sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Julmimmat huostaanotot sattuvat sydämeen

Olen ehtinyt kirjoittaa blogissani jo melkoisesti Liftariäidin vauvan huostaanotosta. Siitä kun on nimittäin ollut hauska (!) kirjoittaa, niin ikävästä tapahtumaketjusta kuin onkin kyse.

Mutta liftariäidin tapaus on ollut ehkä yksinkertaisin ja vaivattomin kiireellinen huostaanotto, jonka minä olen kuullut. Kaikki muut tapaukset ovat olleet paljon, paljon pahempia. Jotkut aivan HIRVEITÄ. Tapaukset ovat niin julmia, että niiden ajatteleminenkin tekee kipeää.

Huostaanotto (joka oli tuossa vaiheessa viranomaisterminologialla vielä siis vasta kiireellinen sijoitus) ratkesi "helposti", kun liftari-Johanna otti välittömästi yhteyttä iltapäivälehtien toimituksiin. Olen varma, että vauvaa olisi pidetty huostassa ainakin muutamia viikkoja, jos Iltalehti ei olisi tehnyt tapauksesta uutista (IL 3.7.2009). Elämänläheinen "human interest" -uutinen oli Iltalehden tärkein myyntijuttu. Vauvan huostaanotto täytti puolet lehden lööppijulisteesta. Hyvä! Siinä oli Mynämäen kunnan sosiaalityöntekijöillä ihmettelemistä.




Lehti teki myös seurantajutun Johanna Metsäjätistä ja hänen vauvastaan (IL 7.7.2009). Harvinaisen kiitettävää paneutumista Iltalehdeltä! Kiitämme!

Liftari-Johanna sai vauvansa heti samana päivänä takaisin kotiin, kun juttu ilmestyi Iltalehdessä. Se on oikeastaan aivan mielettömän hämmentävää, sillä eikös sosiaalityöntekijät ottaneet lapsen huostaan sen takia, että lapsi eli huonossa kodissa, huonon vanhemman hoidossa? Millä tavoin vanhempi ja koti olivat ehtineet parantua ja muuttua niin totaalisesti, että sosiaalityöntekijät halusivat palauttaa vauvan takaisin kotiinsa?

Välitön kotiinpalautus juoruaa kiinnostavasti siitä, kuinka paljon lakiin liittymättömät seikat eli silkka manipulaatio vaikuttaa hallintoviranomaisten toimintaan - ja aivan varmasti koko oikeusjärjestelmäämme. Vauvan vapautuminen juoruaa myös siitä, kuinka heikoilla perusteilla sosiaalityöntekijät ovat valmiita ottamaan lapsia huostaan.

Suomen lastensuojelulaissa on jotain vikaa, sillä laki näyttää johdattavan sosiaalityöntekijäparkoja harhaan. He itsekin tajuavat mokanneensa. Jos Liftariäidin vauvan huostaanotto olisi jatkunut pitempään, kuten huostaanotoissa yleensä käy, olisi sosiaalityöntekijöiden ollut vaikeampi antaa periksi ja perääntyä. Siksi pitempään jatkuneissa huostaanotoissa sossut ryhtyvät yhteistyössä kehittelemään perheestä kaikenlaisia, siis KAIKENLAISIA, valheita. Tällaista valehtelua ja juonittelua jatkuu aina siihen päivään asti, kunnes lapsi lopulta virallisesti vapautuu huostaanotosta ja pääsee takaisin normaaliin elämään omaan kotiinsa.

En tiedä toista viranomaista, joka valehtelee edes vähänkään samalla tavalla kuin lastensuojelussa tehdään. Kun vertaan muiden viranomaisten työskentelyä lastensuojelun virkamiehiin eli sosiaalityöntekijöihin ja lastenkodin henkilökuntaan, väittäisin että muiden alojen virkamiehet ovat viattomia kuin kissanpennut.

Liftari-Johanna toimi nerokkaasti, kun hän lähti rivakasti julkisuuteen huostaanoton vuoksi. Se kun on vastoin jonkinlaisia kirjoittamattomia sääntöjä eli vanhempien toimintaa ja ajattelua ohjaavia normeja. Sosiaalityöntekijät ovat tottuneet siihen, että huostaanotettujen lasten vanhemmat vaikenevat. He eivät puhu kahdestakin syystä. Ensiksi, lasten riisto omasta kodistaan on erittäin kipeä asia hyvin monille osapuolille, niin itse perheelle kuin heidän lähipiirilleenkin. Toiseksi, kaikilla vanhemmilla on päällimmäisenä tunteena pelko. He pelkäävät, että virkamiehet (eli sosiaalityöntekijät ja lastenkodin henkilökunta) suuttuvat ja vahvistavat asenteellisia oletuksiaan perhettä kohtaan.

Ihailen Liftari-Johannaa monestakin syystä. Hän on itse noussut heti hoitamaan kansalaisena omaa viranomaisongelmaansa, eikä ole jäänyt järkyttyneenä huokailemaan "miten tällainen voi olla mahdollista". Hän ei ole pyrkinyt selittelemään asiaa mitenkään itselleen, vaan on todennut mutkattomasti, että totta tosiaan tällaiset lastensuojeluoperaatiot ovat mahdollisia. Hän on oivaltanut huostaanoton kohdatessaan, että aivan sama kohtalo vaanii muitakin vanhempia ja lapsia, jos lastensuojelun päättömyyksistä ei pidetä ääntä.



Kuulin jännittävän uutisen. Erittäin vaikutusvaltainen media suunnittelee tekevänsä jutun huostaanottotapauksesta, joka on kaikkein sikamaisin ja julmin, jonka minä tiedän.



Siinä onkin medialle hyvää aineistoa tarjolla, ihan joka suhteessa! Jee!

Sen jälkeen kyseiset vanhemmat ovat toivottavasti valmiita kertomaan tapauksestaan muissakin medioissa. Muutkin mediat nimittäin takuulla kiinnostuvat.

Kyllä pienten maalaiskuntien sosiaalitoimessa osataan... Tiedän, että tämän huostaanoton tehneeltä sosiaalityöntekijältä puuttuu muodollinenkin pätevyys lastensuojelutyöhön. Hän ei olisi millään tahtonut sitä myöntää, kun koulutusta ja pätevyyttä häneltä tivattiin. Perheen tukihenkilö ei antanut periksi ja sinnikkyydellään pitkän taistelun jälkeen puristi sossusta tiedon esiin.