torstaina, marraskuuta 19, 2009

Monoammatillinen yöryhmä puukottaa selkään

Liitän tähän Jyväskylän moniammatillisen työryhmän kirjoittaman lausunnon. En yhtään ihmettele, että lausunnon kirjoittajan nimi puuttuu.

Perhe, josta lausunto on kirjoitettu, on tavallinen suomalainen lapsiperhe, jolla ei ole ongelmia.

Lastensuojelu oli alkanut alun perin sen takia, että äiti oli valittanut lääkärille väsymystä. Hänellä oli fyysisesti raskas työ ja kaksi pientä lasta, joista nuorempaa hän vielä imetti.

Myöhemmin lääkäri löysi toisen sisaruksen alushousuista mustan karvan. Karvan innoittamana sossu teki tutkintapyynnön poliisille, koska lapset vaikuttivat hänen mielestään seksuaalisesti hyväksikäytetyiltä. Lääkäri Valentina Krook oli kirjannut epäilyttävän karvalöydön, mutta oli välittömästi tuhonnut tärkeän todisteen.

Sittemmin sossu on kirjoittanut eri raporteissaan, että karva oli löydetty, mutta kenenkään ei tarvinnut karvaa tutkia.

Poliisi ei voinut karvalöydöstä innostua, koska todiste oli huolellisesti hävitetty. Niinpä poliisi sai tutkittavakseen tapauksen, josta sossu pystyi väittämään vain, että lapset ovat hänen mielestään omituisia.

Lääkärit tutkivat lapset Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa, eikä hyväksikäyttöä löytynyt. Mutta tästä moniammatillisen työryhmän lausunnostakin on luettavissa, että työryhmän "asiantuntijat" nielaisevat pureksimatta yhä tekohengityksellä elossa pidetyn väitteen, että lapset ovat hyväksikäytettyjä.

Tämän virkamiesjoukkion mielestä seikkaperäisillä lääketieteellisillä tutkimuksilla ei näköjään ole merkitystä, kun ihmiset on saatava näyttämään työryhmän lausunnossa sosiaalityöntekijän oletusten mukaiselta.

Poliisi joutui siis tutkimaan "pedofiliatapausta", jossa Karstulan sosiaaliosaston väitteet olivat turvonneet suhteettomiksi. Niinpä Saarijärven poliisi itse kirjoittaa tapauksesta näin: "Karstulan sosiaalitoimi oli tehnyt tutkintapyynnön lasten seksuaalisesta hyväksikäytön epäilystä, koskien [lasten nimet], kun oli ilmennyt päiväkodissa huoli lapsista. Nukkumaanmenotilanteet, riisumiset olivat olleet vaikeita. [Lähisukulaisesta] puhuminen oli selvästi ahdistanut lapsia."

Poliisikin totesi noilla riveillä, että aineistoa oli erittäin vähän sossun väitteiden perusteeksi.

Sossu on tuhlannut perheen "sosiaalisten ongelmien hoitamiseen" ilmeisesti järisyttävän määrän työtunteja. Todennäköisesti hän on joutunut laskuttamaan Karstulan kuntaa ylitöistäkin.

Onkin lähes loogista, että samaan aikaan Karstulan päiväkoti Tippamäki tuotti sosiaalivirkamiehille toiveiden mukaista kirjallista aineistoa. Ette voi ikinä uskoa, millaisia psykologisoivia arvoita päiväkodin lastenhoitajat Jaana Saarinen, Marita Siminson ja Teija Jokinen ovat pitkässä sepustuksessaan esittäneet! Päiväkodin kolmikko kyhäsi lapsista lausunnon, koska sosiaalityöntekijä halusi antaa sellaisen poliisille pedofiliatutkimuksia varten.

Päiväkodin kolmikon tietoisena päämääränä on ollut vahvistaa käsitystä, että lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tämä päiväkodin kirje on ollut tärkeää materiaalia, kun sossu on halunnut vakuuttaa lasten olevan "traumatisoituneita".

Sisarukset ovat onneksi kohdanneet Karstulan kunnan peruspalveluissa inhimillisiäkin aikuisia. Vain viikkoa ennen kiireellistä huostaanottoa, lastentarhanopettaja Raija Saarelainen arvioi vanhemman sisaruksen esikoulutaitoja muun muassa näin: "Kouluvalmiustaidot ovat vahvat ja on innostunut ja motivoitunut eskarilainen. Musikaalinen, liikunnallinen ja nauttii askartelusta. Suosittu ja pidetty leikkikaveri." Saarelainen kuvaa lasta lisää tähän tapaan, innostuneen myönteisesti, omin sanoin kolmen sivun mittaisessa kaavakkeessa. Hän ei löydä lapsen valmiuksista ja taidoista mitään huomautettavaa.

Kiitos Raija Saarelainen! Haluan kiittää Sinua noista sanoista, sillä perheen paksua sosiaalipapereiden nippua selatessaan törmää toistuvasti esimerkiksi samaan pedofiliaepäilyyn, josta virkamiesrinki ei suostu luopumaan, vaikka poliisi ja lääkärit olisivat tutkimuksissaan todenneet syytökset aiheettomiksi.

Pedofiliaepäilyn vuoksi lapset tutkinut Kuopion yliopistollisen keskussairaalan psykologi Tarja Pajunen puolestaan kirjoitti vuotta aiemmin samasta lapsesta suurta huolestumistaan ilmaisten: "Koulun aloittamisvaiheessa kognitiivisten taitojen kartoittaminen tarpeen mahdollisen hahmottamisen/matemaattisen erityisvaikeuden ennakoimiseksi ja kuntouttamiseksi." (10.9.2007)

Perhe asuu maaseudulla ja vanhemmat työskentelevät omalla maatilalla. Kirkonkylään on pitkä matka. He eivät ole jo pitkän välimatkankin takia halunneet kuljettaa lapsiaan päiväkotiin viitenä päivänä viikossa, joten lapset olivat päiväkodissa kolmena päivänä viikossa. Vanhemmat olisivat ilomielin kuljettaneet lapsensa joka päivä lähimpään päiväkotiin, joka on oman kotikylän alueella, mutta kunta pakotti lapset aina kirkonkylän suureen päiväkotiin.

Moniammatillinen työryhmä tuntuu vaikeroivan lausunnossaan tästäkin, että lapset eivät olleet koneiston tarpeiden mukaisesti päiväkodissa. Lapsiperheen omilla tarpeilla ja lähtökohdilla ei ole näköjään merkitystä, kun päivähoitopalvelua tuotetaan.

Molemmat vanhemmat ovat olleet päivisin lasten saatavilla. Elämä tilavassa ja viihtyisässä kodissa ja sen luonnonläheisessä pihapiirissä on ollut antoisaa.

Moniammatillinen työryhmä rakentaa perheestä käsityksen, että koko perhe pitäisi oitis ajaa laitoshoitoon. Sossu veikin lapset kiireellisesti huostaan pian tämän lausunnon jälkeen.

Työryhmä ei tavannut vanhempia tai lapsia kertaakaan. Vain työryhmään kuuluvat perheen kotikunnan edustajat olivat tavanneet perhettä. Kotikunta Karstulan virkamiehistä ainoastaan sosiaalityöntekijä Katja Salminen-Lahtinen oli käynyt kerran perheen kotona, hänkin vasta sitten, kun hän oli jo lujasti esittänyt vaatimuksen, että koko perheen täytyy lähteä yhdessä pitkälle laitoshoitojaksolle. Kotikäynnistä oli se hyöty, että sosiaalityöntekijä havaitsi kotiolot mukaviksi. Hän malttoi luopua määräyksestään, että maanviljelijäperheen olisi pitänyt lähteä elokuussa alkavaan laitoshoitoon. Se oli suuri helpotus, sillä elokuussa alkaa maatilan sadonkorjuu ja vuoden kiireisin aika.

Työryhmä rakenteli lausuntonsa heille tuoduista papereista ja työryhmän kokoukseen saapuneiden kotikunnan virkamiesten mielipiteistä. Karstulaa edustanut lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä Hannele Metsäranta työskentelee Jyväskylän kaupungin sosiaaliasiamiehenä. Hän on siis jyväskyläläisten neuvonantaja, jos asiointi sosiaaliviranomaisten kanssa askarruttaa ja herättää huolta.

Tärkein väitteiden esittäjä on ollut sosiaalityöntekijä Katja Salminen-Lahtinen, joka pian tämän työryhmän antaman lausunnon jälkeen päätti ottaa lapset kiireellisesti huostaan kesken hoitopäivän, suoraan päiväkodista 10.10.2008. Hän marssi päiväkotiin poliisit edellään.

Pienet lapset eivät ole sen jälkeen päässeet kertaakaan edes käymään kotonaan Karstulassa.

Sosiaalityöntekijä rajoittanut vanhempien mahdollisuuden käydä tapaamassa lapsiaan äärimmäiseen minimimiin. Tällä hetkellä vanhemmat saavat käydä katsomassa lapsiaan kerran kuussa, kolmen tunnin ajan. He saavat soittaa lapsilleen vain kahtena päivänä viikossa. Matkaa lasten nykyiseen asuinpaikkaan, Lappeenrannan lähellä sijaitsevaan perhekotiin, kertyy edestakaisin 670 kilometriä.

Työryhmä vaikeroi lausunnossaan lähinnä vain perheen toisen lapsen takia, mutta molemmat sisarukset kelpasivat sosiaalityöntekijälle hyvin silloin, kun hän tuli noutamaan lapsia kiireellisesti huostaan.

Tällaisia lausuntoja moniammatillinen ASIANTUNTIJAtyöryhmä siis tuottaa, lukekaa ja hämmästykää:


"Läsnä

Karstulan kunta

Katja Salminen-Lahtinen, sosiaalityöntekijä, Karstula
Marita Siminson, lastenhoitaja, Tippamäen päiväkoti
Leena Halttunen-Vierimaa, terveyskeskuspsykologi, Saarijärven-Karstulan terveydenhuollon kuntayhtymä
Hannele Metsäranta, kiertävä lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän jäsenet

Taru Kivijärvi, kiertävä erityislastentarhanopettaja, Jyväskylä
Riitta Näkki, erikoislääkäri, lastenpsykiatrian poliklinikka, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
Markku Leskinen, asianajaja, Asianajotoimisto Hakanen, Lehtonen, Leskinen & Jantunen Oy
Paula Pollari-Urrio, johtava sosiaalityöntekijä, Sijaishuoltoyksikkö, Jyväskylän kaupunki
Leena Rantasila, psykologi, Jyväskylän perheneuvola
Lisäksi vs. ylilääkäri Juha Katajamäki Jyväskylän kaupungin aikuispsykiatria- ja päihdepalveluista on antanut suullisen lausuntonsa asiakasdokumenttien perusteella."

Vanhemmat eivät ole saaneet tutustua tähän lausuntoon, vaikka ovat pyytäneet siitä tietoja.

Sossu oli tuonut työryhmän luettavaksi muun muassa tämän asiakirjan:

Tutkintapyyntö lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn vuoksi 18.6.2007

Tällaisen paperin sosiaalityöntekijä toimitti työryhmälle, mutta eipä tullut toimittaneeksi papereita, joissa poliisi sekä lapset tutkinut Kuopion yliopistollinen keskussairaala toteavat, että sossun väitteelle seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei ole löytynyt vahvistusta. Poliisi kuulusteli aikuiset ja lapset tutkittiin lääketieteellisesti.

Asiantuntijatyöryhmän sihteeri on Pia Lahtinen. Hän on todennäköisesti kirjoittanut tämän törkytekstin, joka vilisee vahvistamattomia väittämiä ja asenteellisuuksia, joiden tarkoitus on tukea huostaanottoa himoavan sosiaalityöntekijän innostusta. Kirjoittaja ei ole jostain syystä halunnut liittää nimeään tekstiin.

"Moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän näkemyksen mukaan lasten huostaanotto on lasten edun mukaista huolimatta siitä, että vanhemmat vastustaisivat sitä. Asiantuntijatyöryhmän mukaan puutteet lasten huolenpidossa ja muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lasten terveyttä ja kehitystä. Asiantuntijatyöryhmälle syntyi huoli vanhemmuuden riittävyydestä. Terveyskeskuspsykologin ja perheneuvolan lausuntojen mukaan vanhemmat ovat kieltäytyneet vanhemmuuden arvioinnista ja tukemisesta."

Pöyristyttäviä väitteitä. Vanhemmat tuskin ovat kieltäytyneet vanhemmuuden tukemisesta, sillä perhetyöntekijätkin kävivät heidän kotonaan pitkään ja vanhemmat ehtivät osallistua monenlaisiin heille "räätälöityihin avohuollon tukitoimiin".

Sen sijaan en juurikaan ihmettele, jos "vanhemmuuden roolikartan" piirustelu ei ole hirveästi innostanut äitiä, jolle sitä ehdotettiin. Oletteko lukeneet vanhemmuuden roolikartasta kirjoitetun oppaan? Seikkaperäiseksi ohjeistukseksi tarkoitettu kirja ei todellakaan vakuuta siitä, että menetelmän avulla päästäisiin syventymään vanhemmuuteen.

"Vanhemmat ovat keinottomia vastaamaan lastensa ikätasoisesta arjen sujumisesta, kuten ruokailuista, hygieniasta, vaatetuksesta, siisteydestä ja asianmukaisesta rajojen asettamisesta."

Voisiko oletus hygienian puutteesta perustua siihen, että lapsilla oli päiväkodissa alushousuissa kakkatuhruja? Tällaista päiväkoti raportoi. Mutta samanlaisia kakkatuhruja on muuten kirjattu lastenkoti Mattilankin raportteihin, joten kyse ei ole vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia lastensa puhtaudesta.

"Lausuntojen perusteella M:lla on esiintynyt heijaamista, päänhakkaamista ja (...) [Tässä moniammatillinen työryhmä esittää sisaruksista niin härskin väitteen, että sitä ei voi edes julkaista.]

Tässä moniammatillinen työryhmä ampuu kovilla ja koettaa vimmaisesti saada lapset näyttämään seksuaalisesti hyväksikäytetyiltä. Yllä olevat väitteet on esittänyt päiväkoti Tippamäen hoitajakolmikko, joka antoi pitkän kirjallisen lausuntonsa, kun sosiaalityöntekijä tarvitsi vahvistusta poliisille tekemäänsä tutkintapyyntöään varten.

Poliisi ja lääkärit eivät löytäneet merkkejä pedofiliasta, mutta sossu ei suostunut luopumaan väitteestään. Hän on toimittanut työryhmälle paperin, jossa on tutkintapyyntö poliisille. Hän ei ole toimittanut papereita, joista kiistattomasti selviää, että seksuaalista hyväksikäyttöä ei ole löydetty.

Mitä törkeämpiä syytöksiä, sen parempi. Jos vanhemmat vaipuvat häpeään, heistä tulee edullisimmassa tapauksessa toimintakyvyttömiä. Sossu kirjoittikin tyytyväisenä raportteihinsa, kun hänen käynnistämänsä lastensuojelu oli alkuvaiheessa, että lastensuojelu tuottaa vanhemmille häpeää. Sittemmin nämäkin vanhemmat ovat heränneet ja terhakoituneet.

"Vanhemmilla on kyvyttömyyttä asettua lasten asemaan ja suojata riittävästi heidän yksityisyyttään. Vanhemmat ilmaisevat voimakasta kiintymystä lapsiinsa, ja he arvostavat päihteettömyyttä ja kristillisiin arvoihin perustuvia elämäntapoja. Tästä huolimatta äidin psyykkinen vointi huolestuttaa.

Avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Asiantuntijatyöryhmän mukaan perhettä ei voida riittävästi tukea avohuollon tukitoimin. Asiantuntijatyöryhmä ei näe sellaisia mahdollisia, riittäviä, tarpeenmukaisia ja lasten edun mukaisia avohuollon tukitoimia, joilla perhettä voitaisiin tukea."


Väite on täysin väärä, koska yksikään lapsia ja vanhempia tutkineista terveydenhuollon ja lääketieteen ammattilaisista ei ole ikinä antanut ymmärtää, että avohuollon tukitoimet eivät perheelle riittäisi. Päinvastoin. Kaikissa kirjallisissa lausunnoissa lukee, että avohuolto riittää mainiosti. Sen sijaan sosiaalityöntekijä Katja Salminen-Lahtinen oli innokkaasti sulkemassa perhettä laitokseen kahden kuuden hoitojakson ajaksi. Hän oli tilannut perheelle jo laitospaikankin.

Lisäksi on tärkeää huomata, että kunnat eivät esittele perheille avohuollon tukitoimiaan, koska sellaisia kunnat eivät tosiasiassa perheille tarjoa. Lastensuojelulaki puhuu heti ensiriveillä avohuollon tukitoimista, mutta kunnissa niitä ei suunnitella ja kehitetä. Päinvastoin, lapsiperheille suunnattuja palveluita on vähennetty. Esimerkiksi kodinhoitaja, joka olisi joillekin väsyneille ja ylityöllistetyille vanhemmille hyödyllinen perusapu, saa tuskin enää edes näyttäytyä lapsiperheissä.
Tälle perheelle tarjotut avohuollon tukitoimet olivat lähinnä perhetyöntekijät, jotka kävivät perheen kotona harvakseltaan ja lasten perheneuvola, jossa lapset kävivät peräti 18 kertaa. Neuvola kirjoitti perheestä myönteisen arvion.

"Perheelle on tarjottu koko perheen lastensuojelullista kuntoutusjaksoa, mutta tästä vanhemmat ovat kieltäytyneet."

Sosiaalityöntekijä aikoi ensin, että perheen olisi pitänyt mennä muutaman kuukauden kestävään kuntoutukseen elokuussa, joka on maatilan töissä vuoden kiireisintä sadonkorjuun aikaa. Katja Salminen-Lahtinen vieraili sittemmin kerran perheen luona ja näki, että heillähän on kiva koti. Perhe sai mahdollisuuden luopua kaksi kuukautta kestävästä laitoskuntoutuksesta Perhekeskus Kaarisillassa, kun he 4.7.2007 allekirjoituksellaan suostuivat sossun laatimaan pitkään, ns. seitsenkohtaiseen sopimukseen.

Sopimusta sossu Salminen-Lahtinen nimitti myöhemmissä merkinnöissään "massiiviseksi avohuollon tukipaketiksi", vaikka hän lähinnä vain passitti sopimuksessa lapset, ja vanhemmat ja erikseen äidin ja isän perheneuvolaan, psykologille ja lääkäriin. Ei kuulosta sosiaalityön avohuollolta eikä edes kovin massiiviselta.

"Päiväkoti lastensuojelun avohuollon tukitoimena ei ole riittävä tukitoimi lapsille, vaikka se on pystynyt tarjoamaan lapsen ikätasoista toimintaa. Päiväkodin työntekijät ovat työskennelleet intensiivisesti lasten kanssa, (...)"

Hetkinen, missä päiväkodissa työntekijät työskentelevät intensiivisesti lasten kanssa? Toki henkilökunta hoitaa ja kasvattaa siellä lapsia, mutta tuo ennakoi jo sosiaalityöntekijän ja päiväkoti Tippamäen tiukkaa kytköstä toisiinsa. Lausunnon antamisesta ehti vierähtää vain kolme viikkoa, kun lapset jo vietiin kiireellisesti huostaan nimenomaan tästä päiväkodista.

"mutta päivähoidon kokemuksen mukaan se ei ole riittävää tai päiväkodilla ei ole mahdollisuuksia tarjota lapsille riittävää tukea. Päiväkodin työskentelystä huolimatta erityisesti M on taantunut kehityksessään syksyn 2008 aikana. Tämä näkyy kontaktin ottamisen ongelmina aikuisiin ja lapsiin sekä itkukohtauksina.

Perhetyö on jouduttu lopettamaan vanhempien vastustuksen vuoksi. Yhteistyö lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja psykologin kanssa on toimimatonta."

(KUVASSA: Karina Smirnoff for Peta.)
Kylläpä tässä annetaan asenteellinen kuva perheen yhteistyökyvyistä. Tosiasiassa perhetyöntekijät vierailivat perheen luona kahden-kolmen viikon välein peräti parin vuoden ajan. Perhe nimittäin ehti olla lastensuojelun hampaissa monta vuotta ennen kuin sisarukset napattiin päiväkodista huostaan.
Sossu ehti uhkailla huostaanotolla reilusti yli vuoden ajan ennen kuin lopulta toteutti hankkeen tämän moniammatillisen työryhmän lausunnon rohkaisemana. Sossut käyttävät työvälineenään sitä, että he hankalassa tilanteessa vihjaavat mahdollisuudesta ottaa lapset huostaan. Yhteistyö perhetyöntekijöiden kanssa päättyi sen takia, että lasten päivähoitoa päiväkoti Tippamäessä lisättiin viiteen päivään viikossa.
Moniammatillinen työryhmä nostaa toistuvasti esiin yhden ja saman terveyskeskuspsykologin, joka moittii perhettä. Kun lukee kyseisen psykologin tuottamia merkintöjä ja lausuntoja, on silkkaa viisautta ja itsesuojeluvaistoa, että vanhemmat olivat halukkaita katselemaan psykologikseen jonkun toisen henkilön.

"Perheneuvolan neuvolan terapiasta lapset ovat näyttäneet hyötyvän. Terapia ei kuitenkaan ole asiantuntijatyöryhmän arvioimana riittävä tuki lapsille, ja sen mahdollisuudet vaikuttaa lasten elämän kokonaistilanteeseen ovat liian vähäiset. Lisäksi vanhemmat ovat asettaneet ehtoja perheneuvolan terapian toteuttamiselle. Perheneuvolan terapiakäynnit ovat lyhyitä verrattuna esimerkiksi päivähoidon intensiiviseen työskentelyyn."

Päivähoidon intensiivinen työskentely? Mitä se on? En ole koskaan aiemmin kuullut tuollaisesta toiminnasta päiväkodissa tai muualla päivähoidossa. Sen sijaan lasten sosiaalipapereissa on aivan uskomaton lausunto, jossa päiväkoti Tippamäen työntekijät Jaana Saarinen, Marita Siminson ja Teija Jokinen kertovat lukuisista vaikeuksista, joita he olivat lasten kanssa kohdanneet. Heidän lausunnostaan käy ilmi, että Tippamäen päiväkoti on ollut todella turvaton ja ihan väärä paikka näille pienille lapsille.
Saarijärven perheneuvolan psykologit Anne Huikko ja Marja-Liisa Laitinen sekä sosiaalityöntekijä Seija Vuorinen eivät ilmaisseet väitteen mukaista huolta, että vanhemmat olisivat asettaneet ehtoja perheneuvolalle. Päinvastoin, niin lapset kuin vanhemmatkin saavat heiltä myönteistä palautetta pitkässä, seitsensivuisessa yhteenvedossa, jonka he kirjoittivat lastensuojelua varten.

"Lasten tilanne ei ole ilmeisesti perheneuvolakäynneistä ja avohuollon tukitoimista huolimatta kohentunut, vaan erityisesti M:n kohdalla heikentynyt jatkuvasti. Useissa lausunnoissa viitataan lasten traumatisoitumiseen. Kuopion yliopistollisen sairaalan lausunnon mukaan lapset ovat erityisen vaurioituneita."

"Traumatisoituneita? Erityisen vaurioituneita? Perheen asianajaja Timo Hautamäki huomauttaa, ettei yksikään terveydenhuollon ammattilainen ole väittänyt, että avohuollon tukitoimet eivät riittäisi sisarusten hoitoon. Edes Kuopion yliopistollisen sairaalan psykologit ja erikoislääkärit eivät pidä huostaanottoa välttämättömänä.

Sossu Katja Salminen-Lahtinen väittikin hallinto-oikeudessa, että Kuopion oikeuspsykiatrinen tutkimusyksikkö olisi antanut suullisen ilmoituksen, jonka mukaan huostaanotto olisi hyvä ratkaisu. Tämän Hämeenlinnan hallinto-oikeus nielaisi, vaikka ei olisi pitänyt. Perheen asianajajaksi hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ryhtynyt juristi Hautamäki hämmästelee tätä suuresti huostaanoton purkuhakemuksessaan. Tuollaisessa asiassa kun anneta pelkästään suullisia, kirjaamatta jääviä tietoja.

Ehkäpä sitä traumatsoimista ja vaurioitumista kuvaa vaikkapa seuraavanlainen psykologin antama arvio:

Kuopion yliopistollisen keskussairaalan psykologi Tarja Pajunen kirjoitti nuoremmasta sisaruksesta, joka oli tuolloin hiukan alle nelivuotias: "(...) Huolen herättää leikissä esiintyvät katkokset, voimakas eläytyminen ja kontaktittomuus suhteessa tutkijaan." Kontaktista hän oli edellisellä sivulla kirjoittanut: "(...) Kontakti vaihtelee vuorovaikutuksellisesta hymyilevästä ja spontaanistikin tosin hyppelevästi kertovasta tytöstä vaitonaiseen, katsekontaktia väistävään, omaan leikkiin uppoavaan tyttöön. (...)"


"Lasten kehitys on vaurioitunut ja he tarvitsevat lastenpsykiatrista arviointia ja mahdollisesti riittävän pitkään intensiivistä lastenpsykiatrista hoitoa. Luotettava lastenpsykiatrisen hoidon tarpeen arviointi ei ole mahdollista ennen kuin lasten kasvuympäristö on turvallinen ja vakaa.

Lastenneurologi, Keski-Suomen neuropsykiatrisen poliklinikan ylilääkäri Reija Alen tutki nuoremman sisaruksen tänä vuonna helmikuussa, ja totesi: "Kehitys vaikuttaa normaalilta eikä neurologisesti poikkeavaa." Juuri tämä nuorempi sisarus oli lastensuojelun suurempi huolenaihe juuri ennen sisarusten huostaanottoa. Lastensuojelun alkuvuosina puolestaan huolestuneisuus keskittyi vanhempaan sisarukseen, huolenaiheet keikahtivat vuosien aikana koskemaan lopulta vain nuorempaa. Ja nimenomaan tällä nuoremmalla sisaruksella oli lastensuojeluilmoituksen mukaan ollut päiväkodissa viime aikoina "vaikeampaa", kun sosiaalityöntekijä haki päiväkodista molemmat sisarukset kiireellisesti huostaan 10.10.2008.

"Yhteistyö lastensuojeluviranomaisten kanssa on toimimatonta; perhe elää eristäytyneesti ja vanhemmat puolustautuvat voimakkaasti lastensuojeluviranomaisia vastaan."

Tässä sosiaalityöntekijä ja hänen virkamieskaverinsa koettavat vakuuttaa, että perhe olisi jotenkin epäsosiaalinen. Ei todellakaan ole. Vanhemmat ovat sosiaalisia ja mukavia. He ovat aktiivisia ja aloitteellisia, he lähestyvät ihmisiä ja nauttivat seurasta. Jotain heidän sosiaalisuudestaan kertoo sekin, että heidän tuekseen kerättiin adressi, jossa oli monta sataa allekirjoitusta. Adressissa vaadittiin lasten huostaanoton purkamista. Kunta vaikeni adressin kuoliaaksi.

"Vanhempien vastustus on viranomaisia kohtaan systemaattisesti aggressiivista ja puolustautuvaa. Vanhemmat ovat kohdistaneet työntekijöiden yksityissuojaan käyneitä uhkailuja kirjeitse ja tekstiviestein."

"Yksityissuojaan?" Eli virkamiesten mukaan on vaarallista, jos vanhemmat ottavat kantaa - usein vieläpä aivan tolkuttomiin - väitteisiin, joilla pikku kunnan muutama virkamies, aktiivisesti hanketta luotsaaman sosiaalityöntekijän johtamana, koettavat heitä syyllistää. Kirje ja tekstiviesti ovat sitä paitsi intiimiä viestintää. Virkamiehelle kirjelmöintikin on siis yksityissuojan loukkaamista? Huostaanotonhan voi tulkita kostoksi siitä, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet nujertua nurkkaansa.

Kylläpä muuten viranomainen paljastaa tässä pelkäävänsä hämmästyttävän kovasti kunnollista ja tunnollista pariskuntaa, joka ei ole koskaan aiheuttanut häiriötä. Itse asiassa olen varma, että näidenkin vanhempien näihin päiviin saakka jatkunut hiljainen toiveikkuus heikentänyt heidän asemaansa sodassa lapsistaan. Sosiaalivirkamiehet kun ovat pystyneet juhlimaan ja tanssimaan pöydällä sen tosiasian vuoksi, että nämä vanhemmat ovat olleet häpeissään kohtaamiensa lastensuojelutoimien takia.

"Asiantuntijatyöryhmän mukaan sijaishuollon arvioidaan olevan lasten edun mukaista. Sijoituspaikkaa arvioitaessa on huolehdittava siitä, että lasten kannalta tarpeenmukaiset erityiset tukimahdollisuudet, kuten terapiapalvelut ovat käytettävissä."

Sijoituskotia etsittäessä ei tarvinnut ottaa huomioon sitä, että sijoituspaikka olisi edes kohtuullisen matkan päässä perheen kodista. Lapsille haettiin sijoituspaikaksi perhekoti, joka sijaitsee yli 300 kilometrin päässä perheen kodista. Välimatka on lastensuojelulain hengen vastainen.

Perheen asianajaja Timo Hautamäki huomauttaa 13.10.2009 jättämässään huostaanoton purkuhakemuksessaan, että terapeuttista hoitoa ei ole vieläkään aloitettu. Sossu on selitellyt kiireellistä huostaanottoa sillä, että lapsille oli saatava välittömästi terapeuttista apua, mutta siihenpä loppuivat sossun kiireet. Lapset saatiin varastoitua lastenkotiin - ja se siitä.



Myös Hämeenlinnan hallinto-oikeus kokoontunut kaksi kertaa antamaan huostaanotossa päätöksen. Sekä välikaisesta että pysyvämmästä sijoituksesta päättäessään hallinto-oikeus perusteli huostaanottoa sillä, että se on ainoa tapa turvata lapselle psykiatrinen apu. Lapset ovat jääneet ilman psykiatrista hoitoa, vaikka he ovat olleet jo yli vuoden huostaanotettuina.

"Asiantuntijatyöryhmän mielestä kiireellisen sijoituksen perusteet täyttyvät. Lausuntojen perusteella asiantuntijatyöryhmälle syntyi vaikutelma, että vanhempien mahdollinen voimakas reagointi saattaa muodostua lapsiin kohdistuvaksi välittömäksi vaaraksi."

Just joo. Kunnan virkamiehet pelkäsivät vanhempien reaktioita heitä itseään kohtaan, mutta tässä virkamiesten tuntema pelko on väännetty lapsia uhkaavaksi vaaraksi. Syntyy myös vaikutelma, että viranomaiset ennustelevat tässä sitä, että vanhemmat kokevat huostaanottopäätöksen erittäin epäoikeudenmukaisena. Eli juuri sellaisena, kuten koko kiireellistä huostaanottoa edeltäneet ja seuranneet prosessit ovatkin olleet.


Jyväskylässä 26.9.2008
Keski-Suomen lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijatyöryhmä

"Asiantuntijatyöryhmä!" Onko asiantuntijuuden yleisemminkin tunnustettu perusta se, että tieto hankitaan kuuntelemalla tapaukseen sotkeutuneita sosiaalityöntekijää ja hänen muutamaa läheistä avustajaansa ja tyydytään lukemaan poliittisin tarkoituksin valittuja papereita?