tiistaina, kesäkuuta 02, 2009

Lastensuojelu pitää puhdistaa faktoilla

Lastensuojelun vääristymät pitää siivota avoimuuden ja tosiasioiden avulla. Se aiheuttaa hetkeksi sosiaalikoneistoon happimyrkytyksen; sen verran likaisessa ilmastossa lastensuojelua tehdään.

Lapsen huostaanottoa käytetään vanhempien moraalisena koulutuksena ja aivopesuna. Sosiaalityöntekijä haluaa ottaa lapset huostaan sellaiselta vanhemmalta, joka on "hankala" eli asiakas on kiinnostunut perehtymään sosiaalityön ja lastensuojelun perusteisiin. Oikeastaan voisi kuvitella, että virkamies olisi jopa mielissään siitä, että kuntalainen ja kansalainen on kiinnostunut hänen työstään ja sosiaalitoimen ajatus- ja asennemaailmasta.

Niin ei kuitenkaan ole, vaan suomalaiset virkamiehet ovat tottuneet alamaisiin, eivät kansalaisiin.

Virkamiestenkin olisi kuitenkin pikku hiljaa tajuttava, että alamaisestakin saattaa sukeutua kansalainen siinä vaiheessa, kun hän joutuu puolustamaan oman lapsensa etua. Alamainenkin ymmärtää kirkkaasti sen, että lastensuojelun virkakoneisto sitä ei takuulla tee.


Lastensuojelussa lapsesta tehdään härskisti vain aikuisten (lastensuojelun eri ammateissa työskentelevien virka- ja yrittäjänaisten) käyttöpääomaa. Lastensuojelun nappaama lapsi on voimakkaasti politisoitu kiistakapula, jonka avulla sosiaalikoneiston eri eturyhmät, jotka ovat aikuisten palkansaajien muodostamia kollegiaalisia tukiverkostoja, varmistavat asemiaan.

Naisen oikeutus valtaan liittyy äitiyden käsitteeseen. Nainen voi tuntea saaneensa oikeutetusti valtaa, jos hänen päätöksensä perustuvat äidin rooliin. Äitiys on naiselle turvallinen linkki yhteiskuntaan; muunlainen vallankäyttö on toimijana epävarmalle naissukupuolelle ongelmallisempaa. Kun turvana ei ole äitiyden roolimallia, nainen joutuu jopa pohtimaan työnsä perustaa, sisältöä ja päämääriä.

Naisten on kasvettava ulos äitiydestä, joka on yhteiskunnan rakenteita vääristävä, kaikkialle lonkeronsa ulottava metateema. Naisten on kasvettava sarjatuotteista aidosti uudistaviksi toimijoiksi.

Poistin blogistani eilen kirjoittamani jutun. Muokkaan (sensuroin) sitä ja julkaisen sen uudelleen.


Huostaanotettujen lasten vanhemmat pelkäävät niin sosiaalityöntekijöiden ja lastenkodin reaktioita niin paljon, että he joutuvat mallintamaan mielessään kaikki mahdolliset katastrofaaliset vaihtoehdot. Niinpä joku sosiaalityöntekijä tai lastensuojelulaitoksen työntekijä olisi saattanut yrittää vedota tähän blogiini, kun hän tuntee tarvetta "ojentaa" lapsen vanhempaa. Uskomaton kiertotie muuten!

Kaikki osapuolet tuollaisissa sananvaihdoissa kuitenkin aina tietävät, että minun kirjoitukseni ovat juridisesti minun vastuullani. Mutta lastensuojelu käyttää vanhempia tällä tavoin hyväkseen, viestinvieväjänä. Samalla saadaan uhkailtua niin huostaanotetun lapsen vanhempia kuin minuakin. Kätevää.


Vanhempi tosin helposti sokeutuu siten, että hän kuvittelee koneistosta tulevan uhkauksen koskevan häntä, vaikka tosiasiassa se on tarkoitettu minulle. Koneisto käyttää viestinviejänä huostaanotetun lapsen vanhempaa, jonka tiedetään kuuluvan ystävä- tai tuttavapiiriini.

Olen aiemminkin sensuroinut yhtä kirjoitusta, josta poistin erästä huostaanotetun lapsen vanhempaa koskevan tapauskertomuksen. Se on tarinana liikuttava ja kuohuttava.

Sosiaalikoneisto lukee blogiani. Kun teksti tekee kipeää, vika on tietysti tekstin sisällössä - ja varsinkin kirjoittajassa. "Tosiasiathan" ovat virkamiesten omaisuutta, yksinoikeus.

Jyväskylän kaupungin lakimies soitti minulle tämän blogini takia jo yli kaksi kuukautta sitten. Lastenkoti Mattila oli luetuttanut hänellä kirjoituksiani. Hymyilin mielessäni. Ounastelin, että taitaa kolahtaa Mattilan omaan nilkkaan. - Ja niin kävi. Lasten kuulustelumenetelmänä käytetty "pesä" lopetettiin oikeastaan heti.

Erään tuttavan lapsen huostaanottoa käsitellään Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa lähitulevaisuudessa. Hän on saanut luettavakseen sosiaalityöntekijän kirjoittaman huostaanottohakemuksen ja sen perustana olevat sosiaalityöntekijöiden muistiinpanot. Materiaali on valheellista ja vääristelevää. Siitä ei voi tunnistaa vanhempia eikä heidän lapsiaan.


Hän koettaa saada hallinto-oikeuden käsittelystä pois lausunnot ja väittämät, jotka itse sosiaalityöntekijäkin on myöntänyt valheiksi. Vanhempi joutuu kirjoittamaan paljon tuossa tutkimus- ja analysointityössään.

Kannustan lujasti häntä aloittamaan oman blogin. Aion tukea ja auttaa häntä kaikessa mahdollisessa, missä voin, kun hän alkaa julkaista ajatuksiaan, havaintojaan ja kokemuksiaan.

Puhukaa. Kirjoittakaa. Analysoikaa. Se on hienointa, kehittyneintä sosiaalisuutta ja ainoa tapa rakentaa yhteiskuntaa.