sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

Lapsi pelastetaan laitokseen pärjäilemään yksin

Pidän lastenkodista tekemässäni lastenilmoituksessa ydinongelmana sitä, että lapsi joutuu siellä takuulla usein huonompiin oloihin, kuin hänen kotonaan on. Tätä ristiriitaa korostan ilmoituksen taustoitukseksi kirjoittamassani alustuksessa. Sosiaalityöntekijät pelastavat lapsen lastensuojelulaitokseen poliisioperaatiossa, jossa esikuvana ilmeisesti käytetään amerikkalaista pyssyelokuvaa.

Lupaamani luettelo lastensuojeluilmoituksessa käsittelemistäni epäkohdista jatkuu:

11) Lastenkodin henkilökunta ei ole virittynyt etsimään ja lukemaan lasten aitoja ja välittömiä tunnereaktioita. Empatiaa ei ole kelpuutettu työkaluihin. Lapsi kokee tällaisen välinpitämättömyyden julmuutena.

12) Lastenkodissa lapset joutuvat elämään häiriintyneiden ja sairaidenkin lasten kanssa, sillä kunnat ja kaupungit tuovat laitokseen lapsia, joiden oikea paikka olisi sairaalan lastenpsykiatrinen osasto. Lapsia kuljetetaan säästösyistä ja hoitopaikkojen puutteen vuoksi lastenkotiin.

En muuten yhtään ihmettele sitä, että sairaita lapsia kyyditetään usein lastenkotiin. Nykysuuntaus kun näyttäisi olevan se, että terveille lapsille tehdään aivan turhia psykiatrisia tutkimuksia, jos näiden lasten perheet ovat joutuneet mistä tahansa syystä lastensuojelun kynsiin.


Kun sosiaalityöntekijällä on "huoli" perheestä, hänen kannaltaan olisi erittäin hyvä, jos lapsesta löytyisi psykiatrista vikaa. Se vahvistaisi lastensuojelun valtaa - vaikka maalaisjärjellä voisi kuvitella asian olevan päinvastoin.

13) Lapset joutuvat kohtaamaan ja näkemään toisen lapsen seksuaalisesti virittynyttä käyttäytymistä. Laitoksessa on hoidettavana sellaisiakin lapsia, jotka ilmehtivät ja elehtivät seksuaalisesti ja laukovat suustaan aiheen mukaisesti värittyneitä ajatuksiaan.

14) Lastenkoti ei tarjoa lapsille heidän ikänsä mukaista kasvuympäristöä. Laitoksessa hoidetaan alle 12-vuotiaita lapsia. Tästä huolimatta talon työntekijät käyttävät itsestään nimitystä "ohjaaja". Häh? Leikkipuistoko lastenkoti käsittää olevansa?

Noin pienille lapsille ei riitä ohjaus, vaan heitä pitää hoitaa. Lastenkoti edellyttää lapsilta aivan liian varhaista itsenäistymistä. Lasten pitäisi tässäkin mielessä pystyä pärjäämään yksin.

Minusta tällainen ideologinen valinta on sietämätön, jossa laitos mieluusti näkee lapset tarkoitushakuisesti tietyissä tilanteissa "pikkuaikuisina". Se on työntekijöiden mukavuudenhalua ja tällä tavoin he ilmentävät murentunutta vanhemmuutta.

On julmaa, kun lapsi ensin otetaan traumatisoivien pakkokeinojen ja poliisioperaation avulla kiireellisesti huostaan ja kyyditetään lastenkotiin, siellä onkin vastassa vain "ohjaajia". Ei syliä eikä lohdutusta. Tämä kertoo jotain yleisemminkin rakenteistamme ja niiden taustalla olevista päämääristä ja arvoista.


Tragikoomista on, että tosiasiassa lapsia otetaan jopa huostaan sen takia, että he ovat tulleet normaalia varhemmin murrosikään. Tässäkin laitoksessa on ollut kuluneen vuoden aikana sellaisia lapsia. (Eli lastensuojelun mukaan vika on tavallaan itse lapsessa, ei niinkään heidän kodissaan.)

Lastenkoti tarjoaa heille erittäin ristiriitaisen kasvuympäristön, jossa heidän oletetaan pärjäävän yksin ja itsenäisesti, mutta samaan aikaan laitos väittää asettavansa heille "rajoja". Lastenkodin ideologian mukaan tällaiset lapset kärsivät "rajattomuudesta".


* * * *

Pakko lisätä tähän loppuun, että löysin Anna Kontulan vanhan blogikirjoituksen, jossa hän arvioi "huoli"-käsitteen perustaa. Hän on tamperelainen vasemmistopoliitikko, joka on tullut tunnetuksi prostituution ymmärtäjänä. Kontulan blogikirjoitus "Lastensuojelun huolenaiheet" on hyvä. Sen sijaan hänen käsityksensä prostituutiosta... hm... Miten voikaan ihminen harhailla tuon ilmiön parissa noin perusteellisesti?