keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Hullu naapuri ajoi perheen maanpakoon

Pahoittelen pitkäksi venähtänyttä kirjoitustaukoa.

Olen käytännössä avustanut perhettä, joka joutui lähtemään salaa maan pakoon Suomesta. Perhe joutui jättämään Suomeen kaiken siten, että heidän elämänsä näytti jatkuvan entiseen tapaan. Äiti pakkasi tavaroita vain sen verran, että lapsi ei ryhtynyt kyselemään liikaa. Äiti ei voinut kertoa edes lapselle, milloin lähtöpäivä koittaa.

Poika sai käydä kotonaan viikonloppulomilla pari kertaa kuussa.

Lapsi tiesi vain sen, että he pakenevat kotoaan ja kotimaastaan. Ajatus lohdutti häntä, sillä poika oli teljetty lastenkotiin. Hän piti hienosti salaisuuden usean kuukauden ajan. Nuori lapsi ei saanut unohtaa suojata unelmaansa hetkeksikään, sillä koko ajan hänen ympärillään pörräsi lastenkoti Mattilan henkilökunta, joka kirjaisi raportteihinsa kaikki epäilyttävät lausahdukset.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi lokakuun lopussa tuomion, jonka mukaan lapsi määrätään periaatteessa täysi-ikäiseksi saakka (eli "toistaiseksi") huostaanotetuksi ja sijoitettavaksi kodin ulkopuolelle. Huostaanotto perustuu lastensuojeluilmoitukseen, jonka teki naapuri.

Tällä naapuriperheellä on itsellään suorastaan ällistyttävän pitkä ja monipuolinen historia viranomaisten toimenpiteiden kohteena.


Suomen nykyinen lastensuojelulaki on niin heikko, että sosiaalista ja mielenterveydellistä häiriintyneisyyttään jo monin tavoin vuosien ajan viranomaistenkin kertomuksissa todistelleet naapurit - ja ketkä tahansa - voivat pakottaa tavallisen lapsiperheen maanpakoon.

Maanpakoon lähteneen perheen tavaroita pakettiautoon kantaessani en malttanut olla kuiskaamatta näyttävästi ja provokativiisuudestani nauttien käräyttäjänaapurin korvaan: "Lastensuojeluongelmat - nehän ovat tosiasiassa teidän perheessänne." Olin juuri kertonut isoon ääneen käräyttäjäpariskunnalle ja heidän kanssaan pihalla huostaanottoa juhlivalle parille kaverilleen, kenen tavaroita olen autoon kantamassa.

Jos perhe ei olisi paennut Suomesta, lapsi asuisi edelleen perhetukikoti eli lastenkoti Mattilassa. Byrokratian jähmeyden vuoksi kestäisi monta kuukautta, ennen kuin Jyväskylän kaupunki saisi sijoitettua lapsen sijaisperheeseen tai "perhemäiseen" laitokseen. Poika nimittäin edelleen odottaa huostaanottotuomion byrokraattista täytäntöönpanoa. Perhe tiesi jo syyskuussa paetessaan, että lapsen pitäisi odottaa lastensuojelulaitoksessa uuteen kotiin pääsyä ensi vuoden alkupuolelle saakka.

Ensiksikin jo lastenkoti Mattilalla olisi intressinsä pitää tämä mukava ja helppo lapsi mahdollisimman kauan laitoksessaan. Lastenkodin mielestä on niin paljon kivempi hoitaa tervettä ja tasapainoista lasta, kuin ottaa hoidettavaksi oikeasti kärsineitä ja apua tarvitsevia lapsia.

Tämä helppo lapsi mukavasti täyttäisi yhden oikeasti apua tarvitsevan lapsen paikan. Se on aika iso osuus Mattilassa, jossa on asuinpaikka vain 16 lapselle. Mattila voi aina vedota siihen, että meillä on jo kaikki 16 paikkaa täynnä, vaikka talo huokailisikin tyhjyyttään esimerkiksi lasten kotilomien vuoksi.

Mattila toki esittelee mieluusti sänkypaikkoja suurempia asiakasmääriä, vaikka kyse on oikeasti Mattilan ulkopuolella sijoitusperheissä asuvista lapsista. Näillä lapsille Mattila periaatteessa tarjoaa tilapäistä hoitoa. Lapset, joita sijoitusperheet olisivat valmiit tuomaan Mattilaan muutamaksi päiväksi väliaikaiseen hoitoon, lienevät vaikeita tapauksia. Sijoitusperheet eivät tunne pärjäävänsä heidän kanssaan, tai vanhemmat pitävät lapsia muuten työläinä. Niinpä moiset lapset eivät tietysti ole myöskään lastenkodin toivelistan kärjessä.

Kun lastenkoti täytetään kivoilla lapsilla, ei vaikeita tapauksia tarvitse ottaa vastaan.

Hoitajat
pakenevat
lapsia konttoriin


Olen itse omin silmin nähnyt, että työnteko ei kiinnosta henkilökuntaa lastenkodissa. Henkilökunta voi keskittyä laitoksen "ylläpitoon", mikä tarkoittaa hm... esimerkiksi neljän aikuisen ahtautumista samaan kahden neliön kokoiseen konttorihuoneeseen. Konttorin oven kun saa kiinni ja henkilökunta pääsee sulkeutumaan omaan suloiseen rauhaansa. Lapset eivät pääse häiritsemään.

Kahvitauon koittaessa kaikki juoksivat jonossa leikkihuoneen suurten lasi-ikkunoiden ohi kapeaa käytävää pitkin. Kerrankin lasten hoitajilla oli kiire! Vauhti ja innokkuus pistivät silmääni harvinaisuutensa takia, mutta hämmästelin myös suuria isoja viinereitä, joita hoitajat kantoivat mukanaan yhteiselle kahvitauolle.

Lapsilla ei ollut lupa nauttia virallisten aterioiden välillä muuta kuin vettä. Mehukin oli kielletty. Noin ankara syömisen rajoittaminen johtaa siihen, että Mattilassa vierailevat vanhemmat kantavat lapsille ja heidän kavereilleen kaikenlaista pientä ja salaista syötävää. Poikani ei ole koskaan syönyt niin paljon karkkia kuin asuessaan Mattilassa viisi viikkoa.


Lastenkoti ahnehtii
jopa ulkomailla asuvan
lapsen lapsilisän!

Laitoksen ylläpitäminen on helppoa. Ilmeisesti se ei todellakaan kiinnosta lastensuojeluviranomaisia, keitä lastenkoti Mattilassa hoidetaan. Mattilasta maanpakoon lähteneen lapsen lapsilisä kun on maksettu edelleen Mattilaan! Äiti ilmoitti viranomaisille heti maasta poistuttuaan, että perhe ei enää asu Suomessa, koska ovat muuttaneet ulkomaille. Kelan antamien tietojen mukaan Mattila sai lapsilisän syyskuulta ja lokakuulta, jolloin poika ei enää asunut lastenkodissa.

Herää kysymys, että onko lapsen sänky edelleen tyhjänä Mattilassa, koska lastensuojelulaitos näyttää käyttävän yhteiskunnan varoja "haamun" hoitamiseen? Mattila oli voinut luottaa siihen, että tämä mukava lapsi asuisi heidän talossaan ainakin ensi vuoden alkupuolelle asti, joten perheen pakeneminen lienee ollut karmea pettymys. Saalis luiskahti näpeistä.



Äidin piti
taistella
lapsilisästä

Jyväskylän kaupunki koetti loppukesästä lähtien riistää lapsilisän Mattilan perhetukikodille, vaikka laitosasuminen ei juurikaan vähentänyt äidin kuluja lapsen elättämisessä. Äiti kävi lapsen luona lastenkodissa tuntien ajan lähes joka päivä, aina kun hän pääsi vuorotyöstään sairaanhoitajana. Pelkät matkakustannukset lastenkotiin olivat useita kymmeniä euroja viikossa. Tunnontarkka äiti pesi lapsen pyykit kotonaan ja huolehti säännöllisesti jopa puhtaat vuodevaatteet lapsen sänkyyn. Poika ei halunnut nukkua öitään lastenkodin lakanoissa, eikä tahtonut laitoksen pesemiä vaatteita.

Huostaanotetun lapsen äidin piti taistella lapsilisästä, vaikka poika lomaili laitoksesta viikonloppuisin kotonaan ja äiti kuljetti ja kustansi poikaa useisiin urheiluharrastuksiin.

Äidin pesemät pyykit olivat pienelle pojalle tärkeä jokapäiväinen yhteys omaan äitiin. Tämän yhteyttä piti tietoisesti vaalia, sillä ankara ja konemainen lastenkoti on enemmän kuin halukas työntämään lasten vanhemmat sivuun.

Lastenkoti ei yhtään välitä edes peitellä tätä päämääräänsä, päinvastoin. Siksi jo pyykkien pesemisestä tulee tärkeä rituaali vanhemmalle ja hänen lapselleen. Siitäkin tulee suojautumiskeino sitä vastaan, että perheen yhtenäisyys halutaan murskata.

Lastensuojelun mielestä olisi hyvä, jos perheyhteys tuhoutuisi. Se kun itse asiassa vain helpottaa viranomaisten ja laitosten toimintaa. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voi päätyä, kun tarkkailee lastensuojelun käytäntöjä.