keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

"Asiantuntija" onkin uskollisin spanieli

Lastensuojelulaissa näkyy ehkä selvimmin se, kuinka Suomea jaetaan päämäärähakuisesti kahtia, hyviin ja huonoihin kansalaisiin. Lainsäädäntö on apuna, kun poliittisesti linjataan ja tietoisesti selkeytetään huonoiksi luokiteltujen suomalaisten kurjistumiskehitystä. Hyvien kansalaisten eli pienehkön eliitin alapuolelle, heidän hallittavakseen, muodostetaan suuri massa eli rupusakki.

Hyvät kansalaiset pääsevät sen jälkeen kätevästi parantamaan omaa sosioekonomista asemaansa

Moniammatillisen työryhmän idean suomalaisten nuorten (poliittisen) kehityksen turvaamiseksi selvityksessään esitelleet Ritva Linnakangas ja Asko Suikkanen tarkoittivat, että koulu ja yhteiskunta ryhtyisivät paremmin kantamaan vastuutaan syrjäytymisuhasta kärsivien nuorten auttamisessa.


Kävikin välittömästi niin kuitenkin päinvastoin. Virkamiehet ryhtyivät poikkihallinnollisen yhteistyön avulla moraalisesti leimaamaan ja lyömään lapsiperheitä.

Sosiaalityöntekijät käyttävät moniammatillista työryhmää oman tuntonsa siivoukseen ja virheidensä peittelyyn. Työryhmä jakaa lausuntoja kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tukemiseksi. Kun sossu tekee liian vähäisin tiedoin ja virheellisesti tilannetta arvioiden kiireellisen huostaanoton, rientää moniammatillinen työryhmä sossun avuksi. Yksittäinen sossu voi vierittää vastuun kätevästi suuren ja arvovaltaisen työryhmän niskoille.

Keski-Suomen lastensuojelun moniammatillisessa työryhmässä istuu yhä - ainakin ilmeisesti tämän vuoden loppuun asti - "asiantuntijana" asianajaja Markku Leskinen jyväskyläläisestä asianajotoimistosta Hakanen, Lehtonen, Leskinen & Jantunen Oy. Markku Leskinen on osoittanut uskollisuutensa järjestelmälle, hänen "asiantuntemuksensa" on hallinnon virkamiesten, kuten sosiaalityöntekijöiden, kannalta täysin harmitonta ja vaaratonta. Hän nimittäin on työskennellyt jo useita vuosia keskisuomalaisten kuntien asianajajana huostaanotto-oikeudenkäynneissä lapsiperheitä - ja hm... lapsia - vastaan.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi äskettäin tuomionsa ystäväni lapsen huostaanotosta. No, huostaanottoahan räpsähti tietysti elinkautinen, eli noin vuosikymmen, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Äiti joutui pakenemaan lapsensa kanssa ulkomaille, jossa minä olen käytännön hommissa auttanut parhaani mukaan.


Äiti oli juuri ennen kiireellistä huostaanottoa soittanut suutaan moniongelmaiselle ja häiriintyneelle naapurilleen, joka havaitsi tilasuutensa koittaneen. Äitihän kuulosti puhelimessa, että hän olisi nautiskellut alkoholia! Poliisit marssivat kotiin, sossut perässä ja poika vietiin lastenkotiin.

Sossu sai kirjoitettua lastensuojelun raporttiin, että äiti oli kotonaan humalassa. Äiti kun puhallutettiin.

Todella iisi tapaus.

Äidin ja pojan ilta oli sujunut kotona tavalliseen, rauhalliseen tapaan. Sossujen ja poliisien saapuessa kello oli noin 20 illalla ja poika oli jo yöpuvussa ja nukkumaan menossa. Kun lapsi oli otettu naapurikaunan takia kiireellisesti huostaan, äiti ei saanut sitä enää millään keinolla takaisin lastensuojelukoneistosta. Heidän oli lähdettävä ulkomaille maanpakoon, sillä hallinto-oikeus kuuntelee vain sossuja, jotka väittävät äitiä alkoholistiksi.

Muistakaapa vanhemmat aina olla kotosalla ihan selvinpäin! Muuten olette alkoholisteja.

Mutta tämä syyskuussa oikeudessa käsitelty huostaanottotapaus viestittää ihmisten iloksi siitä, että Leskinen ei ole enää niin itseoikeutettu asianajaja ainakaan Jyväskylän kaupungin oikeudenkäynneissä. Leskisen sijaan Jyväskylä oli palkannut asianajajakseen Tuomo Ratisen.
Hallinto-oikeudessa kuntien puolella voi siis työskennellä kuka tahansa, ja silti sosiaalityöntekijät voittavat jutun. Ei siihen tarvita lastensuojeluun erikoistunutta asianajajaa. Vanhempien ja lapsiperheen puolustus sen sijaan vaatii kyvykkään juristin, joka osaa lukea sosiaaliyhteiskunnan rakenteisiin kätkettyä vääryyttä.

Markku Leskinen työskentelee asiantuntijajäsenenä moniammatillisessa työryhmässä. Tämä kuntien yhteistyöelin vakuuttaa, että ryhmän jäsenten on oltava puolueettomia.

Pyh! Miten tuollainen juristi, jonka käsiin on suorastaan kasautunut kaikkien keskisuomalaisten kuntien oikeudenkäynnit lastensuojelussa, on muka edes joskus, edes joissakin käsiteltävissä lastensuojelutapauksissa puolueeton? Hänhän on hankkinut ison osan elannostaan suoraan työskentelemällä kuntien asianajajana, kun "lapsi ja/tai hänen olosuhteensa ovat päässeet kehittymään niin huonoiksi, että kunnan on pakko ottaa lapsi huostaan". Välillisesti tarkasteltuna hänen tulonsa ovat tietysti olleet vieläkin suuremmat.


Leskinen haluaa voittaa hallinto-oikeudessa keinolla millä hyvänsä, koska hän on valmis vihjailemaan vaikkapa äidin insestisistä haluista, vaikka insestistä ja pedofiliasta ei olisi ollut lapsen pitkän lastensuojeluprosessin aikana minkäänlaista viitettä.

Hän vain on yksinkertaisesti halukas syyllistämään perheitä ja ajamaan vanhemmat oikeudenkäynnissä hämmentyneeseen tilaan. Hänen puhetyyliinsä kuuluu oikeudenkäynnissä se, että hän puhuu sekavasti ja esittää kysymyksensä epäselvästi muotoillen. Tarkoitus on ajaa äidit ja isät pussiin, saada heidät hämmennyksen ja epätietoisuuden takia puhumaan sellaista, mitä heidän ei ole tarkoitus lausua.

Näin suomalaiset perheet saadaan kätevästi rikki.

Ystäväni hankki suustaan ja tyylistään tunnetulle asianajajalle huomautuksen viime toukokuussa. Ystäväni kanteli hänestä Asianajajaliittoon, jossa valituksen käsitteli valvontalautakunnan ensimmäinen jaosto, johon kuuluu kolme henkeä. Sen puheenjohtajana työskenteli eräs Suomen tunnetuimmista asianajajista, Aarno Arvela. Asiantuntijajäsen oli professori Ahti Saarenpää ja jäsen asianajaja Jouko Ylisuvanto.

He moittivat Markku Leskistä epäasiallisesta ja loukkaavasta käytöksestä hallinto-oikeuden istunnossa. Leskinen oli laukonut asenteellisia epäilyjään lapsiperhettä puolustavasta todistajasta. Sama todistaja on vuosia sitten voittanut hallinto-oikeudessa juttunsa, jossa Leskinen oli vastapuolella kunnan asianajajana. Tuolloin äiti - ihme kyllä - sai lapsensa huostaanoton purettua hallinto-oikeudessa. Hyvin, hyvin harvinaista ja erittäin vaikeaa!

Meitä lastensuojeluun vihkiytyneitä kiinnostaisi tietää, paljonko asianajaja Markku Leskinen on laskuttanut kunnilta niiden useiden vuosien aikana, kun hän on työskennellyt sosiaalityöntekijöiden avustajana oikeudessa. Kunnan hallintokoneiston puolella paikkakuntien omia lapsiperheitä vastaan.

Hänen kovaan ja hämmentävään esiintymistyyliinsä todennäköisesti liittyy jotenkin se, että hän mainostaa yrityksensä nettisivustossa olevansa harras kristitty. Juridiikka perustellaan siis ihan käytännön asianajotoiminnassa uskonnon avulla, vaikka - luoja nähköön - ne pitäisi pitää tiedostavasti erillään. Uskonto on maailman synkeimpien ja väkivaltaisimpien takapajuloiden juridinen perusta.

Lastensuojelu innostuu
pedofiliasta vasta,
kun sillä voi lyödä

Leskinen on esimerkki siitä, kuinka tarkoitushakuisissa tilanteissa kuntien sosiaalityö on valmis pelaamaan insesti- ja pedofiliakortilla. Leskinen vihjaili eräälle alkoholistiäidille, että hänellä on insestinen suhde tyttäreensä. Äiti ja tytär kun nukkuivat öitä samassa tilavassa sängyssä. Ilmeisesti Leskinen ei tuntenut saaneensa riittävän selvää voittoa äidistä sillä, että huostaanoton perusteena oli yksinhuoltajaäidin paha alkoholiongelma. Tämän äidin ongelma oli todellinen ja se tietysti vain paheni, kun tytär oli napattu kiireellisesti huostaan.

Leskinen kehuu olevansa suurperheen isä. Nähtävästi se oikeuttaa ajattelemaan, että yhdessä oleminen ja läheisyys on aina väistämättä seksuaalista - ja suurperheen kyseessä ollen suorastaan parittelua.

Leskinen leikki
lääkäriä ja löysi
lapsesta psyykosin

Tuttavaperheestäni vietiin lapset kiireellisesti huostaan suoraan päiväkodista. Pienet lapset ajettiin siis suoraan päivähoitopaikasta lastenkotiin.


He eivät ole päässeet kertaakaan käymään kotonaan sen jälkeen, kun sossut tulivat heitä poliisien kanssa päiväkodista noutamaan. Kunnan sosiaalityöntekijä ei ole yksinkertaisesti halunnut päästää lapsia käymään kotonaan, vaikka lapset ovat kovasti ikävöineet äidin ja isän lisäksi kaikkea muutakin mikä liittyi heidän omaan elämäänsä. Hallinto-oikeuden istunnossa Markku Leskinen huomasi tilaisuutensa tulleen: hän varmisti hatarin perustein toimineen sosiaalityöntekijän selustan siten, että julisti toisen tytöistä olleen psykoosissa Mattilan lastenkodissa. Hän nimittäin selosti värikkäästi hallinto-oikeudelle, kuinka toinen lapsista oli tuhrinut Mattilan lastenkodissa seinää kakallaan.

Leskinen antoi auliisti hallinto-oikeudelle diagnoosinsa lapsesta: lapsella oli psykoosi.

Psykoosi!

Koska perusteita huostaanotolle ei ole koskaan ollut, on nämä pienet sisarukset koetettu saada näyttämään psyykkisesti sairailta. Suomalaisessa lastensuojelussa ajatellaan ihan oikeasti, että oikeutettua ja peräti hyväksi, että otetaan psyykkisesti sairaat lapset huostaan.

Niinpä Mattilan perhetukikoti on kirjannut joitain kummallisia merkintöjä toisen lapsen kakkakäyttäytymisestä. Lapsi on kuulemma tahrinut eräänä päivänä seinää kakallaan. Sosiaalityöntekijän uskollinen palvelija Markku Leskinen huipensi kertomuksensa kakasta väitteeseen, että lapsihan oli psykoosissa.

Äärettömän hämmästyneet vanhemmat halusivat Leskiseltä selityksen moiseen diagnoosiin kirjallisesti. Leskinen on äskettäin vastannut heille. (Palannen ehkä myöhemmin blogissani tähän Leskisen lähettämään kirjeeseen.) Leskinen väittää vastauksessaan, että joku (jota hän ei ole nimennyt) lastenkoti Mattilassa työskentelevistä olisi kertonut hänelle tällaista.

Eräs Mattilaa, lastensuojelun ongelmia ja sairaanhoitoa tunteva hoitoalalla työskentelevä ystäväni kauhisteli Leskisen "tietolähdettä". Ystäväni ei todellakaan voi uskoa, että yksikään Mattilassa työskentelevistä hoitoalan ammattilaisista lähtisi ikinä puhumaan mitään lapsen mahdollisesta psykoosista, koska niin vakava henkinen tila vaatii aina lääketieteellisen tutkimuksen.

Jos siis lapsi olisi ollut Mattilassa psykoosissa, olisi Mattila lähettänyt hänet välittömästi lääkäriin. On nimittäin huostaanottoa haluavan järjestelmänkin etu, jos lapsi saataisiin käräytettyä psykoosista. Psykoosi olisi sosiaalikoneiston mielestä todiste siitä, että lapsi täytyy pitää huostaanotettuna jatkossakin, kiireellisen huostaanoton päätyttyäkin.


Pedofiilien uhrit
eivät kelpaa

sossuille?

Kunnat eivät ole oikeasti ja aidosti kiinnostuneita lasten kärsimistä kodin ongelmista, lasta puolustaakseen.

Pedofiliasyytöskin nostetaan esiin vasta sitten, kun vanhempia pitää mielikuvituksellisesti mustamaalata, ei niinkään tosiasioiden ja todellisten perusteiden mukaan.

Muuramessa paljastunut törkeä pedofiliarikos on erittäin kuvaava esimerkki siitä, että lastensuojelu tosiasiassa valitsee asiakkaansa. Se haluaa itse määritellä senkin, millaisin leimoin asiakkaat varustetaan eli sossujen kyhäämien syytösten ei tarvitse olla lähelläkään totuutta. Pedofiiliäiti hyötyi tällaisista työskentelytavoista siten, että hä ehti peräti useiden vuosien ajan pitää tyttäriään pedofiilimiesten leikkikaluina.

Minä väitän - jälleen - että kuntien lastensuojelu ei ole kiinnostunut todellisista lastensuojeluongelmista ja lasten hädästä.

Sossuja motivoi enemmän se, että he pääsevät itse valikoimaan asiakkaansa, joiden tietysti pitää olla helppoja. Sosiaalityö haluaa asiakkaakseen ihmisiä, joilla ei ole sosiaalisia ongelmia.