keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009

Genderismi on feminismiäkin kiehtovampaa

Vuoden päättyminen on hyvä tilaisuus koota yhteenvetoa blogistani.

Haluan todeta kolme asiaa.

Ensiksi, on ollut kiehtovaa päästä tutustumaan ja tarkastelemaan kunnallisen lastensuojelun toteutusta ja työssä vallitsevia ajattelumalleja ja asenteita.


Lastensuojelun vinoutuneisuuden kautta voi yleisemminkin tarkastella kohtuuttomuuksia ja epäkohtia yhteiskunnassa.

Toiseksi, olen jo vähän aikaa miettinyt, onko ajattelutapani feminismiä ollenkaan. No, onhan se tietysti siinä mielessä, että kaikenlaisten rakenteellisten epäoikeudenmukaisuuksien nimeäminen kiehtoo minua. Mutta ennen kaikkea edustan genderismiä, joka kritisoi vallankäytön ja yleiseimmin yhteiskunnallisen järjestyksen sukupuolittamista. Valta ja koko elämämme on määritelty kahden heteronormatiivisen sukupuolen mukaan. On miesten alue ja toisaalla naisten alue.

Sukupuolten yläpuolelle pitäisi jo osata luoda jotain nykyaikaisempaa, kaikki - myös ei-heteronormatiiviset - sukupuolet yhdistävä nimittäjä. Olisi pitänyt luoda jo kauan sitten.

Voisiko tämä yhteinen nimittäjä olla vaikka humanismi?

Oma koulukuntani feminismissä, kriittinen feminismi, on nimittäin varsin kirjaimellisesti minun koulukuntani. Olen siitä siksi ylpeä, että erittäin harvoin syntyy uusia koulukuntia. Koko elämänsä akateemisessa yliopistossa työskennellyt professorikin joutuu vain uneksimaan omasta koulukunnasta.

Kriittinen feminismi on lyhyesti sitä, että naiset itse petaavat oman sortonsa sallimalla naiseuden käsitteen rakentua kaikenlaisen hoivaamisen varaan. Hoivaaminen ja huolenpito versovat tietysti äitiydestä.

Minulla ei ole mitään hoivaamista ja äitiyttä vastaan, mutta kriittisen feminismin näkemyksen (minähän saan - ja minun pitää - tosiaan itse määritellä mitä kriittinen feminismi on!) mukaan naiseus rakentuu äitiydestä, kun taas mieheys on koostettu aivan muusta kuin isyydestä. Naisen voimavarat, synnyttäminen ja äitiys, kääntyvät siis naista vastaan. Mies taas voi helpommin kaapata vahvuudekseen isyydenkin, jos hän haluaa valita näin. Sillä hänen ei ole pakko. Nainen puolestaan on lähtökohtaisesti nimenomaan äiti.

Äitiys määrittelee naisen, mutta isyys ei määrittele miestä. No, tulihan se sieltä, lyhyesti.

Edustamaani ajattelutapaa, kriittistä feminismiä, en ole löytänyt näin suoraan määriteltynä naistutkimuksen kirjallisuudesta. Enkä ole löytänyt edes termiä "kriittinen feminismi". Sitä ei ole feminismissä ja naistutkimuksessa vielä käytetty. Olen päässyt kiinni johonkin neitseelliseen.

Kolmanneksi, nyt on ehkä sopiva tilaisuus tuoda esiin myös se, mikä on blogini luetuin kirjoitus. Se on vanha tekstini Matti Nykäsen "managerista" Maick Sierrasta. Sierra ei ollut sen sortin manageri, kuten elokuva Matti elostellen väittää.

Matti-elokuvan käsikirjoitus on harhainen; ihmettelen kuinka vähän käsikirjoittaja oli välittänyt etsiä tietoa, vaikka sitä olisi ollut taatusti äärettömän helposti saatavilla. Sen sijaan laiska käsikirjoittaja tyytyi ratsastamaan niillä asenteilla, joita hän arveli suurella yleisöllä Matista ja hänen lähipiiristään olevan.

Maick Sierra tuo lähes päivittäin blogiini lukijoita. Hämmästyttävää. Sierra-uoma on syöttänyt blogiini kävijöitä jälleen kiihtyvästi ihan viime päivinäkin, ilmeisesti koska Matti Nykänen on ollut puukotuksen takia lööpeissä.

Aivan erityisesti Sierra-kävijöitä tulee blogiini Wikipedian kautta, josta on linkattu blogiini. Linkki on siellä siksi, että edustan kirjoituksellani hyvin erilaista näkemystä kuin Matti-elokuvaan kyhätyn Nick Nevada -hahmon kautta katsojille yritetään kertoa. Olen maineen puhdistaja.

Olen tuntenut ihmisen henkilökohtaisesti.