lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Suomalainen tahtoo piiskaa!

Suomalainen kaipaa turvallista kurin tunnelmaa, jossa kansalaisen ei tarvitse vaivata päätään kyseenalaistamalla esivallan oikeutusta. Hänen mielestään on ihan tervettä, että auktoriteetteja tervehditään kuuliaisesti.

Suomalainen on vielä niin hatarasti kulttuuri- ja sivistysihminen, että hän luottaa vallan käytön "luonnolliseen" oikeutukseen. Valta on metsäsuomalaiselle kuin luonnonvoima.

Eteläisemmissä Euroopan vanhoissa kulttuurimaissa vallankäyttäjän asema olisi usein huomattavasti uhatumpi. Tai no, ainakin kansalainen pitää ilman muuta oikeutenaan ilmaista asioista mielipiteensä. Suomalainen kyselee siihen lupaa.

Hevostalli.netissä on kirjoitettu useita sadan (100) viestin mittaisia ketjuja Liftariäidin vauvan huostaanotosta. Ketjut kertovat ihmisten enimmäkseen vain ihmisten heikoista perustiedoista. Kirjoittajat eivät tunne viranomaisten suorittaman lastensuojelun käytäntöjä, mutta he ottavat silti kovin tietävästi ja etenkin innokkaasti kantaa.

Suomalaisen on helppo ilmaista mielipiteensä silloin, kun joukkovoimalla päästään rökittämään syntipukkia. Yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma muutetaan siis yhden yksilön henkilökohtaiseksi psyyken ongelmaksi. Syntipukki on hieno asia, sillä sen avulla voidaan yksinkertaistaa kaikki nekin ongelmat, joita oma järki ei pysty hahmottamaan.

Hevostallissa kirjoittava nimimerkki Baron Sauerkraut päivitteli joidenkin ihmisten halua tarkastella kansalaisen oikeuksia ja kohtaloa, kun hän kohtaa viranomaisen. Sauerkraut kuuluu niihin lullukoihin, joiden mielestä hallintokoneistolla pitäisi koko ajan reilu yliote kansalaisesta. Byrokratiaa siis lisää! Byrokraateille lisää mahdollisuuksia mielivaltaan!

Hapankaali [Sauerkraut] ja hänen kaverinsa eivät oivalla sitä, että virkamieshän tekee koko ajan päätöksiä, jotka vaikuttavat yksittäisen kansalaisen elämään. Eikö siis päätös jo itsessään kerro tarpeeksi virkamiehen mielihaluista?

Pitäisikö meidän kansalaisten siis alkaa tarjota hallinnolle vielä terapiaa, jossa virkamiehet saisivat purkaa kaikki halunsa ja turhautumansa julki?

Suomalaiset vertaavat maataan ylpeänä Venäjään, joka suomalaisten mielestä on kansalaisuuden ja hallinnon takapajula. Silti suomalaisten käsitykset omasta kansalaisuudestaan kertovat siitä, että Suomessa haluttaisiin mielihyvin olla kuuliaisia hyvin samanlaiselle tsaarinaikaiselle valtakeskittymälle.

Suomessa ei tarvitse noudattaa oppia "hajoita ja hallitse", sillä suomalaiset tottelevat yhdenmukaisuuden painetta ja ovat siten varmasti kuuliaisia ilman temppujakin.


Baron Sauerkraut tuskaili tällä viikolla Hevostallin foorumilla:

MISSÄ LÖYTYY POLIISIN VASTINE ? Ei ne edes
puolustaa itseään täällä salassapitovelvollisuuden takia !!


Ilmeisesti hänen mielessään pyöri Liftariäidin kokema huostaanotto, jossa neljä poliisia ympäröi linja-autopysäkillä seisoneen naisen ja hänen vauvansa. Liftari-Johanna kirjoittaa Hevostallissa nimellä "Kukka", mutta hän ei ole kätkeytynyt nimimerkkinsä taakse, vaan on paljastanut tietoisesti henkilöllisyytensä.


Vastasin Hapankaalille kyseisellä keskustelupalstalla näin:

Tuo on melkoista höpötystä, että virkamiesparkoja kohdellaan huonosti, koska he eivät saa antaa omaa vastinettaan tekemiinsä päätöksiin.

Ajattelustasi tulee mieleeni, että et ehkä ole ymmärtänyt kansalaisen ja virkamiehen eroa. Suomen laissa ei ole missään tapauksessa edes yritetty, että kansalainen ja häntä vastassa oleva virkamies voisivat toimia samalla tavalla. Lakimme on säädetty konemaisen (ja siten "neutraalin") byrokratiakäsityksen mukaan, jossa byrokraatti eli virkamies toimii ihan omassa sfäärissään, kansalainen omassaan.

Byrokratiassa tavoitellaan ihannetta, jossa virkamies työskentelee koneen, eli yhteiskunnan hallinnon osasena. Poliisikin on siitä erittäin hyvä esimerkki, vaikka poliisin ammattiin liitetäänkin romanttisia käsityksiä seikkailusta, jännityksestä ja kunnon actionista.

Itse asiassa poliisi on ehkä vieläkin enemmän ylemmiltä tulevista käskyistä riippuvainen ja niiden johdettavissa kuin esimerkiksi sosiaalityöntekijä. Mielestäni sossun ammatti on itsenäisempi kuin poliisin, joka joutuu enemmän kulkemaan kilttinä koirana talutushihnassa.

Mielestäni lainsäätäjä ei ole edes halunnut, että virkamies voisi antaa oman meriselityksensä kuhunkin kriisiin. Se tekisi yhteiskunnan hallinnosta todella, todella sotkuista. Lainsäätäjälle riittää se, että virkamies tekee päätöksiä, ne ovat ihan kyllin tuntuvia "vastineita", joita BARON SAUERKRAUT penää.

Lainsäätäjän intressi nimittäin on se, että kansalainen on se, jota kautta asiat heijastetaan.

Kansalaisen täytyy pitää ääntä, jos asiat ovat huonosti ja virkamiehet tekevät surkeita päätöksiä. Siten lainsäätäjä saa työhönsä lainsäätäjänä uutta informaatiota ja voi kehittää lakia paremmaksi.

Minä odotan aina, että virkamiehet itsekin kritisoisivat lakia, sillä hehän ovat kuitenkin lainkäytön asiantuntijoita. Montako kertaa olette kuulleet virkamiehen arvostelevan lain heikkouksia ja esittävän omia ratkaisumalleja lainsäädännön kehittämiseksi? - Ettepä juuri koskaan. Se on hämmästyttävää.

Virkamies näyttää sittenkin olevan hyvin tyytyväinen asemaansa Suomessa. Hänen mielestään laissakaan ei ole mitään parannettavaa.

BARON SAUERKRAUTIN kannattaisi huomioida myös se, että kansalainen on tunnetusti hyvin heikossa asemassa, jos hän lähtee virallista tietä pitkin valittamaan saamastaan kohtelusta. Valittaminen on loppujen lopuksi vaikeaa ja monimutkaista ja valitusten käsittelyssä hallinto enimmäkseen hidastelee.

Virkamies on puolestaan erittäin hyvässä asemassa, jos hänestä on valitettu. Hän saa tehdä kaiken vastaamisen työajallaan, saa siitä palkan, ja saa käyttöönsä ja avukseen kaikki resurssit, joita hän arvelee tarvitsevansa valituksen kaataakseen.

Kansalainen puuhaa valituksen parissa vapaa-ajallaan ja ilman monipuolista ammattilaisten tukea.