maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Virkamiesjoukkio analisoi lapsen tarpeet

Hämmästelin ja ärsyynnyin, kun luin kirjaa "Varhainen puuttuminen - mahdollisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä" (2004). Asko Suikkanen ja Ritva Linnakangas esittelivät tässä sosiaali- ja terveysministeriön selonteossa idean moniammatillisesta työryhmästä, joka avustaisi kuntien virkamiehiä parhaiden ja osuvimpien palveluiden järjestämisessä koululaisille ja nuorille. Erityisenä kohderyhmänä Suikkanen ja Linnakangas pitivät 15-17 - vuotiaita nuoria, joita näyttäisi syrjäytyminen uhkaavan.

Huomautan, että Suikkanen ja Linnakangas esittivät ideansa jo ennen kouluampumisia. Aineistonaan heillä oli varmasti Myyrmannin räjäytys, jonka aiheuttamaa huolta he yrittivät ratkaista tällä tavoin byrokraattisesti, jälleen virkamiehiä lisää työllistämällä.

Kirjassaan he puhuvat lasten ja erityisesti nuorten kuntouttamisesta, ei lasten huostaanotoista. Herää kysymys, kuinka paljon virkakoneisto tulkitsee akateemisia selvityksiä väärin, vaikka viranomaiset itse pyytävätkin näitä selvityksiä tekemään?

Kouluissa ammuttiin ja tapettiin Suikkasen ja Linnakankaan kirjan julkaisemisen jälkeen. Heilläkin lienee ollut käsitys, että tällaiset tragediat uhkaavat suomalaisia kouluja. Kirjaan sisältynyttä hätähuutoa ei ymmärretty. Sosiaalivirkamiehet eivät halunneet sitä lukea, koska heillä oli kiire lähteä muovaamaan moniammatillisesta työryhmästä koneiston tarpeiden mukaista virkamiehen tukijalkaa.

Kouluampumisista voidaan siis syyttää itsetyytyväistä ja ahnetta suomalaista sosiaalikoneistoa, jolla ei ole herkkyyttä kuunnella kansalaisten tarpeita. Virkamiehet keskittyvät vain koneiston vahvistamiseen, kansalaisten kustannuksella.

Se, miten moniammatillisen työryhmän idea sittemmin on käytännössä toteutettu, on karmea tarina. Ryhmästä on muodostunut hirveä lynkkauskomitea ainakin Jyväskylässä, jossa moniammatillinen työryhmä hoitaa keskisuomalaisten kuntien virkamiehiltä tulevia pyyntöjä.

Työryhmästä on rakentunut sosiaalityöntekijän pelastustie. Huostaanottoa suunnitteleva sossu voi kätevästi hakea siunauksen hankkeelleen moniammatillisesta työryhmästä ja muuttaa siten oman vastuunsa kollektiiviseksi. Vastuukuorma ei paina sossun omia harteita, kun se on siirretty työryhmälle.

Moniammatillisen työryhmän kuuluisi työskennellä asiantuntijana, kun alle 18-vuotiaille mietitään parhaita mahdollisia palveluita. Työryhmät perustettiin vuoden 2008 alussa, jolloin uusi lastensuojelulaki tuli voimaan. Työryhmän idea on markkinoitu lainsäätäjille myönteisenä ja rakentavana voimana. Tällaista sädekehää toiminta kantanee yhä.

Mutta todellisuudessa työryhmän toiminta on hyvin erikoista. En ole koskaan lukenut niin törkeää tekstiä, kuin käteen saamani lausunto, jonka moniammatillinen työryhmä on kirjoittanut tuttavaperheestäni.
Teksti on kamaluudessaan ylittämätön.
Kuinka monta samankaltaista lausuntoa työryhmä on jo ehtinyt antaa? Työryhmä ilmentää sitä kiinnostavaa ilmiötä, kuinka Suomi on sotajalalla suomalaisia vastaan. Koneistoa ei ole tehty kansalaisia varten, vaan kansalaisia muokataan koneistoa varten. Ja tämän pitäisi olla vapaa maa... Julka
isen moniammatillisen työryhmän löyhkäävän lausunnon lähipäivinä blogissani.

En osannut kuvitella, että jokin viranomainen tuottaa Suomessa noin härskiä ja huitaisten tehtyä tekstiä! Ja että viranomaisella näyttää olevan peräti jokin hämärä lupa siihen!

Työryhmälle on riittänyt tietolähteeksi ennen muuta sosiaalityöntekijä, joka vuosien ajan sinkosi ihmeellisiä epäilyksiään perhettä kohtaan ja sittemmin teki kiireellisen huostaanton. Työryhmän antaman törkylausunnon jälkeen kului vain vajaat kolme viikkoa, kun sossu jo marssi huostaanottamaan lapset.

Työryhmä rakentaa siis yhdestä lähteestä eli huostaanottoa suunnittelevalta sosiaalityöntekijältä saamistaan "tiedoista" johtopäätöksensä.

Sosiaalityöntekijä toimittaa työryhmälle juuri sellaisia asiakirjoja kuin häntä itseään kiinnostaa. Esimerkiksi tässä tuttavaperheen tapauksessa sossu toi työryhmälle vain paperin siitä, kuinka hän oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön, koska sama sossu epäili lapsia käytetyn seksuaalisesti hyväksi. Sossu ei kuitenkaan toimittanut paperia, josta olisi selvinnyt, etteivät poliisi ja lapsia tutkineet yliopistollisen keskussairaalan lääkärit löytäneet minkäänlaista hyväksikäyttöä.

Sossun kyhäilemä "epäily" insestistä ja pedofiliasta on tyyliltään ja perusteiltaan hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin väitteet, joita hän ja hänen kapea ja ahdas kuppikuntansa ovat pienessä kunnassa perhettä vastaan suoltaneet. Kollegat ja työtoverit ovat hämmästyttävän valmiita tukemaan toisiaan ja ottamaan kantaa yksittäisten kuntalaisten asioihin, vaikka tietolähteenä olisi vain yksi ainoa virkamies, esimerkiksi huostaanottoa himoava sosiaalityöntekijä.

Väitteensä sossu rakentelee siten, että vanhemmat tuntisivat mahdollisimman suurta ja lamauttavaa HÄPEÄÄ. Sossun mielestä ihanteellinen syytös on sellainen, että häpeä estää vanhempia toimimamasta perheen puolustamisessa. Kun sossu otti perheen lastensuojelukohteeksi, hän kirjasi tyytyväisenä alkuvaiheen raportteihinsa, että lastensuojelu aiheuttaa vanhemmille selvästi häpeää.