maanantaina, elokuuta 31, 2009

Keskisuomalainen julkaisi mielipiteeni

Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi kaksi viikkoa sitten mielipidekirjoitukseni kakkossivullaan. Toimitus oli säilyttänyt otsikkoehdotukseni "Sijaisvanhemmuus on helppo bisnes".

Keskisuomalainen käynnisti tekstini pohjalta nettikeskustelun.

Tässä kirjoituksestani pitempi versio:


Huostaanotettujen lasten sijaisvanhemmat väsyvät, koska he joutuvat ristipaineeseen monien osapuolten vuoksi. (KSML 19.7.2009) Heidän pitää ottaa huomioon hoitolapsensa, lasten vanhemmat, mahdollisesti lasten muutkin sukulaiset ja sosiaalityöntekijät.

Höpö, höpö. Sijaisvanhemmat lienevät huostaanoton osapuolista kaikkein parhaassa asemassa. He pystyvät vapaimmin huolehtimaan omasta työstään. Kiireellisestä huostaanotosta päättäneet sosiaalityöntekijät joutuvat puolestaan koko ajan etsimään todisteita vanhempia ja perhettä vastaan, jotta virkamiehet voittaisivat jutun myöhemmin oikeudessa. Huostaanotot pitää viedä hallinto-oikeuteen käsiteltäväksi.

Toimittaja Jaana Siljamäki olisi voinut yhtä hyvin tarkastella huostaanottoja siitä näkökulmasta, että eikö sentään sosiaalityöntekijöiden asema ole oikeastaan kaikkein tuskallisin? Artikkelin pohjavirehän oli, että huostaanotoista hyötyvät niin lapset kuin ehkä heidän kelvottomat vanhempansakin.

Suomessa tehdään turhia huostaanottoja. Sosiaalityöntekijät pyytävät poliisin avukseen ja käyvät riistämässä lapset kotoaan näyttävässä operaatiossa. Kiireellisestä huostaanotosta vaikuttaa tulleen sosiaalityöntekijälle väline kohottaa omaa arvoaan työpaikallaan. Näyttää siltä, että sossu intoutuu esittelemään taitojaan lastensuojelu-actionissa esimerkiksi silloin, kun omalla työpaikalla tehdään säästösuunnitelmia tuoreen kuntaliitoksen takia.

Lainsäätäjä olettaa lastensuojelulaissa, että huostaanotto on äärimmäisin lastensuojelun keino auttaa lasta. Useissa keskisuomalaisissa kunnissa ja maakunnan pääkaupungissa on tästä huolimatta päässyt valloilleen ajattelumalli, että huostaanotto on se ensimmäinen ja helpoin työväline. Sosiaalityöntekijä ei tule tarjonneeksi ainoatakaan avohuollon tukitoimea, joita lastensuojelulaki edellyttää.

Avohuollon tukitoimet ovat halvimmillaan lähes ilmaisia. Niiden avulla voidaan tukea perhettä enemmän kuin huostaanotolla koskaan. Avohuolto tukee ihmistä ja rakentaa yhteiskunnan ihmisyyttä, kun taas huostaanotto edustaa kurittavaa kontrollivaltaa. Huostaanoton pitäisi aina olla merkki sosiaalityön epäonnistumisesta paikkakunnalla. Nyt sen sijaan huostaanotoista näyttää tulleen sosiaalityöntekijöille sulka hattuun.

Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisillan mukaan yhden lapsen sijoitus maksaa vuodessa 70 000 - 90 000 euroa. (IS 17.2.2009) Rahalla voisi järjestää mielikuvituksellisen määrän avohuollon tukitoimia. Markkula toteaa:

"Kunnissa rahaa ei laiteta mihinkään muuhun kuin viimeiseen aseeseen eli huostaanottoihin ja sijoituksiin. Sitten sanotaan, ettei ole rahaa ennaltaehkäisyyn. Se on paitsi mielettömän epäinhimillistä, myös järjettömän huonoa taloudenpitoa."

Lastenkodit ja sijoitusperheiden bisnesvanhemmat hyödyntävät nykyistä lastensuojelun huostaanottohulluutta. Siitä on helppo hyötyä, koska sijaisvanhemmista on koko ajan pulaa.

Perhe maksaa huostaanotosta paljon suuremman kokonaishinnan kuin mitä pelkkä huostaanotto maksaa välittöminä kuluina veronmaksajille. Hirvittävä sosiaalinen, taloudellinen ja henkinen kokonaishintakaan ei saa sosiaalityöntekijöitä työskentelemään perheen jälleenyhdistämiseksi, jota nykyinen lastensuojelulaki vaatii. Huostaanotto on keino huitaista lapsi ja perhe syrjään.

Kuntien sosiaalitoimet törsäävät surutta rahaa huostaanottojen nimissä. Hoito kunnallisessa lastenkodissa koetaan suorastaan viekoittelevan edulliseksi. Esimerkiksi Jyväskylässä sijaitsevaan perhetukikoti Mattilaan tuodaan siksi oireilevia lapsia, jotka tarvitsisivat hoitopaikan psykiatrisesta laitoksesta.


Lapsi riistetään kodistaan
heppoisten käräytysten
avulla


Sosiaalityöntekijä pääsee tekemään komean huostaanotto-operaation erittäin heiveröisten lastensuojeluilmoitusten perusteella. Monien vuosienkin mittaiseen huostaanottoon johtavien lastensuojeluilmoitusten sisältö on suorastaan surkuhupaisa.

Jämsänkoskella päiväkodin johtaja teki ilmoituksen, että lapsella on lounaalla nälkä.

Hänen ei tarvinnut kysyä vanhemmalta, että miksi lapsi osallistuu mielellään ruokailuun. Ruoka maistuu, kun lapsi on polkupyöräillyt päiväkotiin juuri ennen lounasta kolme kilometriä.

Ilmoituksia tehtaillaan myös tilaustyönä. Sosiaalityöntekijä tilaa ilmoituksen esimerkiksi päiväkodin johtajalta. Karstulassa sisaruspari vietiin huostaan suoraan päiväkodista. Johtaja oli lausunut epämääräisesti, että toisella sisaruksista on ollut viimeisen parin viikon aikana "vähän vaikeampaa".

Lastensuojeluilmoitukset edustavat runoutta, jossa lapsesta nousseen huolen voi ilmaista moniselitteisesti ja epämääräisesti. Lastensuojelun ydinongelma onkin, kuinka työssä opittaisiin erottamaan oikea tieto kollektiivisesta hysteriasta ja väkivaltaisesta asenteellisesta panettelusta.

Lastensuojeluilmoitus on yhteiskunnan voimakkaimpia aseita kansalaista vastaan. Silti se on asiakirjoista sisällöltään spekulatiivisin ja ehdottomasti epämääräisin. Poliittisten ja rasististen asenteiden on lupa kukkia.

Ilmoituksia suorastaan muokataan trendikkäiden "huolen aiheiden" mukaisiksi. Insesti on ollut pitkään ehkä himotuin peruste, sillä pelkkä epäily antaa sosiaalityöntekijälle täydellisen vallan. Syntyy mahdollisuus eristää lapsi välittömästi totaalisesti perheestään. Ei ihme, että perheitä on ammuttu turhilla insestisyytöksillä.


Huostaan
keräillään
kivoja lapsia


Huostaanotto on sosiaalityöntekijälle erittäin helppo tehdä, mutta vanhemmille se on toivottoman hankala lopettaa ja saada lapsi takaisin kotiin.

Huostaanotot ovat sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden yhteinen bisnes. He pystyvät yhdessä halutessaan suunnittelemaan sen, millaisia ja keitä lapsia vanhemmat haluavat hoitaa. Huostaanotoissa on nähtävissä ilmiö, että sosiaalityöntekijät käyvät keräilemässä terveitä ja mukavia lapsia tavallisista, hyvistä perheistä.

Ne lapset, jotka hyötyisivät huostaanotosta, jätettäisiin ehkä mieluusti virumaan omaan kurjaan kotiinsa.


Lapsen
on tyydyttävä
vähään

Artikkeli ei huomannut kertoa sitä, että sijaisvanhemmuudesta maksetut erilaiset rahavirrat riittävät monelle päätuloksi. Työhön houkuttaa raha, ei niinkään rakkaus lapsiin.

On hämmentävää, että sijaisperheessä on hoidettavana yhtä aikaa monta sijoituslasta. Sen lisäksi perheessä on yleensä omiakin lapsia. Miten yhdelläkään aikuisella voi olla uskottavuutta väittää, että hän pystyy hoitamaan vanhemmuutensa täpötäydessä talossa, jossa lapsia on hyvin kirjava joukko?

Jyväskylässä vaikuttaa kunnallispoliitikko, joka työskentelee sijaisvanhempana. Hän korostaa mielellään, että hänellä on hoidettavanaan suuri katras. Lapsiluvun perusteella hänen vastuullaan on suurperhe. Samaan aikaan tällä poliitikolla on ollut pitkä liuta erilaisia luottamustehtäviä. Käsittämätön yhtälö.

Vaikuttaa siis pikemminkin siltä, että sijaisvanhemmuus on helppoa. Hoitolapset tyytyvät vähään.

Sijaisvanhempi kerää näppärästi "vaativan työnsä" vuoksi sosiaalista arvostusta.


Sijaiskoti
eristää
lapsen vanhemmistaan

Kuinka sitten sijaisvanhemmat väsyvät sijoituslapsia kasvattaessaan? Sijaiskoti pystyy näppärästi sulkemaan lapsen vanhemmat ja sukulaiset vaikka kokonaan pois lapsen elämästä. Täydellinen porttikieltokin on helppo järjestää. Sijaiskoti pystyy tehokkaasti uhkailemaan vanhempia sillä, että vierailuaikoja vähennetään entisestään.

Jopa mahdollisuus puhua lapsen kanssa puhelimessa on karsittu minimiin. Eräs täti taisteli hallinto-oikeudessa, jotta hän saisi puhua puhelimessa veljenlapsen kanssa yhden kerran sijaan kaksi kertaa kuukaudessa.

Sosiaalityöntekijät etsivät sijaiskodit mahdollisimman kaukaa, jotta vanhemmat olisivat väsyisivät yhteydenpitoon ja päästäisivät irti vanhemmuudestaan. Keskisuomalaiset kunnat sijoittavat lapsia vähintään satojen kilometrien päähän.

Miksi sijaisvanhemmat siis väsyvät niin, että lapsen hoito katkeaa nimenomaan sijaisvanhempien aloitteesta? - No siksi, että lapsella itsellään ja hänen vanhemmillaan ei ole käytännössä keinoa lopettaa hoitosuhdetta sijaiskodissa.

Väsymistä on helppo väittää syyksi lopettamiseen. Oikeasti perusteet löytyvät lastensuojelun likaisista ja mielivaltaisista työskentelymenetelmistä. Sijaisvanhempikaan ei voi motivoitua kasvattamaan hoítolapsia nykyisessä lastensuojelun konkurssissa, jossa ei edes yritetä turvata lapsille hyvää lapsuutta. Lapset uhrataan, koska halutaan hoivailla lastensuojelussa työskentelevien aikuisten tarpeita.