torstaina, elokuuta 13, 2009

Suojaa lapsesi Karstulalta!


Viime viikonloppuna näin sen kauhistuksen. Kävelimme Karstulan keskustassa sijaitsevan Tippamäen päiväkodin ohitse ja pysähdyimme katsomaan. Olihan siihen pakko jähmettyä hetkiseksi. Niin karmeaa päivähoitoa talo on tarjonnut. Lähimenneisyys puistattaa.

Tippamäen päiväkoti on jonkinlainen nykynähtävyys suomalaisessa lastensuojelussa.

Karstulan päivähoidon johtaja Jukka Lehtonen teki hoidokeistaan lastensuojeluilmoituksen, jossa hän sanailee, että toisella sisaruksista on ollut parin viime viikon aikana vähän vaikeampaa. Muotoilu ilmoituksessa on ympäripyöreä, koska mitään ei ole haluttukaan kertoa tarkasti. Tarkasti nimettävää tekijää, jonka vuoksi lapsella on ollut parin viime viikon aikana vaikeampaa, kun ei ilmeisesti ole. Ainakaan sellaista ei ole tullut lastensuojeluilmoitusta seuranneen huostaanotonkaan aikana esiin.

Jukka Lehtonen teki sen viimeisen ja varmistelevan lastensuojeluilmoituksen, jota sosiaalityöntekijä Katja Salminen-Lahtinen odotti, jotta hän pääsee vihdoin huostaanottamaan. Tositoimiin, joista hän oli jo pitempään haaveillut. Lehtonen teki lastensuojeluilmoituksen toisesta sisaruksesta, mutta molemmat vietiin huostaan.

Salminen-Lahtinen odotteli sormenpää hikisenä valmiina painamaan "poliisit paikalle" -nappia, kun seuraava lastensuojeluilmoitus saapuu. No, sehän näytti tulevan kuin tilauksesta. Mikäpä sen helpompaa kuin noutaa lapset kesken hoitopäivän päiväkodistaan. Se säästää poliisienkin aikaa.

Päiväkodista Karstulan kunnan puolesta todistanut päiväkodin työntekijä lipsautti vahingossa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden istunnossa siihen suuntaan, että päivähoidon johtaja Jukka Lehtosen tekemä lastensuojeluilmoitus oli tilaustyö. Hän ryhtyi jostain sellaista kyhäämään, koska Katja Salminen-Lahtinen ilmoituksesta hekumoi. Sehän antaisi hänelle mahdollisuuden ryhtyä huostaanottoon.

Lastensuojelulaitoksissa viruvat sisarukset eivät ole päässeet käymään kertaakaan kotonaan lastensuojelulakiin kirjoitetuilla kotilomilla. Viimeisen kerran he elivät normaalia pienen lapsen kotielämää, kun he huostaanottopäivän aamuna valmistautuivat lähtemään taas päiväkotiin.


Katja Salminen-Lahtinen joutui kuukausia kestäneen selvitysrupeaman jälkeen myöntämään, että hänellä ei ole ammatillista pätevyyttä lastensuojeluun. Silti lastensuojelu on annettu Karstulassa nimenomaan hänen vastuualueekseen. Salminen-Lahtisen asiakkaat joutuivat useissa tapaamisissa toistamaan kysymyksen hänen koulutuksestaan, kunnes sosiaalivirkamies oli valmis vastaamaan.

Selvää on, että lapsia on suojeltava lastensuojelulta. Mutta lapsia on suojeltava myös päivähoidolta.

Minunkin tavoitteeni oli eilen saada puhelimeen päiväkoti Koivulinnan johtaja Päivi Haikonen, mutta selvitin asiani sitten varajohtaja Anu Silvanille. Kerroin hänelle, lounasnälkää koskevan lastensuojeluilmoituksen takia meidän täytyy keskustella eli pitää palaveri, ennen kuin poikani aloittaa tänä syksynä esikoulunsa. Haikonen johtaa myös esikoulua.

Kävimme poikani kanssa tutustumassa esikouluun heinäkuussa. Esitin pyynnön lastentarhanopettaja Kirsi Pöyrylle, että hän tiedottaisi halustani kokoontua palaveriin ennen esikoulun alkamista. Pöyry ei ilmeisesti ollut puhunut aloitteestani eteenpäin, sillä johtaja Päivi Haikonen ei ole ottanut yhteyttä, eikä varajohtaja Anu Silvankaan vaikuttanut tietävän esityksestäni - ja hm... eikä koko lastensuojelutapauksestammekaan - mitään.


Päiväkoti Koivulinnassa vaietaan vaikeat asiat. Niistä tehdään tabuja. Aikuisten naisten keskinäinen yhteishenki on etusijalla. Naisten välit sotkeentunevat pienestäkin häiriöstä. Herra varjele meitä aikuisten naisten porukoilta!

Pientä lasta ei kannata viedä aikuisten naisten turhautumien purkukanavaksi. Ihan yksinkertainen keskustelukin voi auttaa. Minä itsehän järjestin lounasnälkää koskevan lastensuojeluilmoituksen jälkeen kaikki palaverit päiväkodissa. Se oli varmasti väärin sammutettu tulipalo, mutta päiväkoti Koivulinna ja Päivi Haikonen eivät ryhtyneet siihen itse. Järjestin Koivulinnassa kolme palaveria. Vastaani sain vain synkkää mykkyyttä.

Kerroin puhelimessa toivovani, että seuraavassa esikoulun palaverissa olisi mahdollisimman suuri yleisö paikalla. Pidän tehokkuudesta, jossa saan puhua menneestä tapahtumaketjusta mahdollisimman monelle. Avoimuus ja kriittinen vuoropuhelu ovat tärkeimmät aseet kunnallisten peruspalveluiden rapautumista vastaan.

Kehityslinja näyttää Suomessa olevan se, että kunnallisessa päivähoidossa työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat luovuttamassa asemaansa lastensuojelulle eli sosiaalityöntekijöille, joille lapsi on vain hallinnon kohde. Lastensuojelu on jo mielestäni leikannut jonkin osan päivähoidosta. Päivähoidon viattomuus, puhtaus ja turvallisuus on menetetty. Kun vanhempi tuo lapsensa aamulla päiväkotiin, hänen täytyy pitää mielessään, että hoitopäivän aikana tehty mielikuvituksellinen lastensuojeluilmoitus voi johtaa yllättävän nopeasti siihen, että lasta hoidetaan lastenkodissa.

Minäkin suhtaudun poikani esikouluun nimenomaan lastensuojelukysymyksenä, en päivähoitona enkä varhaiskasvatuksena. Lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien panos, rooli ja status kun ovat vähäisiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja heitä avustavien virkamiesten ja asiantuntijoiden rinnalla.

Aion noudattaa kiusallisen määrätietoisesti sitä diskurssia, joka lastensuojeluun ja päiväkoti Koivulinnaan on kirjoitettu. Päiväkoti Koivulinnan johtaja Päivi Haikonenhan on itse esitellyt minulle sitä diskurssia, jonka kautta päivähoitojärjestelmää sopii tarkastella. Se on lastensuojelun, ei päivähoidon, diskurssi. Mennään sitten sillä.

Ei ole kunnallista päivähoitoa, kun meillä on kunnallinen lastensuojelu.