tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Sossu siirtää työnsä lastenkodille

Kysyin lasten huostaanotoista aiheutuvia hoitokuluja erästä projektiani varten. Tavoitin lopulta tiedonlähteekseni Riitta Siekkisen Jyväskylän kaupungin sijaishuoltoyksiköstä. Siekkinen on suunnitteleva sosiaalityöntekijä.

Minua kiinnostavat hinnat, joita veronmaksajat hoidosta pulittavat eri hoitomuodoissa. Erityisen kiinnostavaa on se, mitä sijaisvanhemmat laskuttavat, kun lapset asuvat perheissä ja perheenomaisissa perhekodeissa. Maakuntalehti Keskisuomalainen julkaisi sijaisvanhempien kokemasta "väsymisestä" koko sivun jutun 19.7.2009 (ks. alin kuva tässä kirjoituksessa).

Siekkinen lähetti minulle tietoja sähköpostitse, mutta yksityiskohtaista erittelyä en saanut. Lähinnä suuntaviivoja. Julkisten rahojen käyttöön liittyy usein tällaista epämääräisyyttä. Totta kai moraalisesti närkästyneenä (ja vähän itsekseni hymyillen) kauhistelen sitä, että virkamies haluaa rahan liikkeiden vaikuttavan epämääräisiltä jopa silloin, kun verovarojen käytöstä olisi mahdollisuus kertoa muillekin kuin omalle sisäpiirille.

No, ainakin kaksi hintaa lyhyehköstä sähköpostista jäi mieleeni. Huostaanotettujen erityislapsien hoidosta maksetaan sijaisvanhemmille noin 300 euroa vuorokaudessa. Riitta Siekkisen lähettämässä sähköpostissa ei ollut pientäkään mainintaa siitä, että mitä nämä erityislapset ovat.



Sopii muuten kysyä, mitä näiden samaisten erityislasten hoidosta on maksettu avohuollon tukitoimina lasten vanhemmille, jotka sitten ovat uupuneet lapsensa kanssa... Eikös linja ole sosiaalipalveluissa se, että vanhemmat saavat taistella itsensä väsyksiin, ennen kuin he saavat edes jotain lastensuojelun lain korostamista avohuollon tukitoimista?

Jyväskyläläisen lastenkoti Mattilan tarjoama hoito näyttäisi maksavan Siekkisen lähettämien tietojen mukaan noin 250 euroa vuorokaudessa. Minun poikaani Mattila hoiti tuolla hinnalla viisi viikkoa. Ja tiedän lapsia, joita Mattila on hoitanut paljon pitempään.

Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta kirjoitti Ilta-Sanomien lastensuojeluliitteessä 17.2.2009, että yhden lapsen sijoitus maksaa 70 000 - 90 000 euroa vuodessa. Hänen ajatuksensa ovat osuvia ja mielenkiintoisen itsekriittisiä:

"Kunnissa rahaa ei laiteta mihinkään muuhun kuin viimeiseen aseeseen eli huostaanottoihin ja sijoituksiin. Se on hirveän kallis tie. Sitten sanotaan, ettei ole rahaa ennaltaehkäisyyn. Se on paitsi mielettömän epäinhimillistä, myös järjettömän huonoa taloudenpitoa."



Hyvä Hanna Markkula-Kivisilta! Kiitos tuosta arviosta! Kiitos, että ryhdyit noin suorasukaisesti ja kaunistelematta tarkastelemaan ongelman ydintä. Palaan kirjoitukseesi vielä myöhemmin.

Helppo raha siis juoksee Mattilaan. Sosiaalityön innokkaissa ja takuulla tarkoissa "tutkimuksissa" vikaa ei ole voitu löytää vanhemmista eikä lapsestakaan.


Lastenkotihoidon aikana sosiaalityö voi tutkia perhettä niin asenteellisesti kuin ikinä ilkeää, koska perheen on vastaanotettava huostaanoton vuoksi sosiaalityöntekijöiltä ja lastenkodin henkilökunnalta valtavasti erilaisia ohjeita, rajoituksia ja aikatauluja.

Lastenkoti hallitsee huostaanoton aikana perhe-elämää, vaikka kotilomiakin olisi silloin tällöin. Huostaanotetun lapsen perhettä ei siis auteta, vaan tendenssi näyttää olevan, että huostaanoton aikana vanhempia ja lapsia ajetaan yhä ahtaampaan nurkkaan.


Huostaanoton aikana
hitainkin sossu
voisi laatia tukitoimia!

Eikö viimeistään huostaanotto olisi hyvä aika laatia ja toteuttaa avohuollon tukitoimia? Lapsikin on jo saatu laitokseen, kauas pois oman kunnan sosiaalityöntekijöiden mielestä, joten kaikilla osapuolilla olisi hyvin tilaa ja aikaa paneutua rauhassa avohuollon tärkeyden pohtimiseen. Tätä jaksan aina ihmetellä. Lastensuojelulaki nimittäin vaatii perheille avohuollon tukitoimia ja vasta sitten, jos kaikki keinot on jo käytetty, voidaan lapsi ottaa kiireellisesti tai suunnitellusti vanhempien kanssa yhteistyössä huostaan. Ei aiemmin.

Lastensuojelulaki puhuu myös siitä, että huostaanotto on aina väliaikainen ratkaisu. Sosiaalityöntekijöiden pitää pyrkiä perheen yhdistämiseen. Eli lainsäätäjän mielestä perhettä ei saa hajottaa. Lastensuojelulaista huolimatta edes ne lapset, joiden huostaanotto osoittautuu perusteettomaksi ja koti tavalliseksi perusturvalliseksi, eivät pääse kotiin.

Sossu kokeilee
koko ajan
miten lakia voisi kiertää

Minunkin poikani pääsi takaisin kotiinsa vain siksi, että minä olen erittäin tarkka siitä, millaiseen diskurssiin osallistun. Minä puhun, toimin ja ajattelen oman itse laatimani diskurssin mukaisesti; en siis näe vaivaa tulkita sosiaalityöntekijöiden mielenliikkeitä. Näen vaivaa esitelläkseni ja perustellakseni omaa näkemystäni ongelman tarkasteluun sopivasta diskurssista.

Toki oivallan myös vastapuolen eli vaikkapa sosiaalityöntekijöiden mielenliikkeet, mutta tärkeää on näyttää vallankäyttäjille rajat ja toimintamallit, joiden puitteissa kuljetaan. Virkamieskään ei nimittäin hae läheskään kaikkia toimintansa linjoja Suomen laista. Hän etsii motiiveja omasta subjektiivisesta mielestään, usein myös työpaikalla vallitsevasta kollektiivisesta hurmoksesta.

Se, että virkamies hylkii lakia, onkin eräs perussyy siihen, että kansalainen kokee tulevansa raiskatuksi.


Tyttöjen kanssa olemme suunnitelleet, että ryhdymme näiden sijaishoidon kustannusten lisäksi penkomaan myös sitä, kuinka paljon Keski-Suomen kuntien käyttämä asianajaja Markku Leskinen laskuttaa työstään, kun hän käy puolustamassa sosiaalityöntekijöiden laatimia "huolenaiheita" Hämeenlinnan hallinto-oikeuden istunnoissa.

Ongelmakenttää useita vuosia seurannut lastensuojelun kohteeksi joutuneiden perheiden vapaaehtoinen tukihenkilö väittää, että Leskisen laskutuksesta on ollut vaikea saada tietoa, vaikka yhteiskunta hänen aiheuttamansa moninaiset kulut maksaakin. Leskinenhän on voittanut oikeusjutun, kun lapset pysyvät huostaanotettuina vuosikausia ja joutuvat kulkemaan laitoskierteen kautta.


Poikani lähti mummolaan. Minä tällaisena virkeänä feminiininä huomasin tilaisuuden koittaneen ja lähdin metsästämään laadukkaita siemeniä. Niinhän kaikki kehon nautintoja etsivät ja huvittelunhaluiset naiset tekevät. Marssin siis kipinkapin Ekoloon, josta hamusin hamppua ja rucolaa. Ekolosta ostan yleensä myös lakritsijuurta, josta haudutan juomaa.

Samalla kadulla sijaitsevasta Sokoksesta hain vielä lisäksi peruskamaa eli auringonkukan siemeniä, mungpapuja, kuorimattomia seesaminsiemeniä ja harvinaisempaa sarviapilaa.