keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Pelko jähmettää kansalaisen

Omat harrastajakaverit ovat arvostelleet ankarasti liftariäidin ajatuksia netin keskustelupalstalla, jossa hevosista kiinnostuneet kokoontuvat.

Kritiikki on kohdistunut nimenomaan hänen mielipiteisiinsä, joita hän on aiemmin esittänyt milloin mistäkin asiasta.
Hänen kuohuttavimmaksi synnikseen nähdään se, että hän on raportoinut osaavansa nousta puolustamaan asemaansa kansalaisena.

Ihmiset eivät hyväksy sitä, että joku osaa tunnistaa ja nimetä vikoja hienon yhteiskuntamme järjestelmissä. Pahinta on se, jos ihminen lähtee taistelemaan vikoja nujertaakseen eli paremman yhteiskunnan puolesta.

Suomalainen ei osaa elää kansalaisena, jos joku horjuttaa hänen uskoaan Valtaan. Valta on pyhä ja koskematon asia suomalaisille; siihen ei pidä puuttua edes sanallisella arvostelulla.

Suomalaisten mielestä heidän ensisijainen tehtävänsä on totella. Totella pitää heti, eikä antaa vilahtavaa mahdollisuutta ajattelulle ja kysymykselle onko tämä nyt ihan järkevää.

Suomalainen haluaa luoda itsestään vaarattoman kuvan. Hän tahtoo kyyristellä ja mielistellä. On muuten hirvittävän vaikea rakentaa elävää ja herkästi reagoivaa kansalaisyhteiskuntaa, jos ihmiset tahtovat korostaa sitä, kuinka vähän he ympäristöstään eli yhteiskunnasta välittävät.

Passiivisuus, haluttomuus, välinpitämättömyys, turtuneisuus ja sopeutuminen ovat suomalaisten mielestä kansalaisuuden hyveitä.

Kauhistuttaa muuten ajatuskin, millaista sulautumista ja näkymättömyyttä tässä maassa ilmeisesti vaaditaankaan eri alakulttuurien edustajilta, kuten maahanmuuttajilta, sairailta, vammaisilta, vanhuksilta... Paine yhdenmukaisuuteen täytyy olla kova. Kansalaisuuden ehdoton normihan on tyytyä kohtaloonsa, vaieten ja valittamatta.


Kansalaiskäsitys muistuttaa jähmettyneiden marionettien performanssia. Kaikki seisovat liikkumatta naruihin sidottuina.

Koin suuren riemastuttavan hetken, kun joku oli hoksannut tuoda keskusteluketjuun sanat kappaleeseen Pelko ja viha, jonka esittää
Pelle Miljoona & 1980. Mikä oivallus ja miten hyvin ne sopivatkaan koko keskustelun summaajaksi! [Koetan myöhemmin etsiä tähän kappaleen jälkimmäisen osan sanat, siinä biisin ajatus kiteytyy. Sanat on kirjoittanut bändin jäsen Ari Taskinen.]


Eurovaaliehdokkaanakin ollut toimittaja Johanna Korhonen kirjoitti kolumnissaan (HS 17.6.2009) kuinka pelko ohjaa ihmisiä:

"Koulukirjassa luki, että valistuksen ajoista lähtien länsimaisten yhteiskuntien kehitystä ovat ohjanneet järki ja sivistys: ymmärrys lisääntyy, asioiden väliset yhteydet hahmottuvat, tieto auttaa puuttumaan epäkohtiin.

Tämä on herttaista, mutta ei pidä paikkaansa. Kun katson ympärilleni, en voi estää itseäni näkemästä, että järjenkäytön ja sivistyksen sijaan voimakkain yhteiskuntaa ohjaava voima on tätä nykyä pelko."


Keskustan ehdokkaana vaaleissa ollut Korhonen kommentoi perussuomalaisten saavuttamaa menestystä:

"Vaalivoittajia olivat perussuomalaiset, jotka osaavat erityisen hyvin hyödyntää kaikki ilmassa liikkuvat irrationaaliset pelot ja vihat.

Yhteisössä, jossa pelko on voittanut järjen ja sivistyksen, on ihan normaalia elää ja toimia erilaisten fobioiden varassa. Ulkomaalais-, homo- ja islamofobia tai vaikka naisviha kukoistavat parhaiten oloissa, joissa minkäänlainen järjenkäyttö ei pääse niiden tolkuttomuutta kyseenalaistamaan."

Suomalaiset pelkäävät, koska he ovat pudonneet puusta myöhemmin kuin muut eurooppalaiset kansat. Suomalainen ei ole vielä oivaltanut, että hän elää yhteiskunnassa, muiden ihmisten tarjoamassa suojassa. Suomalainen luulee yhä elävänsä yksin ja eristyksissä karussa erämaassa, jossa pelottavat voimat häntä koko ajan ravistelevat.

"Kuluuhan se elämä pelätessäkin. Mutta yhteiskunnallisena voimana ja olemisen tapana pelko on huono valinta. Pelko on primitiivinen voima, sivistys kulttuurinen. Pelon kukistamiseen ei auta mikään muu ymmärrys kuin sivistys: suhteellisuudentaju, ymmärrys ja hyvä tahto."


Lähde: Johanna Korhonen: Pelko pääsi niskan päälle. HS kulttuuri, 17.6.2009.