tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Sossut osaavat myydä marjat jalostuslaitoksiin

Nyt täytyy kertoa ideani marjojen kaupallisen käsittelyn kehittämiseksi.

Hyväntahdon juhla joulu saapuu, joten koettava saada tämä marjabisnes kuntoon ennen sitä.

Kuten viimeksi kirjoitin, mielestäni köyhien thaimaalaisten kutsuminen marjankerääjiksi Suomeen on hyväksikäyttöä. Maaseudulta kotoisin olevat poimijat eivät tiedä, mihin kaikkeen he Suomessa joutuvat.

Jokaiselle paikkakunnalle on saatava marjojen, sienten ja luonnon villivihannesten pakastus- ja kuivatusasema. Se takaa nykyiseen verrattuna moninkertaisen hinnan suoraan poimijoille. Suomalaiset poimivat tällä tavoin marjat itsekin. Ja jos ulkomailta tuotaisiin poimijoita, heillekin marjanjalostajat joutuvat maksamaan kovempaa hintaa.

Erilaisten kasvisten käsittely on yksinkertaista ja siistiä. Veri ei lennä eikä rasva härskiinny. Toiminta olisi älykästä järjestää suuren elintarvikemyymälän yhteydessä. Pakastettuja ja kuivatettuja tuotteita olisi helppo nostella suoraan kaupan hyllyille, ostettavaksi.

Paikkakunnan kotitarve- ja kaupalliset viljelijät voisivat tuoda vastaanottoasemalle myös kasviksia puutarhasta. Kun vastaanottoon ja käsittelyyn olisi palkattu ja koulutettu työntekijä, hän pystyy valmistamaan niistä kuivattamalla ja pakastamalla niistä monenlaista pussukkaa.

Kun käsittelyketju olisi näin lyhyt, luonnontuotteet olisivat halpoja kuluttajille. Nyt välikädet kuppaavat osansa, joten poimijoille maksetaan erittäin huonosti.

Minä ostaisin kaikkia metsämarjoja, sieniä ja vaikkapa kuivattua nokkosta. Ja kuivattua poimulehteä, erilaisia kukkia ja eri muodoissaan kuusenkerkkää. Monenlaista.

Mustikkakeitto edustaakin sitten jo pitemmälle kehitettyä jatkojalostusta. En ole koskaan tajunnut, miksi kullakin paikkakunnalla ei ole omaa mustikkakeiton keittäjää, vaikka kaikenlaisia sopanhämmentäjiä yleensä löytyy.

Paikallisesta metsästä kerätyt luonnon antimet ovat kaikin mittarein mitattuna parasta ravintoa.

* * * * * *

Eräs lastensuojelun parissa työskentelevä juristi on kertoillut minulle viime päivinä kuulumisiaan. Hän törmää joka vuosi siihen, että sosiaalityöntekijät tyhjentävät koteja juuri ennen joulua. Sossut käyvät juuri joulun alla nappaamassa lapset kiireellisesti huostaan ja lähettävät heidät laitoksiin.


Ehkä sossut kierolla tavalla tarvitsevat tuollaista omaa joulurauhaansa rakentaakseen.

Sama huostaanottoaalto on asianajajan mukaan nähtävissä myös ennen juhannusta. Joulu ja juhannus ovat hänen mukaansa pahaa aikaa.

Toisin kuin luonnon herkkujen, sossujen poimimien lasten vastaanotto on järjestetty hyvin. Yksityiset perhekodit saavat koko ajan tuoretta materiaalia suomalaisilta lapsiperheiltä.

Jostain syystä laitokset kuitenkin päästävät lapset koteihinsa jouluksi. Tämä on ristiriitaista, jos juuri joulu on kodeissa lapsille niin vaarallista aikaa. Esimerkiksi Mattilan lastenkodissa Jyväskylässä oli vuosi sitten joulun ajan vain kaksi tai kolme lasta.

Loppuvuosi on ymmärrettävästi hyvä aika ottaa lapsi huostaan, sillä kunnat saavat rahaa lastensuojeluun lastensuojelukertoimen mukaan. Tämä kerroin lasketaan vuoden lopussa huostaanotettujen lasten määrän mukaan. Kertoimen laskentatapa on ääliömäinen, siihen kun ei vaikuta mikään muu lastensuojelutyö. Vain huostaanotettujen määrä merkitsee. Lastensuojelukerroin ei noteeraa kunnan tarjoamia avohuollon tukitoimia. Viheliäistä.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että yhä useampi huostaanotto puretaan. Kirjoitin Helsingin Sanomissa käynnissä olevaan keskusteluun mielipiteeni. HS julkaisi sen välittömästi.

Minusta näytti nimittäin siltä, että mielipiteitä keskusteluun oli tullut erityisesti sosiaalivirkamiehiltä, jotka olivat työaikanaan istuneet työkoneen ääreen ja lapioineet läjään kaikki vanhat käsityksensä.


Kirjoitin haisevan vastalauseeni myös toiseen äskettäiseen Helsingin Sanomien keskusteluun. Helsingin Sanomat oli tarjonnut ilmaista tekstimainontaa Sonecta Oy:lle, jonka asialle oli ryhtynyt Lastensuojelun keskusliiton projektipäällikkö Reima Orvasto.