuosuuden. Huostaanoton aiheuttamina kuluina hän joutunee maksamaan arvionsa mukaan ainakin 3 000 euroa.

Yksinhuoltaja saa parantolasta todistuksen, että hän on raitis. Hän siis joutui todistamaan laitoshoitoon sulkeutumalla raittiutensa, joka oli jo hoitojakson alussa objektiivisesti selvää. Hän on joutunut jäämään hoitojakson ajaksi pois työstään.

Huostaanoton vuoksi laitoshoitoon päätyivät siis sekä lapsi että äiti. Valtiolla ja kaupungilla on näköjään varaa! Äidin kiireisessä kolmivuorotyössä työkaverit tuskailevat puuttuvan työkaverinsa takia.

Äskettäin sosiaalityöntekijä ilmoitti EDELLEEN hakevansa hallinto-oikeudesta ainakin vähintään puolesta vuodesta vuoteen kestävää huostaanottoa.

Kuitenkin kaikki, toistan KAIKKI kertoo sen puolesta, että lapsella on normaali, tavallinen, hyvä koti ja perhe. Ja parantolajakso on tuottanut lisää todisteita sosiaalityöntekijää vastaan.

KUVASSA: Vanhemman kannattaa tarkkaan varoa sanojaan, kun hän neuvottelee huostaanoton tehneen sosiaalityöntekijän kanssa. Ei ehkä kannata mainita, että hei, sulla kasvaa sipuli poskessa.



Silti virkanaisen on näköjään mahdotonta perääntyä, sillä huostaanotto on virkanaisen itsensäkin mielestä niin älytön moka. Sellaista ei kannata tunnustaa, sillä siitähän voi joutua vastuuseen.

Pitää pysyä peräänantamattomasti alkuperäisellä linjalla. Huostaanoton katkaiseminen olisi kolhu virkanaisen ammattitaidolle ja uralle.

Lapsen isä on äärettömän hämmentynyt. Onneksi hän on jollain tavalla onnistunut ymmärtämään tapahtuneen, kaiken tolkuttoman ja ihmisen käsityskyvylle ylivoimaisen viranomaissotkun. Hän ei syytä lapsen lähivanhempaa, äitiä.

Ja voin vakuuttaa, että heidän lapsensa kärsii laitoksessa. Parhaillaan. Koko ajan.