torstaina, elokuuta 06, 2009

Miehen seksuaalisuus on vakava asia

Vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma tarjoaa kirjassaan Huijaus kiinnostavan näkökulman Nils Gustafssonin tapaukseen. Hänen osuuttaan kolmen toverinsa murhaan tutkittiin Bodom-järven oikeudenkäynnissä. Lauerma soimaa neurologi Jorma Paloa, joka fanaattisesti puolusti käsitystään saksalaisen Hans Assmannin syyllisyydestä. Lauerman mukaan Palo yksinkertaisesta siitä subjektiivisesta tunteesta, että hänen näkemyksensä ei ole päässyt vuosikymmenten aikana kylliksi esiin. Olipa näkemys sitten mikä hyvänsä.

Minunkin mielestäni Palon innostus ohjata epäilyt Assmannin suuntaan ovat vaikuttaneet aina naurettavilta. Eihän Assmania vastaan ole loppujen lopuksi muuta kuin se, että Palo nuorena lääkärinä hoiti veristä saksalaismiestä heti surman jälkeen. Miksi saksalainen vakooja olisi ensinnäkään tappanut suomalaisia teinejä?

Lauerman tekstiä lukiessa minulle syntyi käsitys, että taidamme olla samaa mieltä Bodomin syyllisestä.

Minä hämmästelen sitä, miksi uudelleen käynnistetyssä oikeudenkäynnissä muutama vuosi sitten ei käytetty todisteena teltan oviluukun sulkemisnaruja. Teltassa sisällä olevat kolme nuorta olivat solmineet ulosmenokäyntiä suojaavan luukun narut kymmenille solmuille. Oikeudenkäynnissä oli nähtävissä todisteena iso mytty solmuja. Yksikään telttailija ei sulje itseään telttansa vangiksi tuollaisilla solmuilla, jos ulkopuolella ei ole joku erittäin tuttu ihminen, jota halutaan kiusoitella. Joku erittäin tuttu ihminen oli jätetty härnäten teltan ulkopuolelle.

Kerroin tämän johtopäätökseni teltan oviluukun solmuista myös Olli Santaselle, joka puolusti Gustafssonin mainetta ja kunniaa energisessä puheenvuorossaan televisiossa. Tapasin hänet vaalitilaisuudessaan, kun hän pyrki eduskuntaan.

Bodomin syyllisyyden selvittäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka miehen seksuaalisuus ja siihen liittyvä kunnia koetaan tärkeiksi ja suojeltaviksi asioiksi. Miehen ei anneta näyttää suuren yleisön silmissä vimmaiselta tollolta. Totuuskin ollaan valmis heittämään syrjään.

Niinpä meillä on nyt sankari Nils Gustafsson, joka urheasti puolustautui väkivaltaista hyökkäystä vastaan. Tämä ideaalikuva on niin tärkeä, että sitä suomalainen oikeuslaitos lähti puolustamaan ja säilyttämään.

Ilmiselvätkään todisteet eivät saa murhamiestä vankilaan.

Sen sijaan lastensuojelussa todisteita ei tarvitse olla lainkaan, kun lapsi riistetään yllättäen perheestään ja kyyditään rangaistukseksi lastenkotiin. Sitä nimitetään asukkaiden keskuudessa lasten vankilaksi.

Vankila on ilmeinen esikuva lastenkodille, sillä käytännöissä - ja tausta-asenteissa! - on hyvin paljon samaa. Vartija tepastelee joka päivä näkyvästi lastenkoti Mattilan käytävillä kello 13:30. Laitoksen eristyneisyyteen suljetut lapset elävät lastenkodissa vailla riittävää ja rakentavaa aikuisseuraa. He tuijottavat omassa rauhassaan kävelevää univormupukuista miestä, jonka selässä lukee "vartija".