tiistaina, elokuuta 04, 2009

Aggressiivinen joukko hyökkää

Vankien psykiatrisen sairaalan johtaja Hannu Lauerma puhui viime sunnuntaina lähetetyssä Punainen lanka -ohjelmassa kuinka ihmiset taantuvat ryhmässä. Ihmiset saavat ryhmästä sellaista tukea, jonka avulla ryhmän jäsenet voivat kehittyä ennen kuulumattoman väkivaltaisiksi.

Ryhmätaantuminen syntyy, kun ihmisten käytössä oleva tieto on vääristynyt. Lauerma aloittaa kirjansa "Huijaus - rohkaisua, johdattelua, psykoterroria" (Duodecim 2008) otsikolla "Valehtelu, disinformointi ja johdattelu". Hän kirjoittaa kappaleessa Abu Ghraibin vankilan muuttumisesta mielipuolten hallitsemaksi linnakkeeksi.

Havainnoikaa, ajatelkaa ja tehkää johtopäätöksiänne siis ihan itse, itsenäisesti. Asenteeton tieto on yhteiskunnan kehityksen perusta.

Lauerman mukaan meidän ihmisten aggressiiviset impulssit todella yleisiä, mutta niistä ei puhuta.

Silti niitä kannattaa oppia tunnistamaan. Kollektiivinen taantuminen voi käsitykseni mukaan syntyä helposti esimerkiksi hoitolaitoksessa, kuten lastenkodissa. Siellä aggressiiviset impulssit näkyvät moralisointina. Henkilökunta ja lastenkodin asukkaita tutkivat sosiaalityöntekijät poimivat tarkoitushakuisesti vikoja tavallisen perheen tavallisesta elämästä.

Huostaanotetun lapsen ja hänen perheensä elämässä lasta hoitavien ja muiden asian kimpussa häärivien virkamiesten aggressiot tulevat selvimmin esiin silloin, kun he alkavat karsia lapsen ja hänen vanhempansa välisiä tapaamisia. Ennestään hyvin vähäisiksi rajoitettuja tapaamisia leikataan helposti heti puoleen tai kolmasosaan.

Tulee mieleeni, että Abu Ghraibin vankilan työntekijöiden muuttuminen hirviöiksi kertoo siitä, kuinka tunne "poliittisesta oikeutuksesta" riittää motivoimaan väkivaltaan. Abu Ghraibin vangit ovat henkilökunnan mielestä heidän ja siis laitoksen ideologian vastustajia. Tällaista ilmiötä olen ollut haistelevinani myös lastensuojelussa. Huostaanotoin keräillään laitoksiin lapsia, joiden vanhemmat koetaan arvoiltaan ja päämääriltään eli siis poliittisesti arveluttaviksi.

Tästä ajatuksestani käy hyvin todisteeksi se, että uusittu lastensuojelulaki antaa mahdollisuuden kyhätä lastensuojeluilmoituksia pelkän arvailun perusteella. Lapsen aiheuttamaa "huolta" nimitetään "varhaiseksi puuttumiseksi".

Lastensuojeluilmoitus voi näyttää hyvin suorasukaiselta poliittiselta ajojahdilta. Lapsen vanhemmalle syntyy käsitys, että virkamiehet kokevat oikeudekseen hyökätä kansalaisen poliittisia (ja varmasti myös uskonnollisia) arvoja vastaan. Päiväkoti Koivulinnan johtaja Päivi Haikonen teki pojastani 3.11.2007 lastensuojeluilmoituksen, joka alkoi "huolella" lounasnälästä. Haikonen ei ollut huomannut kysyä vanhemmalta asiasta. Päiväkodin ammattilaisilta jäi siis tunnistamatta se, että poikahan oli juuri ennen lounasta polkenut itse pyörällään päiväkotiin kolme kilometriä.



Yhtään kysymystä ei tarvitse vanhemmalle esittää, kun lapsen nostattama "huoli" antaa tilaisuuden lastensuojeluilmoitukseen. Hämmästyttävää. Minähän olin jopa poikkeuksellisen hyvin tavoitettavissa "huolestuneen" päiväkoti Koivulinnan näkökulmasta. Kävin joka arkipäivä päiväkodissa kaksi kertaa, ensin poikani viemässä ja myöhemmin päivällä noutamassa.

Herää jälleen hämmästys siitä, kuinka hirvittävän huonoin tiedonhankintamenetelmin Suomessa tehdäänkään muita lastensuojeluilmoituksia! Jos minä olen ollut systemaattisesti joka päivä kaksi kertaa päivässä tavoitettavissa kysymyksiä ja juttelua varten, niin millaisia oletuksia onkaan lupa kyhätä niistä ihmisistä, jotka ovat eivät elä näin kiinteässä vuorovaikutuksessa käräyttelijän kanssa?

Päivi Haikosen tekemän lastensuojeluilmoituksen poliittisuus selviää viimeistään silloin, kun lukee ilmoituksen kakkoskohtaa. Siinä hän paheksuu sitä, että minä olen kertonut suhtautuvani epäilevästi normeihin. Tarkemmin hän ei kerro, että mihin. Löydös jää epämääräiseksi viittaukseksi.

Hm... Mitähän tuosta sanoisin... (Sanon nyt ainakin, että voi jumalauta!)

Niin, kyllä minun älyllisyyteni perustuu edelleenkin siihen, että suhtaudun epäilevästi normeihin. Normin käsite taitaa olla pääaineeni eli sosiologian tärkein ja keskeisin tutkimuskohde. Termi "normi" on suorastaan sosiologian tuottama käsite. Väitän, että suhtaudun normeihin peräti intohimoisesti, suurella kiinnostuksella.

Tuollainen lastensuojeluilmoitukseen kirjattu spekulointi on mielestäni niin ala-arvoista, että kului yli vuosi, kunnes puutuin Haikosen tekemään ilmoitukseen tässä blogissani. En todennäköisesti olisi koskaan ryhtynyt tästä ilmoituksesta kirjoittamaan - niin absoluuttisen naurettava se on, eikä minulla ehkä ole tarvetta naureskella kenellekään - jollei tämä ilmoitus olisi käytännössä johtanut lapseni kiireelliseen huostaanottoon. Asian vakavuuden eli hirvittävien seurausvaikutusten vuoksi palaan aina uudelleen blogissani tähän ilmoitukseen.

Sosiaalityöntekijän ei siis tarvitse hakea konkreettista näyttöä lapsen kärsimyksistä, vaan arvailu riittää. Lastensuojeluilmoitukseksi riittää sanatarkasti vaikkapa tämä: "näin saattaisi olla". Tässä vaiheessa esimerkiksi päivähoidon ei ole tarvinnut esittää vanhemmalle yhtään varmistavaa ja taustoittavaa kysymystä, jolla lastensuojelun olisi hankkinut tietoa oletetusta ongelmasta. Oletettu ongelma voidaan suoraan purkaa kirjalliseen muotoon lastensuojeluilmoitukseksi. Lastensuojelulaki on niin löysä, että jopa yksi ainoa tuollainen erittäin epäselvä lastensuojeluilmoitus riittää siihen, että lapsi haetaan poliisin avustuksella kiireellisesti huostaan.