torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Karstula on seksikäs fetissimme

Mistä lapsiperheet juttelevat, kun kokoonnutaan yhteen nauttimaan seurasta ja vaihtamaan ajatuksia? - Puhumme lastensuojelusta ja sitä suorittavista virkamiehistä, kuten sosiaalityöntekijöistä ja päiväkodin henkilökunnasta.

Me ystävykset kokoonnuimme toissapäivänä tiistaina
Karstulassa, joka on noussut Suomessa jonkinlaiseksi lastensuojelun kriisipaikkakunnaksi.

Sivusimme paikallislehdessä julkaistua mielipidekirjoitusta, jossa joku ärtynyt kirjoittaja äskettäin vaati vaihtamaan koko henkilöstön Karstulan kunnan lastensuojelussa. En ehtinyt saada juttua käteeni (aikaa oli tällä kertaa niukasti ja meillä riitti koko ajan puhuttavaa), jotta olisin saanut tietää mikä nimenomainen asia kirjoittajaa ärsytti.

Suunnittelemme jo uutta Karstulan matkaa. Paikkakunnalla alkaa olla arvoa lastensuojelun
fetissinä. Käynti Karstulassa tarjoaa jännittäviä fiiliksiä, sillä paikkakunta sopii suomalaisen lastensuojelutyön virheiden välineelliseen eli fetissimäiseen kohtaamiseen. Kutkuttavaa.

Mielessämme käväisi käydä vierailemassa Karstulan sosiaalitoimistossa. Luovuimme ajatuksesta, koska työntekijät kuuluivat olevan kesälomalla. Olisimme käyneet katsomassa, minkä näköisiä ihmisiä siellä työskentelee. Joillakin virkamiehillä on suuri viihdearvo.

Tiedättekö muuten, mikä on Karstulan vastakohta? -
Sievi. Sievin kunnallishallinnon ylin virkamies on kunnanjohtajien J P Roos. Hän on havainnut, että Suomessa otetaan lapsia turhaan huostaan. Hänellä on näkemys siitä, kuinka lastensuojelun holtittomuus tuhoaa terveitä ja tavallisia suomalaisia lapsiperheitä.

Karstula on mielestämme hyvin "seksikäs", outoudessaan kiehtova. Sitä on hauska tarkastella etäältä, tietäen koko ajan sen, onneksi minun itseni ei tarvitse olla uida pitäjän sotkuissa. Siellä hallitaan pientä lasta vääristyneellä logiikalla, joka on subjektiivisuudessaan, arvaamattomuudessa ja herkkähipiäisyydessään tavallaan erittäin kietova.

Hallinnoinnin ja virkamiestyön vääristymät antavat verbalisoinnille paljon mahdollisuuksia, sillä virkamiesten kädenjälki on surrealistisuudessaan lähes taidetta.

Oi että, kun pääsen vielä joskus kertomaan virkamiesten älynväläyksistä paikkakunnalla...

Jotakin kirjoitan lähiaikoinakin, kunhan ensin kokoonnumme jälleen yhteen Karstulassa. Puheenaiheita riittää niin paljon, että pikkuruisenkin paikkakunnan muutaman virkamiehen päätösten ja kirjallisesti esittämien väitteiden perkaaminen vie aikaa.

Karstula on julmuudessaan kiinnostava.

Sen kiehtovuus perustuu pitkälti samaan kuin kauhuelokuvien. Kansalaisen koko kroppa tärisee, kun pääosassa oleva
lastensuojelun virkamies kertoo "huolestaan", jota lapsi ja lapsen koti virkamiehessä herättävät. Kauhu latautuu mahdollisimman tiiviiksi, kun lastensuojelu ilmentää mahdollisimman suurta subjektiivisuutta.

Se on jännittävää. Elokuvaa.