maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Pylly täyteen dynamiittia - ja kiertoradalle!

Kirjoitin ja toimitin eteenpäin siis viime viikolla 54-kohtaisen lastensuojeluilmoituksen eli yhteensä 20 sivua. Kohteena on lastensuojelulaitos, josta ryhmätyönä kokosimme havaintojamme.

Laitoksesta olisi toki enemmänkin valitettavaa, kuin mitä kirjoitin lastensuojeluilmoitukseen. Tämän ilmoituksen luonteen vuoksi pitäydyn kertomaan ongelmakohdista siten, että nämä tekijät aiheuttavat kärsimystä suoraan lapselle.

Lähetin tämän ilmoituksen kaupungin viranomaisille siksi, että saan tiedottaa kaupungin viranomaisille kyseisen lastensuojelulaitoksen ja yleisemminkin lastensuojelun ongelmista.

En hevin usko, että ilmoitukseni johtaa mihinkään nopeaan toiminnan korjaamiseen itse laitoksessa. Lastensuojeluilmoituksestani ei välttämättä seuraa yhtään mitään käytännössä.

Mutta silti tällainen valituskirjelmöinti on oleellisen tärkeää. Kehitysprosessit kun etenevät siten, että ongelmasta virtaa pikku hiljaa tietoa eri lähteistä ja tätä kasautuvaa, kertyvää tietoa käytetään muutosten perustana.

Luetteloni jatkuu:

15) Lähes koko viime lukuvuoden (2008-2009) lastenkodissa oli esikoululainen, joka ei päässyt lainkaan esiopetukseen, vaikka hän oli sen menestyksellisesti ehtinyt aloittaa omassa kotikunnassaan. Esikoulun opettaja ehti kotikunnassa kirjoittaa lapsen esikoulutaidoista ja -innokkuudesta erittäin kannustavan ja kiittävän arvion.

Hänen kirjoittamansa arvio on monisivuinen ja seikkaperäinen - aivan kuin hän olisi halunnut sanoillaan taistella sitä vastaan, millaiseen huostaanottosirkukseen sosiaalityöntekijän hurmos ja kiihko lapsen sittemmin johtivat.

Paheksun suuresti, että tämä (heppoisin perustein) huostaanotettu lapsi ei saanut jatkaa lastenkodissa esikoulua. Hänen hienosti alkanut esikoulu-ja koulu-uransa katkaistiin lastensuojelulaitoksessa. Voi sanoa, että koulutielle tuli huostaanoton takia lähes vuoden tauko.

16) Lapset eivät päässeet edes seurakunnan päiväkerhoon. Esikouluiässä oleva lapsi ja hänen sisarensa olivat tottuneet kotona, oman elämänsä parissa, käymään seurakunnan päiväkerhossa. Sitäkään lastenkoti ei saanut lapsille järjestettyä, vaikka uskonnolliset vanhemmat ovat aina tahtoneet siirtää tällaista henkistä perintöä lapsilleen. Talon henkilökunnan tekemien kirjausten mukaan henkilökunta luopui kerhon etsimisestä, koska muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa kaupunginosassa kerhoa ei enää ole osallistujapulan vuoksi olemassa.

Häh?! Sekö oli ainoa seurakunnan kerho kaupungissa?

17) Kolmasluokkalaista ei päästetty kouluun elokuussa, kun koulu kesäloman jälkeen alkoi. Kuluneena syksynä lastenkodissa oli kolmasluokkalainen poika, joka ei saanut aloittaa koulunkäyntiä laitoksessa asuessaan. Hänet pakotettiin odottamaan sitä, kun hän pääsi muuttamaan sijoituskotiin syyskuussa. Poika menetti heti syyslukukauden alkajaisiksi muutaman kouluviikon.

Taitaa tämäkin tarina juoruta siitä, kuinka hirveä tungos on esimerkiksi perhekoteihin. Sijoituslapsia hoitavilla yrityksillä on hieno markkinatilanne. Eräs lastensuojelun kohteeksi joutuneiden perheiden tukihenkilönä toimiva ystäväni kuvaa nykytilannetta lapsikaupaksi. Osuvasti sanottu. Bisnes kukoistaa.

18) Lapsen pyllyyn työnnettiin viime keväänä kuumelääkkeeksi suppo eli peräpuikko. Se oli huono ja peräti väärä valinta siksi, että se on tehoton taistelussa korkeaa kuumetta vastaan. Tässä tytön omin silmin nähneen sairaanhoitajan kuvaus havainnoistaan:

"Tytön kuume oli todella korkealla...istui tulipunaisena sohvalla, ja yski siten, että luulin lapsen tukehtuvan. Hengitys vinkui. [Erään lastenkodissa asuneen lapsen nimi] kertoi, että olivat väkisin työntäneetISOLLE TYTÖLLE supon pyllyyn. Supot ovat vauvoja ja oksentavia lapsia varten, eikä nykylääketieteen mukaan niitä suositella edes heille." [Sain tämän sairaanhoitajalta tekstiviestinä.]

Minä kovasti hämmästelen supon sullomista juuri tämän lapsen peräsuoleen. Tässä oli nimittäin kyseessä lapsi, josta hänen kotikuntansa sosiaalityöntekijä itsepintaisesti ja tutkimusten ja näytön vastaisesti pitää vireillä väitettä, että lasta (ja hänen sisartaan) on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Kysyn, miksi laitos työnsi peräpuikon peräaukkoon, joka sossun mukaan on mahdollisesti joutunut seksuaalisesti väärinkäytetyksi? Eikö pieni lapsi jälleen koe, että taas aikuinen käyttää häntä seksuaalisesti hyväksi?!

19) Rohtuneita huulia ei hoideta. Niistä tyydytään vain kirjoittamaan asiakaspapereihin. Kirjauksia lukiessa ei voi olla hämmästelemättä sitä, että eikö lastenkodissa saada hoidettua moista ongelmaa kuntoon? Kirjaukset, joissa henkilökunta julistaen nostaa asian esiin, mutta joista ei kuitenkaan ole luettavissa, että ongelma olisi edes yritetty hoitaa lääkitsemällä kuntoon, näyttäytyvät karnevalistisina. Huulten rohtumisesta tuli henkilökunnan oma show.

Ja sille on syynsä. Nimittäin pedofiliaepäilyn tueksi laitos kirjoitteli auliisti raportteihinsa, kuinka sisaruksilla oli jatkuvasti rohtuneet huulet.

Kirjauksia lukiessani ihmettelin suuresti: miksi ihmeessä lastensuojelulaitos ei hoida huulia kuntoon. Se on yksinkertaista: niihin tarvitsee sipaista vaikkapa Bepanthenia. Kaikki sen tietävät.

Viime talven aikana lastenkoti tyytyi vain voimattomana vaikeroimaan rohtuneiden huulien takia. Kotikunnan sosiaalityöntekijä nimittäin kirjasi omiin raportteihinsa erittäin tyytyväisenä, että sisaruksilla on ollut lastenkodissa jatkuvasti rohtuneet huulet.

Laitoksen henkilökunta kävi kukin vuorollaan kirjaamassa havaintojaan siitä, että sisarukset nuolevat huuliaan. Minä hämmästelen tuollaista ammattikoulutetun hoitohenkilökunnan uusavuttomuutta ja kädettömyyttä! Antakaa lapsille sellaista voidetta, joka tepsii, älkääkä tyytykö vain toistuvasti kirjaamaan samaa ongelmaa, uudelleen ja uudelleen.

Huulten rohtuminenhan lastenkodin henkilökunnan mukaan tietysti merkki siitä, että lapset ottavat suihin! Aivan takuulla pedofilian ja siihen liittyvän suihinoton tunnusmerkistöön liittyy siis myös se, että lapsi nuolee huuliaan.

Sillä ei näköjään ole lastenkodille ja kotikunnan sosiaalityöntekijälle merkitystä, että ajallisesti ajatus suihinotosta ei tietenkään täsmää. Mahdollisuuksista ottaa suihin oli tuolloin vierähtänyt jo sen verran pitkä aika, että rohtuminen ei voinut olla enää sen aiheuttamaa.

Silläkään ei ollut merkitystä, että poliisi, syyttäjä ja erikoislääkärit olivat jo puolitoista vuotta aiemmin tyrmänneet sosiaalityöntekijän väitteet.

Siksi ihon tulehtuneisuutta ihailtiin ja varjellen päiviteltiin.

Tämän pedofiliaepäilyn rakentamiseen ja ylläpitoon liittyy eräs merkintä, jonka on kirjoittanut hoitaja NN [kirjoitin nimen itse ilmoitukseen]. Hän taivastelee sitä, että toisella näistä sisaruksista on ollut viime aikoina "kummallinen" tapana tökkiä poskeaan suun sisäpuolelta jäykistyneellä kielellään.

Niin lastenkodissa kuin sisarusten aiemmassa päiväkodissa ovat lastenhoitajat selvästi opetelleet ulkoa luetteloa siitä, millaisin oirein pedofilian uhriksi joutunut lapsi kokemaansa ilmentää. Lapsesta koetetaan etsiä näitä lueteltuja oireita, ja rakentaa päämäärätietoisesti ja tarkoitushakuisesti pedofilian uhrin muotokuvaa.

Nykylastensuojelu on muuttunut puhdasoppiseksi kirjalliseksi vapaapainiksi. Sosiaalityöntekijän mielestä tärkeää on vain sellainen kärsimys, joka näyttää papereissa ja etenkin sossun itsensä kirjoittamissa tulkinnoissa, johtopäätöksissä ja yhteenvedoissa hyvältä.

Muistutan, että niin oikeuslaitos kuin lääketiedekin olivat tutkineet nämä sisarukset, ja epäilyt oli kumottu jo yli vuosi aiemmin. Pikku kunnan sosiaalityöntekijä piti muiden viranomaisten tutkimuksista ja johtopäätöksistä huolimatta jatkuvasti vireillä pedofiliaepäilyjään. Hän puuhasi pedofiliasyytöksensä parissa vielä silloinkin, kun hän oli saanut kärrättyä sisarukset lastenkotiin.

Lastenkoti keräsi hyvässä yhteistyöhengessä sosiaalityöntekijälle kullanarvoisia "todisteita" pedofiliasta.

20) Lastenkodin johtaja liihotteli kertomaan "pedofiliasta epäillyn" perheen vanhemmille, että hän ei tiedä miksi lapset on otettu huostaan. (Ks. myös edellinen kohta, kyse on samasta perheestä.) Häntä ei yhtään haitannut se, että lapset olivat ehtineet olla kiireellisesti huostaanotettuina hänen laitoksessaan jo kolme (3) kuukautta.

Ensiksikin, moinen välinpitämättömyys ja tietämättömyys on erittäin loukkaavaa sekä vanhempia että lapsia kohtaan. Toiseksi, on täysin selvää, että moisesta tietämättömyydestä ja typeryydestä ei kannattaisi rientää kertomaan vanhemmille asialla ylpeillen ja kehuskellen.

Lapsille johtajan tietämättömyys on suorastaan vaarallista ja itse asiassa niin osoittautuikin olevan. Henkilökunta keräsi täyttä häkää lapset kiireellisesti huostaanottaneelle sossulle todisteita siitä, että "lapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi". Lasten oikeusturvaa poljettiin jälleen.

Ilmeisesti tietoinen ja tarkoitushakuinen ajatus taustalla on ollut se, että johtaja voi tietämättömyyttään vakuuttaen puhdistaa johtamansa laitoksen epäilyistä, että henkilökunta juonittelee vaikkapa pedofiliasta todistusaineistoa keräämällä.

Voidaankin todeta, että johtajan alaiset ovat tienneet enemmän johtaja itse. Sosiaalityöntekijä on informoinut henkilökuntaa takuulla riittävästi sisarusten "ongelmista". Kotikunnan sossu on itse kirjannut yhteydenottojaan perheen asiakaspapereihin. Hän on sekä vieraillut huostaanottamiaan lapsia "tervehtimässä" ja nallekortein kuulustelemassa että myös soitellut lastenkotiin.


Sossu on siis koko päässyt monin eri tavoin kertomaan omista haluistaan suoraan lastenkodin henkilökunnalle.

Pöyhkeyttään hän lähetti lastenkotiin jopa joulukortin (2008) näille sisaruksille, joita hän ei päästänyt ainoatakaan kertaa käymään kotonaan kotilomalla sen kuluneen vuoden ajan, jolloin tämä karmea tyyppi oli perheen sossuna. Ei edes jouluna.

Nyt perheen asioita hoitaa kotikunnassa eri sosiaalityöntekijä. Se johtuu siitä, että karmea tyyppi on vetäytynyt pitkälle virkavapaalle.

Taisi käydä olo tukalaksi.