tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Perhekodin äiti karttaa lapsia

Ammatillisen perhekodin "äiti" meni lausumaan sosiaalitoimiston järjestämässä palaverissa, että hän ei rakasta lapsia, joiden oikeat vanhemmat istuivat hänen vieressään, samassa palaverissa.

Hienotunteisuuden takia asiaa ei häneltä edes kysytty, vaan hän itse koki kummallisen tarpeelliseksi tuoda asian esiin.

Silti perhekodin äiti ja isä halusivat palaverissa ärhäkästi puolustautua uhkaa vastaan, että kotikunta vielä joskus palauttaisi lapset omaan kotiinsa. Sinne, jossa heitä rakastetaan. Tästä oikeiden vanhempien osoittamasta ja tuntemasta rakkaudesta on jopa kirjallista todistusaineistoa. Sosiaalityöntekijät ja heitä avustava sosiaali- ja terveyskoneisto ovat havainnoineet - aivan oikein - että vanhemmat rakastavat lapsiaan.

Perhekodin isä ja äiti ovat valmiita taistelemaan kaikin voimin, että he saavat pitää heidän hoidettavikseen ja laskutettavikseen kyyditetyt pikku lapset. "Äiti" ja "isä" pitävät oikeutenaan sitä, että lapset ovat heillä vielä kymmenen vuotta eli sen ajan, kun lapset alkavat lähestyä täysi-ikää.

Olemme nyt palaverin jälkeen hämmästelleet, että sosiaalityöntekijät eivät välittäneet kirjata ylös tuota sijaisäidin lausuntoa, että hän ei lapsia rakasta. Sijaisäiti halusi itse tuoda asian esille, ehkä asian paljastaminen oli hänelle terapeuttisesti tärkeää. Hän koetti lääkitä kärsimyksiään tällaisessa tilanteessa, jossa hänen on pakko hoitaa lapsia, joita hän ei edes rakasta.

Jep.

Sosiaalityöntekijät ja heidän kätyrinsä esimerkiksi päiväkodissa (!) kun kirjaavat kaikenlaisia älyttömiäkin pikku huomioita välittömästi, kun perheistä löytyy jotain negatiivista spekuloitavaa.

Sossut muokkaavat
perheen kohtaloa
kirjoituksillaan


On perusteltua olettaa, että sosiaalikoneistoon kuuluvat perhekodit (ja muut huostaanotettuja lapsia hoitavat sijoituspaikat) saavat mokata tosi pahastikin. Sosiaalityöntekijät eivät kirjoita siitä riviäkään. Kotikunnan sosiaalityöntekijäthän jättivät sijaisäidin lausahduksenkin kirjaamatta, jotta hän ei näyttäytyisi huostaanotettujen lasten asiakaspapereissa huonossa valossa.

Jos biologinen äiti olisi kertonut, ettei hän rakasta näitä lapsia, sosiaalityöntekijät olisivat kirjanneet lausunnon siten, että siihen vedoten kotikunnan ei tarvitsisi koskaan palauttaa lapsia omaan kotiinsa.

Mielestäni ei ole edes kovin vaikea kuvitella tilannetta, jossa joku äiti sattuisi ärsytettynä tokaisemaan, että hän ei rakasta lapsiaan. Kun lapset on otettu huostaan, sosiaalikoneisto tähtää siihen, että lapset ja heidän biologiset, oikeat vanhempansa vieraantuvat toisistaan. Esimerkiksi Jyväskylässä sijaitsevan perhetukikoti Mattilan henkilökunnan voi kuulla myöntävän asian ääneenkin. Järjestelmä ei pyri sitä edes salaamaan. Vanhempien ja lasten vieraannuttaminen toisistaan kuuluu pelin henkeen.

On siis itse asiassa pokkurointia järjestelmää vastaan, jos huostaanotetun lapsen vanhemmat kertovat rakastavansa lastaan. Kapinallisuutta.


Sijaisäidillä on lupa
laukoa mitä tahansa


Miksi muuten sijaisäiti sitten halusi itse kertoa, että hän ei tuttavaperheestäni huostaanotettuja lapsia rakasta? Tempauksesta voi tehdä johtopäätöksen, että hän itsekin kokee tilanteen jotenkin ristiriitaiseksi. Ehkäpä siten, että häntä rasitetaan lapsilla, joihin hän ei aiokaan erityisesti panostaa eli kiintyä ja sitoutua.

Lisäksi sijaisäidin lausahdus viestittää siitä, että sijaisperheet tuntevat olonsa turvalliseksi raskaan sosiaalikoneiston suojassa. Heillä on laaja ilmaisun vapaus, jossa voi vapaasti ilmaista tuntemuksiaan.


Pienet lapsetkin
joutuvat varomaan
sanojaan


Sen sijaan lastensuojelun kohteeksi joutunut perhe joutuu jatkuvasti miettimään jokaista sanaansa.

Negatiivista tietoa etsitään perheistä sellaisella innolla, että esimerkiksi pienten lasten kuulustelemiseksi on kehitetty ovelia menetelmiä (esim. nallekortit ja ns. pesässä tapahtuvat utelut), joilla lapset saataisiin "avautumaan" ja puhumaan pahaa vanhemmistaan, perheestään ja kodistaan.

No, rakkaudettomuus ei ole mikään uutinen, se on suorastaan odotettavaa. Perhekodissa käyvät näkevät sen oikeastaan omin silminkin.

Tässä perhekodissa "vanhemmat" ovat "lastensa" kanssa vain myöhään illalla ja aamulla lasten lähtiessä päiväkotiin ja kouluun. Muulloin perhekodissa työskentelee palkattu hoitaja. Vanhemmat jopa asuvat toisessa rakennuksessa, eri talossa kuin lapset.

Ja tämä on sitä parempaa hoivaa ja -kasvatusta, jonka innoittamana tähän perhekotiin huostaanotetaan lapsia!

Kun lapset vapautuvat huostaanotosta ja pääsevät takaisin omaan kotiinsa, he pääsevät paratiisiin.


Kuvassa: Julian Clary for Peta.