lauantaina, elokuuta 15, 2009

Joukkoitsemurhaan voi aina turvautua


Kun sosiaalityöntekijä vie lapsen vanhemmiltaan yhteiskunnan huostaan, on "huoli" lapsesta usein hysteerinen. Lapsen nappaamisesta tulee niin tärkeä projekti, että sosiaalityöntekijät eivät pysähdy tarkastelemaan mistä perhettä lastensuojeluilmoituksissa syytetään.

Syytökset saattavat kuulostaa arkipuheessa raskailta, sillä vanhempien rötökset saattavat olla esimerkiksi insesti tai kännääminen. Mutta jo se tarkkuutta välttelevä ja vihjailuihin tyytyvä tapa kirjata "huolenaiheita" lastensuojeluilmoituksiin herättää välittömästi epäilyn, että saako näin epämääräisiä "musta tuntuu" -vihjailuja ihmisestä esittää. Lastensuojeluilmoitus on ihan oma kirjallinen alalajinsa.


Samanlaista, silkan mustamaalaamisen oikeuttavaa tekstintuotantoa ei ole muualla yhteiskunnassa.

Olen kuullut jo useammankin terveydenhuollon ammattilaisen toteavan, että jos he kirjoittaisivat potilaistaan samanlaisia muistiinpanoja ja lausuntoja, se olisi karkea virhe ja selkeä osoitus ammattitaidon puutteesta. Terveydenhuollossa työntekijä joutuu välittömästi vastuuseen, jos hän vihjailee tarkoitushakuisesti.

Tiedän tapauksia, joissa perhettä on syytetty joko alkoholismista tai insestistä. Sosiaalityöntekijä on vienyt lapsen huostaan, vaikka perusteet "huolenaiheille" ovat jo arkisessakin tarkastelussa vaikuttaneet omituisen heiveröisiltä. Perusteena on voinut olla se, että kerrankin vanhempi oli tullut nauttineeksi ruoan kanssa punaviiniä ja kitkerän naapurin hälyttämä sossu tuli poliisien kanssa puhalluttamaan vanhemman. Lapsi ei ollut enää ihan pieni, vaan jo kouluikäinen.


Perusteena on ollut myös se, pienen pitäjän virkamieseliittiin kuuluva lääkäri löytää lapsen alushousuista vuositarkastuksessa eläimen karvan. Maalaispitäjässä myös sossu katsoo kuuluvansa tähän virkamieskermaan, joten tiedonvaihto on ollut lapsia tutkivan lääkärin ja sosiaalityöntekijän välillä varmasti kunnossa jo ennen eläimen karvan nostattamaa yhteistä "huoltakin".

Väite insestistä paljastui tarkoissa, kaukana yliopistollisessa sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa perättömäksi. Yhteiskunta kustansi tässäkin pitkän ja sisaruksille hyvin vaikean tutkimusjakson. Se oli näytös, joka oli pakko järjestää sosiaalityöntekijän kunnian pelastamiseksi. Huostaanoton takia kauas laitokseen joutuneet maalaistalon pienet lapset istuivat vapausrangaistustaan lastenkodissa, ja kummastelivat miksi heidän pitää viedä peräaukkonsa Kuopioon asti sorkittavaksi.

Lasten kohtalot ovat suomalaisessa lastensuojelussa hirveitä.

Heidän rangaistuksensa jatkuu yhä. Pienet lapset eivät ole päässeet kertaakaan edes lain lupaamille kotilomille, tuttuun, turvalliseen ja rakkaaseen maalaisympäristöön, joka tarjosi hienot mahdollisuudet leikkimiseen ja seikkailuihin. Rankkoja syytöksiä perhettä kohtaan esittänyt sosiaalityöntekijä katsoi joutuneensa vaikeaan tilanteeseen, koska lapsia tutkineet huippuasiantuntijat eivät näköjään ymmärrä häntä ja hänen väitteitään.


Niinpä sosiaalityöntekijän oli tempaistava avukseen lisää uusia, ehkä entistäkin sokeeravampia syytöksiä.



Sossu alkoi syyttää perhettä joukkoitsemurhan suunnittelusta.

Äiti kun oli joskus monta kuukautta aiemmin arkiseen tapaan lausunut lastensuojelun järjestämässä palaverissa pohdiskelevaan tyyliin että mitähän tästäkin tulee... Eihän huomisesta kukaan tiedä. Vanhemmat ovat uskonnollisia, joten tuo istuu hyvin äidin normaaliin puhetapaan.

Palaverista oli kulunut jo monta kuukautta, mutta sosiaalityössä ja lastensuojelussa näköjään on pokkaa nostaa tuollainen mietteliäs, arkinen ja tuikitavallinen lausahdus uudessa valossa esiin. Siitä tehtiin äitiä vastaan uusi syytös, entisiäkin parempi: joukkoitsemurha!

Joukkoitsemurha on erittäin kätevä syytös vanhempia vastaan. Sossun ei tarvitse ryhtyä minkäänlaisiin järjestelyihin sen vuoksi, että lapset pääsisivät käymään kotonaan lomilla. Lastensuojelulaki kannustaa päästämään lapset kotiin lomalle laitoksesta. Laki suorastaan velvoittaa lastensuojelua työskentelemään hajalleen revityn perheen jälleen yhdistämiseksi. Mutta epäily joukkoitsemurhasta on niin kätevä oletus, että mihinkään näihin töihin sosiaalityöntekijän ei tarvitse ryhtyä.

Jostain syystä mieleeni on tullut, että minä marssin tekemään lastensuojeluilmoituksen juuri tämän sosiaalityöntekijän lapsista. Silminnäkijähavaintoja on, samoin kuulohavaintoja. Ääniä kuuluu sosiaalityöntekijän pihatantereelta. Puen ne lastensuojeluilmoituksessa lastensuojelun diskurssin mukaiseksi "huolestumiseksi". Lastensuojeluilmoitusta tehdessäni hyödynnän lastensuojelulain antaman mahdollisuuden paisutteluun. Mielessäni on jo hyviä ideoita.

Aah, kyllä mä nautin... Minun oikeastaan kuuluu nauttia, sillä nautinto kuuluu lastensuojeluilmoituksen tekemisen käytäntöihin. Usein käräyttäjä tuntee saavansa palkkionsa nimenomaan vahingonilosta. "Huolenaiheet" kun ovat lastensuojeluilmoituksissa toistuvasti niin hämmästyttävän tekaistuja.

Näihin ajojahtimaisiin lastensuojeluilmoituksiin kuuluu myös se, että käräyttäjä haluaa samalla vahvistaa omaa moraalista ylemmyyttään. Joo, sitä pitää minunkin korostaa.