torstaina, toukokuuta 07, 2009

Väkivaltakoneisto syö lapsia

Tutustuin viisivuotiaan poikani huostaanoton aikana ihmisiin, joilta oman paikkakunnan sosiaalityöntekijät ovat yllättäen vieneet lapset kotoaan, poliisien avustuksella.

KUVASSA: Lastensuojelun pitäisi kuoriutua eroon karvaisista gorilloista eli sosiaalityöntekijöistä, jotka kahmaisevat lapset pois kotoaan. Tavallinen enkelikin osaisi ideoita ja tarjota avohuollon tukitoimia perheelle. Se on halpaakin. (Natasja Vermeer, PETA)


Keskisuomalaisessa maalaispitäjässä haettiin lapset peräti suoraan päiväkodista. Vanhemmat eivät tienneet aamulla lapsia päivähoitoon viedessään, että he eivät enää palaa kotiinsa. Eivät edes jouluksi lomalle, vaikka huostaanottopäivänä oli jouluun vielä yli kaksi kuukautta.

Niinpä pienet lapset viettivätkin yksinäisen joulun lastenkodissa, josta kaikki muut hoidokit olivat päässeet viettämään joulua kotonaan.

Kuitenkin
lastensuojelulaki sallii ja suorastaan kehottaakin sosiaalityöntekijöitä päästämään lapset kotilomille.

Tämän perheen pienet lapset eivät ole päässeet vielä kertaakaan, vaikka ovat asuneet laitoksessa jo yli puoli vuotta. Lapsille on varmasti ehtinyt muodostua jo vaikea suhde omaan kotiin (ja vanhempiinsa!) ja kaikkeen siihen tuttuun ja turvalliseen, joka kuului heidän elämäänsä syntymä- ja kotikunnassaan.

Kuntapäättäjille suunnattu lehti Polemiikki (1/09) kirjoittaa artikkelissaan huostaanotoista:

"Inhimillisyyden lisäksi avohuoltoa puoltavat taloudelliset seikat. Yhden sijoitetun lapsen laitoshoito maksaa kunnille arviolta 72 000 euroa vuodessa, kun taas avohuollon tukitoimet maksavat lasta kohden vain noin 3000 euroa vuodessa. "

KUVASSA: Jos kunnan sosiaalityössä ei osata rakastaa ihmisiä, niin yrittäisivät edes eläimiä. Lastensuojelun päämäärät kadottanut sosiaalityöntekijä syö lounaaksi lapsia. Olisi siis ihan kohtuullista, että hän säästäisi siipikarjan. (J.D.Fortune, PETA)


Lehtijuttuun haastateltu tutkija Heli Kuittinen Joensuun yliopistosta paheksuu sosiaalityöntekijöiden julmuutta:

"[...] Suomessa on usein kehuskeltu hyvällä lastensuojelulainsäädännöllä, mutta lainsäädäntö on yhdentekevä, jollei se käytännössä toimi. Suositukset eivät auta, jollei niitä panna kunnissa käytäntöön. [...]"


Lastensuojelu
kylvää lasten elämään
väkivaltaa

Perheen tapaus on eräs väkivaltaisimpia kertomuksia, mihin olen suomalaisessa YHTEISKUNNASSA törmännyt.



Kyseessä on turha, ja siten mielivaltainen ja mielipuolinenkin huostaanotto. Kaiken sen tiedon perusteella, mitä olen oppinut perhe-elämästä ja lasten turvallisuudesta, väitän että näiden lasten elämä omassa kotonaan, omien vanhempiensa kanssa, vastaa hyvin käsitystämme hyvästä elämästä. Turvallisesta ja sisällyksekkäästä elämästä, jossa on rakkautta, suojaa ja hoivaa.

Huostaanotto heikensi lasten elämää kaikilla osa-alueilla. On erittäin vaikea nähdä, kuinka heidän elämänsä olisi parantunut. Lapsista tuli lastensuojelun koneiston leluja. On raskasta havaita, kuinka virkavalta leikkii kanssaihmisillä. Kansalainen ei voi välttyä ajatukselta, että hän on osasyyllinen.

Mikä on tällainen yhteiskunta, jossa väkivaltakoneisto tuhoaa lapsen ainoan elämän? Yhteiskunta, jossa hämmästyttävän pitkäksi venähtävää prosessia riittää perustelemaan se, että pikku virkamies (sosiaalityöntekijä) haluaa todistella olevansa oikeassa, ja olleensa sitä "ihan alusta saakka".

Suomessa virkakoneisto on valmis tuhoamaan perheen, jotta lastensuojelun ristiriitaisuudet ja suoranainen järjettömyys ja mielipuolisuus eivät paljastuisi. Ja me, lasten vanhemmat ja aikuiset kansalaiset, hyväksymme tämän.

KUVASSA: Muusikko tyytyy kasviksiin. Sosiaalityöntekijä paloittelee, kypsentää ja jauhaa koneiston ruoaksi kokonaisia perheitä. (Paul McCartney, PETA)



Kansalaisena minun on sanottava, että lasten ja perheen kohtalo loukkaa syvästi käsitystäni oikeudenmukaisuudesta. Se loukkaa vakavasti myös käsitystäni hyvästä yhteiskunnasta ja järkiperustein toimivasta hyvinvointivaltiosta. Se on isku myös uskolleni, että aikuiset haluavat rakentaa lapsille ja jopa vielä syntymättömillekin sukupolville hyvää maailmaa.

Myönteisiä vaikutuksia lienee kokenut vain huostaanoton tehnyt sosiaalityöntekijä. Tällainen ajatus nousee mieleen, sillä onhan jonkun osapuolen pitänyt hyötyäkin tästä sinnikkäästä vallankäytöstä, jossa tämäkään kunta ei ole tuntenut tarvetta itsekritiikkiin.

En nimeä tällä kertaa kuntaa enkä sen sosiaalivirkamiehiä. Lapsensa menettäneet vanhemmat elättelevät parhaillaan toivetta, että kunnan kuuluisa sosiaalityöntekijä heittää heille piakkoin jonkin armollisen murusen. Ehkäpä lapset pääsevät vihdoinkin käymään kotonaan lomalla, lasten mittakaavassa ikuisuuden kestäneen laitosjakson jälkeen.

Sosiaalityöntekijä vitkastelee vielä, vaikka hallinto-oikeuskin on patistanut häntä päästämään lapset omaan kotiin lomalle.

Ai niin, sosiaalityöntekijän lisäksi toinen hyötyjä tietysti lastenkoti eli Mattilan "perhetukikoti" Jyväskylässä. Se sai pitää talossa puolen vuoden ajan asukkaina näitä helppohoitoisia, mukavia ja terveitä lapsia.

KUVASSA: Boikotoi sirkusta. Vastusta siksi saalistavaa ja väkivaltaista "lastensuojelua". Pieni lapsi ei kuulu häkkiin eli lastenkotiin, jossa hän on etäisten ja kylmien virkamiesten ruokittavana.

Olen ollut havaitsevinani, että huostaanotettujen lasten sijoituspaikkoina toimivat laitokset ja yksityiset perhekodit mainostavat toimintaansa kuntien sosiaalityöntekijöille. Mainontaa on ainakin pr-työn muodossa. Lapsia hoitavat aikuiset kertovat toisille aikuisille, eli sosiaalityöntekijöille ja kunnan sosiaalijohdolle, sijoituspaikasta aurinkoisin sanankääntein.


Lastenkoti korostaa
"viatonta
tietämättömyyttään"

Olen satavarma, että esimerkiksi huostaanottopäätöksiä tekevät sosiaalityöntekijät eivät tiedä, eivätkä tietoa saatuaankaan ehkä vielä ymmärtäisi, kuinka huonot olot lapsilla on laitoksissa ja ns. perhekodeissa.

Tietämättömyys ja silmien tahallinen sulkeminen on hyve myös lastenkodissa. Erittäin mielenkiintoista on se, että Mattilan lastenkodissa johtaja ja työntekijät suorastaan painottivat viatonta "tietämättömyyttään". He väittivät, etteivät tiedä miksi lapset on huostaanotettu.

Niinpä eräs isä voihki minulle, kuinka Mattilan johtajalla oli kulunut peräti kolme (3) kuukautta, ennen kuin hän oli saanut jostain tietää lasten huostaanoton syyn. Johtaja oli siis kuukausien ajan "varjeltunut" tiedolta.

Ei ole ainakaan lasten eikä heidän vanhempiensa etu, kun Mattilan henkilökunta kummallisen intohimoisesti suojautuu tiedoilta, jotka kertovat huostaanottojen syistä ja tehdyistä lastensuojeluilmoituksista.

Suomessa tehdään paljon turhia huostaanottoja. Niinpä huostaanotettu lapsi joutuu ensimmäisen kerran elämässään elämään yhdessä sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät juttele, kuuntele, eivät tule luo, eivät ota syliin, eivät halaa, pussaile, sivele ja silitä, eivät leiki, eivätkä harrasta lapsen kanssa.

Tuollaisilla toimintaperiaatteilla toimivaa koirien kenneliä paheksuttaisiin
koiraharrastajien keskuudessa.

Tässä kirjelaatikkoni, jonne voit kirjoittaa huostaanottoon ja lastensuojeluun liittyvistä ajatuksistasi ja kokemuksistasi (olen lukenut ja kuullut, että joku on mahdollisesti tällaista toivonut):

huostaanotto@gmail.com

Kerron jatkossakin tässä blogissani ihmisten kokemuksista ja kohtaloista.