perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Kontrolloiva asiantuntija kurittaa lasta

Lastensuojelussa on vahvistumassa ajatus, että lapsia on ryhdyttävä aiempaa kovemmin kontrolloimaan, omina yksikköinään, ei osana perhettään. Lastensuojelu siis vinoutuneesti näkee lapsen itsenäisenä toimijana, vaikka hänellä ei ole valtuuksia toimintaan. Näin rakennetaan ideologiaa, jossa lapsi on irrallinen yksikkö, joka ei kuulu perheelleen, vaan - hämmentävästi - valtiolle.


Mustat, totalitaristiset ja väkivaltaiset asenteet uivat salaa, hivuttamalla, yhteiskunnan käytäntöihin, kuten lastensuojeluun.


Lastensuojelun vinoutunut kehitys uhkaa siis kaikkia suomalaisia lapsia, kaikenlaisissa perheissä ja kodeissa. Ei pelkästään ongelmaperheitä.


Sosiaalinen auttamishalu rapistuu samalla, kun sitä muunnetaan asiantuntijoiden kontrollivallaksi.


Kontrollivallan eräs ulottuvuus on aina se, että se pyrkii rankaisemaan ja sakottamaan. Lastensuojelutyö ei voi avoimesti kertoa rankaisevansa lapsia, joilla on ilmennyt "tarvetta suojeluun", vaan tekee sen kätketysti. Turhat ja ylipitkät huostaanotot ovat äärimmäisen tuntuvia rankaisutoimia, jotka kurittavat ja ojentavat suoraan ja tuntuvasti erityisesti lasta. Huostaanotto ja asuminen konemaisessa lastenkodissa on nähtävä nimenomaan lapsen rankaisemiseksi.


Asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät, kuuluu tunnettu hokema. Olen samaa mieltä. Miksi alkaisimme tulkita kaunistellen asioita parhain päin, jos kerran on kärsittävä huonoista vaikutuksista ja seurauksista?

Samaan aikaan, kun lapselle luodaan lastensuojelussa asemaa kontrollin eli rankaisemisen kohteena, lapsen ja hänen elämänsä tulkitseminen ja povaaminen uskotaan erilaisten "asiantuntijoiden" haltuun. Asiantuntijavalta vahvistuu. Sosiaalityöntekijä on tällainen asiantuntija.

Löysin sattumalta irrallaan vaeltaneen lehtileikkeen, jonka olin leikannut talteen sanomalehti Keskisuomalaisesta. Tutkijatohtori Timo Harrikari puhuu jumalaisia, komeita ja ah, niin osuvia ajatuksia lastensuojelun nykytilasta ja lähivuosien kehityksestä. (Valitettavasti en löytänyt lehtijuttua internetistä.)

"Lapsi- ja nuorisopolitiikassa on siirrytty kohti toimintatapaa, jossa eriarvoisuuden ja köyhyyden kysymykset ovat marginaalisia." (KSML 10.10.2008)


Tällainen epäsosiaalinen ajattelutapa on mielestäni uhka myös tavallisille, hyvinvoiville keskiluokan perheille. Jos lastensuojelutyön arvoissa on vikaa, kaikki lapsiperheet saavat pelätä.

Kontrollivalta on aina elämälle vierasta ylivaltaa, joka käsitykseni mukaan sopii harvinaisen huonosti perhe-elämän kehittämiseen. Perheen tukemisen pitäisi kuitenkin olla nykyisen lastensuojelulainkin mukaan kaiken lastensuojelutyön päämäärä.

Perheitä hakataan päähän lastensuojelulain yksityiskohdilla. Sosiaalityöntekijöillä ja esimerkiksi päiväkodin henkilöstöllä on oikeus tehdä tulkintoja.


Tyypillinen tulkintojen valtaan perustuva menetelmä oli avoimesti käytössä lastenkoti Mattilassa vielä äskettäin. Pientä lasta kuulusteltiin "pesässä", jossa aikuinen kirjasi ylös kaikki "paljastukset", joita pahaa-aavistamaton lapsi kertoi vanhemmistaan. (Lienee muuten tämän blogini ansiota, että pesä on räjäytetty palasiksi.)

Kirjoitan jatkossa lisää Harrikarin oivalluksista. Valoa pimeyteen! Väkivalta on nujerrettava.
 
 
Lähde: Huoli ja taivastelu eivät nyt riitä, toimittaja Anita Kärki, Keskisuomalainen 10.10.2008.