maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Kun piru ottaa vallan päiväkodissa

On hämmentävää, kuinka päiväkotien henkilökunta on innokas toimimaan virkamiesten puolesta, lapsia vastaan.

Eräässä karmeassa ja pitkään kestäneessä sisarusten huostaanotossa on päiväkodin johtajalla merkittävä rooli. Hän innostui tekemään lapsesta lastensuojeluilmoituksen, koska kunnan sosiaalitoimistossa lastensuojelua tekevä sosiaalityöntekijä ilmaisi sellaisia odottavansa.


Johtajan kirjalliset näkemykset päivähoidossa olevista lapsista eivät siis kertoneet enää lapsista itsestään, vaan sosiaalityöntekijän tarpeista. Ja hyvin paljon myös päiväkodin johtajan tarpeista.
Lapset haettiin huostaan suoraan tuosta maalaispitäjän päiväkodista viime vuonna. Virkamies on valmis auttamaan toista virkamiestä. Lapset uhrataan sen takia, että työkavereiden kesken säilyisi kiva ilmapiiri.

Sosiaalityöntekijä tuli möläyttäneeksi hallinto-oikeuden käsittelyssä, että päiväkodin johtajan tekemä lastensuojeluilmoitus oli tilaustyö. Sen oli tilannut huostaanottopäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä. Päiväkodin johtaja kyhäsi heppoisen lastensuojeluilmoituksen, jossa hänen mukaansa toisella sisaruksista oli ollut parin viime viikon aikana "hiukan vaikeampaa".

Samana päivänä sosiaalityöntekijät saapuivat päiväkotiin ja veivät lapset kauas lastenkotiin. Johtaja oli runoillut lastensuojeluilmoituksen vain toisesta lapsesta, mutta molemmat napattiin.


Alle kouluikäiset lapset eivät ole sen jälkeen päässeet edes käymään kotona. Sosiaalityöntekijä on pitänyt tiukasti huolen jopa siitä, että vanhemmille on annettu mahdollisimman niukasti vierailuaikoja lastensa luo laitokseen.

Tuokin huostaanotto on monessa, monessa, monessa selvityksessä osoittautunut objektiivisesti tarkasteltuna täysin perusteettomaksi. Täysin perusteettomaksi. Mutta silti meidän pitää hoivailla edelleen näidenkin virkamiesten tarpeita.

Ja aivan erityisen paljon tässäkin huostaanotossa on kiinnitetty huomiota sen sosiaalityöntekijän tarpeisiin, joka päätti ottaa lapset huostaan.

Lasten vanhemmista ja kodista ei ole löytynyt ainoatakaan syytä, miksi yhteiskunnan piti riistää lapset pois omasta elämästään, omasta kodistaan, omilta vanhemmiltaan, omasta historiastaan. Niinpä pikku kunnan sosiaaliosaston on ryhtynyt selvittämään hädissään jopa sitäkin, onko perheessä mahdollisesti insestiä.

Huh, huh.

Neuvolassa oli löytynyt lapsen alushousuista pieni musta karva. Samainen karva muuttui pian sosiaalityöntekijän papereissa kiharaksi ja pitkäksi karvaksi, jotta se vastaisi paremmin aikuisen häpykarvoitusta. Sosiaalityöntekijä muutti karvan laadun haluamakseen, sillä hän ei halunnut karvankaan vertaa "kauneusvirhettä" rakennelmaansa, joka koostuu näitä vanhempia vastaan lähinnä hänen itsensä kokoamista arveluista.

Maalla asuvalla perheellä oli kotieläimiä.



Päiväkodin lisäksi
myös neuvola
uhkaa lapsia

Myös neuvola on paikka, joita pienten lasten vanhempien pitäisi osata varoa, jos kunnan virkamiesten keskinäisessä seurustelukulttuurissa on sairaita piirteitä. Neuvolakin innostuu mukaan kunnan pienen virkamieskunnan hurmokseen, jolla maalataan tavallisista kivoista ihmisistä mörköjä ja syntipukkeja.

Sosiaaliosaston virkamiesten toiminta muistuttaa siis hyvin paljon koulukiusaamista. Psykoanalyyttisesti tarkasteltuna heikkoudet omassa elämänkulussa väännetäänkin omien asiakkaiden heikkouksiksi.

Voitte uskoa, että nämä huostaanotetut ja laitoksessa asuvat lapset tutkittiin tarkasti insestiepäilyn vuoksi. Ei lasten edun takia, vaan virkamiesten kunnian vuoksi. Laitokseen kyyditetyille lapsille on helppo kyhätä kaikenlaisia tutkimuksia, jotta jotain löytyisi huostaanottopäätöksen tueksi.


Vanhempien tahdon vastainen eli kiireellinen huostaanotto on hämmästyttävän helppo tehdä, sosiaalityöntekijä voi vedota oikeastaan lähes mihin tahansa mielikuvitukselliseen ja keksittyyn (!) syyhyn.

Huostaanoton lopettaminen eli lasten vapauttaminen on sen sijaan vanhemmille lähes mahdotonta.

Vanhemmat voivat todistaa itsensä ehkä helpostikin viattomiksi. He saattavat olla parempia kuin keskivertovanhemmat yleensä Suomessa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, kun sosiaalityöntekijä on päättänyt, että lapset otetaan kiireellisesti huostaan. Tehty huostaanottopäätös riittää todisteeksi siitä, että perheessä on jotain vialla.

Loogisesti tarkasteltuna sosiaalityöntekijöiden itsepintaisuudessa on kyse surkeasta kehäpäätelmästä, jossa peruste koetetaan löytää lopputuloksesta.

Huostaanotto on helppo tehdä, mutta lähes mahdoton lopettaa.