lauantaina, joulukuuta 12, 2009

Paljastan 54 ongelmaa lastenkodissa

Tein tällä viikolla lastensuojeluilmoituksen eräästä lastenkodista. Paukutin ilmoitukseen 20 sivua ja numeroin valitusluetteloon (tai lastensuojelulain termonologian mukaisesti "huoli"luetteloon) kaikkiaan 54 eri kohtaa.

Lähetän samaisen kirjelmän pienin muutoksin ja lisäyksin myös lääninhallitukseen.

Kirjoittakaa ja julkistakaa!


Se on oikeasti asia, jota viranomaiset, kuten sosiaalikoneiston rötösrouvat pelkäävät. Virkamiehet eivät toki pelänne sitä, että olen tehnyt virallisen ilmiannon virkakoneiston vioista. He pelkäävät sitä, että mitä ja miten lastensuojeluilmoituksestani virkamieskollegat juttelevat keskenään erilaisissa epävirallisissa kahvipöytäkeskusteluissa.

Eli virkamiestä yksinkertaisesti jurppii se, että olen pukenut ongelmia kirjalliseen muotoon. Ei siis se, että olen virallisesti kirjelmöinyt ja valittanut.


Virkamies kun selättää helposti kaikenlaiset valitukset.

Valituskirjeiden teho on paljastavuudessa ja julkisuuden tuomisessa asioihin, joista viranomaiset erittäin mielellään vaikenevat.

Ehdotan tässä pitkässä, kaupungin useille eri viranomaisille lähettämässäni kirjeessä, että lastenkoti tilaisi itselleen ajan lastensuojelun moniammatilliselta työryhmältä. Se kokoontuu Jyväskylässä Kosken eli Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteydessä.


Lastenkoti voisi ottaa komitean eteen astuessaan mukaansa tämän kirjoittamani lastensuojeluilmoituksen, jonka pohjalta lastenkodille voitaisiin etsiä erilaisia auttamis- ja korjaustapoja.

Lastensuojelulain "varhaisen puuttumisen" ideologian mukaisesti kerron tässä "huolestani" - nämähän ovat lain ydinkäsitteistöä. Toki tässäkin tapauksessa lastensuojelun ongelmat lienevät jo ehtineet riistäytyä niin suuriksi, että lastensuojelu ei ehdi enää ajoissa apuun. Taas sossut päässevät mainostamaan ja vaikeroimaan, että he voivat osallistua vain jo valtoimenaan riehuvan tulipalon sammutukseen.

Lastensuojeluongelmien kasautumista lastensuojelulaitoksissa voimistaa se, että laitosten valvonta on heiveröistä, lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta suorastaan olematonta. Esimerkiksi lääninhallitus on toistuvasti lähinnä vain naurun aihe kansalaisten näkökulmasta tarkasteltuna. Vaikka kansalainen viimein sattuisi epäkohdan havaitsemaan ja nimeämään, hänelläkään ei ole käytännössä ketään eikä mitään viranomaista, jonka kanssa voisi käydä dialogia laitoksen korjaamiseksi.

Olen ruotinut äskettäin Keski-Suomen lastensuojelun moniammatillista työryhmää blogissani. Julkaisin kokonaisuudessaan eräästä perheestä annetun lausunnon, jonka on kirjoittanut työryhmän sihteeri Pia Lahtinen (Merikratos Oy). Lahtisen kirjoitus on ehkä hurjinta tekstiä, mitä olen ikinä lukenut, mutta lastenkotihan on toki tottunut kaikkeen muuhun kuin pehmoiluun.

Lastenkoti ei voi puolustautua siten, että se tarjoaa muka vain lyhytaikaista hoitoa nopeaan tarpeen. Se ei ole totta. Lastenkodissa on tämänkin kuluvan vuoden aikana ollut hoidettavana monta sellaista lasta, jotka ovat asuneet talossa yli puoli vuotta. Laitoksessa on siis tosiasiassa myös pitkäaikaisia hoidokkeja.

Lapsen hoitaminen lastenkodissa on niin kallista, että mielestäni kaupungin ja muiden kuntien pitäisi lasten edun nimissä luoda sellaiset rakenteet, että esimerkiksi sisarussarjaa voidaan hoitaa heidän omassa kodissaan.

Tilanpuutteen vuoksi tuon tässä esiin vain lastensuojeluilmoituksen ensimmäiset "huolenaiheeni". Kerron myöhemmin tässä blogissani luettelon muutkin kohdat. Lastensuojeluilmoituksen voi lastensuojelulain mukaan tehdä ihan mistä vaan. Siksi huolikuormani on ollut suuri ja monipuolinen.

Olen siis koettanut lastensuojeluilmoituksen rajoissa pysyen koettanut eritellä, mistä lapset kärsivät ja mikä vaarantaa heidän kasvunsa ja kehityksensä.

Tässä huoliluetteloni ensimmäiset kymmenen kohtaa:

1) Työntekijät eivät ole oikeastaan ollenkaan asiakkaistaan eli laitokseen tuoduista huostaanotetuista lapsista kiinnostuneita.


Sosiaalityöntekijät nappaavat lapsen yllättäen ja äkillisellä poliisioperaatiolla kodistaan - tai kuten Karstulassa tehtiin: päiväkodista! - mutta vastaanottavassa lastenkodissa kaikesta hätääntynyt lapsi ei löydä turvallista ja lohduttavaa aikuisseuraa.

2) Henkilökunta ei juttele lapsille.

3) Aikuiset eivät pysähdy lapsen äärelle ja lapsen asioiden vuoksi.

4) Aikuiset eivät anna lapselle (eivätkä myöskään heidän vanhemmilleen) myönteistä verbaalista ja nonverbaalista palautetta.

5) Aikuiset eivät osallistu lapsen minäkuvan ja persoonan tukemiseen ja aktiiviseen rakentamiseen.

6) Aikuiset tahtovat mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti suorittaa määrätyt hoitotoimenpiteet, kuten lapsen laittamisen illalla nukkumaan,

7) Lapset laitetaan nukkumaan turhan aikaisin. Lastenkoti pitää ihanteena, että lapset nukkuvat jo kello 20. Hampaiden pesu ja pukeutuminen pyjamaan alkavat jo kello 19:30.

Tämä juoruaa muuten selvää kieltään siitä, että lastenkodissa on tekemisen ja virikkeiden puute. Lapset tuodaan laitokseen varastoitaviksi.

Lasten nukuttaminen palvelee aikuisten tarpeita, ei lasten. Lasten nukkuminen takaa laitoksen henkilökunnalle rauhan. Aikuiset pääsevät vetäytymään omiin "puuhiinsa", joita heillä ei oikeasti pitäisi tuollaisessa laitoksessa edes olla.

8) Aikuiset eivät puuhaile ja leiki lasten kanssa.

9) Aikuiset ilmaisevat välttelevää kiintymyssuhdetta, joka viestittää lapsille, että lähtekää mahdollisimman nopeasti pois minun läheltäni.

10) Lapset eivät saa läheskään tarpeeksi fyysistä läheisyyttä työntekijöiltä. Talo itse on niin ahdas ja olosuhteet ovat niin levottomat, että tuskin vanhemmatkaan pystyvät sitä riittävästi laitoksessa vieraillessaan tarjoamaan.


Tämä luettelo jatkuu seuraavissa blogikirjoituksissani. Pääsen myöhemmin kertomaan mehukkaita ja pöyristyttäviäkin "huolen"aiheitani, kun etenen luettelossani yksityiskohtaisemmin tarkastelemaan lasten kohtaloita.

Enkä ole pelkästään huolissani, vaan eräiden syiden takia myös järkyttynyt.

Eläimillä on jo tukenaan niiden oikeuksista puhuvat kansalaisaktivistit. Milloin kansalaiset heräävät lasten, perheiden ja kotien puolustamiseen? Syvimmiltään siinä on kyse humanististen, moniarvoisten ja individualististen arvojen varjelemisesta.