sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010

Aulakin pääsi Hikipediaan!

Kukkahattutädeistä lisää Hikipedian artikkelissa.
Kirjoitin lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulasta artikkelin Hikipediaan. Hikipediaa kirjoitetaan yhdessä, kollektiivisesti. Niinpä se on jo hiukan muokkautunut tästä versiostani:


Maria Kaisa Aula (kesk.) valittiin lapsiasiavaltuutetuksi vuonna 2005. Hänet valittiin toiselle viisivuotiskaudelle tänä vuonna. Ikävä kyllä.


Hän oli virkaan sopiva, koska ei ole aiheuttanut kenellekään harmia. Aula on nostanut esiin lasten ongelmia hyvin valikoivasti, siten etteivät sosiaalikoneiston virkamiehet ja lastensuojeluun syntynyt tuottoisa liiketoiminta tunne asemaansa ja saavutettuja etujaan uhatuiksi.


Lapsiasiavaltuutettuna hän on onnistunut hienosti kohentamaan lastensuojelussa häärivän yksityisen yritystoiminnan etuja. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa suomalaisille joka vuosi 500-600 miljoonaa euroa.

Sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Summan arvellaan kasvavan 50 miljoonalla eurolla vuodessa. Kansainväliset sijoittajatkin ovat jo saapuneet Suomeen lapsia hoitamaan. Suomalaiset eivät yksin siihen pysty.


Lapsiasiavaltuutetun työssään hän on paneutunut muutenkin aikuisten etujen hoitoon. Sosiaalikoneiston kaikenkarvaiset sosiaalirouvat ovat hyötyneet hänen toiminnastaan. Lapset eivät.


Hän on ihmisenä miellyttävä, herttainen, vaatimaton, hiljainen ja vähään tyytyvä. Aseita ei siis ole rakenteiden kunnostamiseen, mutta eipä ole paukkujakaan. Suomalaiset perheet ovatkin jo luovuttaneet, eivätkä vaadi ja eivätkä edes toivo lapsiasiavaltuutetulta mitään ihmeellistä.



Kansainvälinen ura


Aulan merkitystä työnsä perustana olevalle YK:n Lapsen oikeuksien sopimukselle kuvaa se, että hänestä voidaan käyttää kansainvälisissä yhteyksissä yhtä hyvin myös nimeä Lounge (englanti). Samapa tuo.

Internetissä toimiva sanakirja neuvoo etsimään käännöstä bulgarian kielelle suomen kielen sanoilla alla, aukko, auktoriteetti, aumattu taitekatto, aura, kaula, naula, vauva ja vulva.

lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Raija Maula pelastaa lapset

Patricia Arquette for Peta.
Pelastakaa Lapset -lehti esittelee tällä kertaa sankarinaan Raija Maulan Jyväskylästä. Lehden joka numerossa esitellään kolmossivulla joku järjestön työmyyrä, jonka statusta ja imagoa voidaan näin kohottaa lastensuojelussa.


Maanalaisesta toiminnasta nostetaan näin tekijöitä maan pinnalle. On hyvä, että näin lehti tulee kertoneeksi, ketkä maata perheiden alta kaivavat.


Luin jälleen silmät pyöreinä ja suurella mielenkiinnolla tätä Pelastakaa Lapset ry:n jäsenlehteä. Kiitos sinulle Seija-niminen nainen Ounasvaaran suunnasta (lehden takakannessa olevien osoitetietojen perusteella), kun tuot aina oman Pelastakaa Lapset -lehtesi seurakunnan kirpputorille (Toivon tori) kierrätykseen! Lehti kun on luettavissa Rovaniemellä vain ammattikorkeakoulun kirjastossa. Se ei tule maakuntakirjastoon eikä yliopiston kirjastoonkaan.


Maula on perhesijoituksen sosiaalityöntekijä Pelastakaa Lapset ry:n Keski-Suomen aluetoimistosta. Hän toimii mm. lastensuojelun edunvalvojana.
Maula kertoo lehdessä, että hän valmentaa adoptiota ja sijaisvanhemmuutta harkitsevia perheitä tehtäväänsä.


"Etsin yhdessä muun työryhmän kanssa valmennetuista perheistä sopivia koteja niitä tarvitseville lapsille, sekä tapaan sijoitettuja lapsia ja heidän adoptio- tai sijaisvanhempiaan tuen ja seurannan merkeissä. Uudemmista työmuodoistamme olen päässyt kokeilemaan jo lastensuojelun edunvalvojana toimimista ja vanhemmuuden arviointien tekoa."


Että rouva on päässyt tekemään ihan vanhemmuuden arviointien tekoakin! Vau! Sillähän kelpaa ihan kehuskella, kaikille tietämättömille.


Voi, voi, kun suomalaiset perheet tietäisivät, mitä nuo sosiaalirouva Raija Maulan luettelemat tehtävät tarkoittavat... Ne kuulostavat tietysti melkein hyväntekeväisyydeltä, mutta ne ovat jotain ihan muuta.


Veronmaksajat, herätkää! Yhteiskunta on yhteinen, ei konnankoukkuja RAY:n ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoilla juonittelevien rouvaliigojen.


Ai niin, Pelastakaa Lapset ry:n joululehdessä on teemana sosiaalinen media. Lehti ilmestyy 3.12.2010. No sitä kannatta odottaa jälleen mielenkiinnolla! Minäkin olen koettanut parhaani mukaan auttaa nostamaan Pelastakaa Lapset ry:tä esiin sosiaalisessa mediassa...

tiistaina, marraskuuta 09, 2010

Mikael Palola mässäilee

Owain Yeoman for Peta. Kuva: Peta org. Näyttelijä, esim. tv-sarja Mentalist.
Kuntayhtymä Saarikan johtaja Mikael Palola kirjoittaa blogissaan 26.10.2010 otsikolla "Vaatimusten yhteensovittamista":


[...] "Olemme Saarikassa laskeskelleet, että jos jokainen meistä saarikkalaisista onnistuisi päivittäin käyttämään asiakastyöhön vaikkapa vain 5 minuuttia nykyistä enemmän, tämä vastaisi yli 700 hengen organisaatiossamme vuodessa lähes 10 henkilön työpanosta. Tuo ajansäästö voitaisiin saavuttaa sujuvoittamalla työtä, esimerkiksi turhasta byrokratiasta tai tietojärjestelmien toimimattomuudesta johtuvia odotusaikoja ja 'sählinkejä' vähentämällä."



Shilpa Shetty for Peta. Intialainen näyttelijä.
Britannian Celebrity Big Brotherin voittaja.
No huh, huh! Kylläpä Palola antaa Saarikasta taloudellisesti järkevän kuvan! Se on pahasti ristiriidassa todellisuuden kanssa.


Tiedän, että aivan äskettäin yksi (1), vain yksi lastensuojelun palaveri tuli maksamaan kaikkine tapaamiseen liittyvine kuluineen (mm. sosiaalityöntekijöiden palkat, heidän laskuttamansa ylityökorvaukset, kilometrikorvaukset, päivärahat jne....) yhteensä noin 1500 euroa.

1500 eurolla Saarikka sai aikaan noin parituntisen palaverin. Yhden palaverin. Se pidettiin muutama päivä sitten Karstulasta huostaanotettujen pienten lasten sijoituspaikassa eli perhekoti Venäjässä. Se sijaitsee yli 300 kilometrin päässä Karstulasta.


Palaverin vuoksi monen Saarikan alueella asuvan ihmisen asiat hoidetaan nyt huonommin, sillä niiden käsittely vähintäänkin hidastuu. Perhekoti Venäjään kahdestaan matkustaneet sosiaalityöntekijät kun tekivät pikku palaverinsa vuoksi aika monta työtuntia sisään. Pelkkä perhekoti Venäjässä pyörähtäminen on nielaissut sosiaalityöntekijöiltä noin 12 tuntia. Se tietää ylityökorvauksia. Ihanaa.


Perhekoti Venäjäkin valittiin pienille karstulalaislapsille siksi, että se sijaitsee mahdollisimman kaukana. Lähemmäs Venäjää ei enää pääse.

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Hikipedia

Kuvamanipulaatio. Kuva: Peta.org
Olen kirjoittanut ensi kertaa artikkeleita huumoritietosanakirja Hikipediaan. Mukavaa hommaa, luovuus lähtee liikkeelle! Tekstejä voi käydä aina uudelleen täydentämässä ja muokkaamassa, kuten Wikipediassakin.

Eilen kirjoitin alkua todennäköisesti vielä suureksi laajenevalle lastensuojelu-artikkelille. Se on jo kokenut mullistavia muutoksia, joita naureskellen lueskelin.

Ja heti perään aloin kirjoittaa suurelle suosikilleni, Pelastakaa Lapset ry:lle omaa sivua.

Hikipediaan joku kirjoitti sittemmin eilen illalla myös alun RAY:n rahoittamalle Voikukkia-lastensuojeluprojektille.

Siellä oli entuudestaan artikkeli Kukkahattutädeistä.

Omat juttunsa Hikipediaan saavat vielä esimerkiksi kansanedustaja, Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja Aila Paloniemi ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Sen he ovat todella ansainneet.

sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Juha Urpilainen jauhaa lapsia Kinnulassa

Keskisuomalaisen Kinnulan kunnanjohtaja Juha Urpilainen on valmis mihin yritystoimintaan tahansa. Ei väliä, vaikka hänen ideansa vanhusten ja lasten hoitamisesta pyörii lähes täysin veronmaksajien rahoituksen ja hyväntahdon varassa.


Urpilainen haluaa Kinnulasta syöttilään, joka elää julkisin varoin. Ei kovin edistyksellistä yritystoimintaa.


Urpilainen lausuu netistä löytyvässä haastattelussaan:



" 'Huostaan otettuja lapsia ei voi viedä Venäjälle.

Suomessa on 20.000 huostaanotettua lasta. Myös muiden hoivaa tarvitsevien ihmisryhmien määrät ovat suuria, mitä syvempi lama sitä enemmän apua tarvitsevia on. Kunnat haluavat päästä eroon tuottamattomista ihmisistä, hoitoineen. Me otamme heidät vastaan ja hoidamme.


Yksi huostaan otettu lapsi työllistää kolme täysipäiväistä ihmistä. Kustannukset ovat 200-1.000 euroa päivässä. Hotellimajoitus voi maksaa alle satasen.

Kun huostaan otettuja on 20.000, se on 4-20 miljoonaa päivässä ja vuositasolla valtakunnassa 3-4 miljardin potti. Sosiaalityö on 60 % kuntien budjeteista. Hoivapaikoista on pula. Ja tämä on ainoa ala joka kasvaa varmasti suhdanteista riippumatta', toteaa Urpilainen."




Joo-o. Urpilainen näyttää herkuttelevan mielellään lastensuojelusta satavalla mannalla. Ensi kertaa tapaan ihmisen, joka antaumuksella, siekailematta uskaltaa revitellä huostaanottojen ja mielivaltaisen lastensuojelun kalleudella. 



Kovaa menoa Kinnulassa.
 Otan vertailukohdaksi tähän huostaanottobisneksen kalleudesta  ja härskiydestä sen, että Lapin koko matkailutulo on vuodessa 570 miljoonaa. Voidaan kohtuudella olettaa, että lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa jo 600 miljoonaa euroa vuodessa, siis pelkkä lasten hoitaminen.

Lasten huostaanotoista on tuhottomasti muitakin sivukuluja, jotka lankeavat veronmaksajien maksettavaksi.

Lapin matkailun kehittäminen pitäisi lopettaa, sillä lappilaiset voisivat alkaa hoitaa toistensa lapsia. Sijaishuollosta kun raha irtoaa paljon helpommin. Esimerkiksi jatkuvaa tuotekehitystä ja asiakkaiden houkuttelua ei tarvita. Asiakastulva on varmaa, eikä sesonkien armoilla tarvitse elää.

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Tuoretta sen olla pitää

Vanhusten kodinomainen hoito ei pääse kehittymään Suomessa, koska Perhehoitoliitto ry haluaa perhehoitoon vain lapsia. Ja vain lapsia, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita. Toisin sanoen he ovat huostaanotettuja.

Sen vuoksi esimerkiksi kehitysvammaiset lapset eivät perhehoitajia kiinnosta. Lastensuojelun statuksen saaneista lapsista maksetaan paremmin. Vammaiset alkaisivat kiinnostavaa liittoa ja ilmeisesti useimpia sen perhehoitajia vasta, kun heillä on lastensuojelun asiakkuus.

Huostaanotettujen lasten laitoshoito, esimerkiksi ammatillisissa perhekodeissa, on osoittautunut järjettömän kalliiksi. Siksi lapsia kärrätään nyt perhehoitoon, jossa on 5500 lasta.

Perhehoitoliitto sai keväällä sosiaali- ja terveysministeriöltä rahaa 70 000 euroa, jotta järjestö houkuttelisi perhehoitajia vanhusten hoitoon.

Perhehoidossa on vain 70 vanhusta. Samaan aikaan liitolla on paljon näkyvämpi kampanja, jolla se etsii uusia perhehoitajia huostaanotetuille lapsille.

keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010

Paloniemi haluaa edunvalvojia

Photo: Peta. Kuvassa Dita Von Teese. 
Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) toivoo uusimmassa Lue!-lehdessä (9/2010) lastensuojeluun "tulkkeja" käännyttämään vastustavia vanhempia:


"Biologiset vanhemmat tarvitsisivat tuen ja tulkin huostaanottotilanteisiin, jotta he ymmärtäisivät lapsen edun."



Arvelen, että Paloniemi ajaa tulkki-ideallaan lapsille edunvalvojia. Sehän on tärkeä Pelastakaa Lapset ry:n projekti.


Kun lapselle määrätään edunvalvoja, se suoristanee jonkin verran lapsen lopullista adoptointia uuteen perheeseen. Ennen kaikkea se vie vanhempien puheoikeuden. Jo edunvalvojan määräämisellä uhkaaminen toimii pelotteena.

Sosiaalirouvat puhuvat hurskaasti, että sijaisperheet saattaisivat adoptoida lapset kokonaan itselleen, mutta siihen en usko. Sijaislasten kasvattamisesta kun maksetaan melko kivasti erilaisia korvauksia. Ja jo nykyään sijaisperheet voivat kasvattaa lasta kuin "omaansa", sillä sijaisvanhempien on helppo rajoittaa lapsen yhteydenpito kaikkiin sukulaisiinsa äärimmäiseen minimiin.


Luulenpa, että edes Rankkuri-Aila ei ole helpolla halukas sanomaan ääneen sitä, että lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille pitää määrätä nykyistä selvästi enemmän useammin edunvalvoja. Puhe naamioidaan joksikin muuksi. Kuten puheeksi harmittoman kuuloisesta tulkista.

Vanhukset eivät kelpaa

Photo: Peta. Punakaalin lehtiin on pukeutunut näyttelijä Cloris Leachman.
Kansanedustaja Jacob Söderman (sd.) puhui A-studion tv-haastattelussa maanantai-iltana 4.10.2010, kuinka suuresti hän on huolissaan vanhusten omaishoidosta. Hän on järkyttynyt siitä, kuinka omaishoitajat uupuvat hoitovastuunsa alla.


Söderman hämmästeli sitä, että omaishoitajien asema ei parannu, vaikka siitä on puhetta riittänyt. Hän sanoi, että joku ei tässä maassa välitä.  


Juuri niin.


Södermanilla on näkemystä yhteiskunnan syvärakenteisiin. Hän on toiminut mm. eduskunnan oikeusasiamiehenä (1989-1995). 


Arvelen hänen tarkoittaneen television A-studiossa sitä, että esimerkiksi omaishoitajien lomitusjärjestelmää ei saada kuntoon. Omaishoitaja ei saa ketään auttamaan, kun hänen olisi välillä irrottauduttava omasta kodistaan ja vanhuksen hoidosta. Suomi antaa näiden omaishoitajien kaatua väsymykseensä.


Syy löytyy Perhehoitoliitto ry:stä, jonka harteille tuota lomitustyötä on sälytetty. Liitto on ollut kylmä ja vastahakoinen omaishoitajia kohtaan. Aila Paloniemen (kesk.) puheenjohtama Perhehoitoliitto ry jättää sumeilematta vanhukset ja heidän omaishoitajansa yksin.

Perhehoitoliitto ry haluaa jahdata vain pieniä lapsia. Vanhukset eivät kiinnosta.


Vanhukset lienee ollut jo pitkään tosi kiusallinen ongelma liitolle, joka haluaa tietysti vaieta vanhusten hoidon ongelmista.


Perhehoitoa on vaadittu myös vanhusten laitoshoidon vaihtoehdoksi. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi keväänä 70 000 euron avustuksen liitolle, jotta se hankkisi vanhuksille perhehoitajia.


Soitin muutama viikko Perhehoitoliittoon ja kysyin montako perhehoitajaa on löytynyt. Yksi. Näin kertoi esimerkiksi vanhusten hoidosta liitossa vastaava kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen.

Ensin oli puhelimessa itse toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen. Hämmästyttävästi hänkin näytti olevan tyytyväinen tuohon yhteen uuteen perhehoitajaan.


Lastensuojelu kuulkaa syö tässä maassa vanhusten resurssit. Esimerkiksi vanhusten puolesta puhuvan Päivi Räsäsen (kd.) olisi tajuttava tämä ongelma.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Aila Paloniemi kuohuttaa

Kansanedustaja Aila Paloniemi kuohuttaa käsityksillään uusimmassa Lue!-lehdessä (9/2010).


Hänessä henkilöityy kliseinen kuva pulskasta hyvinvointirouvasta, joka on paennut turvaan muurien suojaan. Sieltä hän nyt jakelee ohjeitaan muille, huonommille.


Paloniemi on itse kirjoittanut vastaukset Lue!-lehden antamiin kysymyksiin, joissa lehti tivaa lasten huostaanottojen ja yleisemminkin lastensuojelun järjellisyyttä. Paloniemi näyttää kokevan, että nykyinen lastensuojelu on suorastaan hänen oma luomuksensa.

Paloniemen on niin helppo puhua. Hän tietää, että hänen johtamaansa Perhehoitoliittoon sataa koko ajan uusia pikku lapsia. Huostaanotettuja lapsia kärrätään nyt aiempaa enemmän perhehoitoon. Lastensuojelulaitokset ja välimuodoksi luodut perhekodit ovat hinnoitelleet itsensä ulos. Ne ovat osoittautuneet mielettömän kalliiksi tavaksi järjestää lasten sijaishuolto.


Paloniemen ei tarvitse onnistua liiton puheenjohtajana. Lapsia virtaa joka tapauksessa.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Sirkka Rousu rakentaa rouvaliigaa

Rouva Sirkka Rousun blogista "Lastensuojelija" löytyi aivan uskomaton kirjoitus siitä, kuinka Suomessa lapset eivät pääse huostaan, vaikka heillä on siihen oikeus. Hän on kirjoittanut sen 1.2.2010.

Että on siinä meillä lastensuojelija! Ja vielä asiantuntija Kuntaliitossa. Ei ihme, että lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksaa joka vuosi suomalaisille veronmaksajille pelkkinä hoitomaksuina ainakin 600 miljoonaa euroa! Koneisto imee rahaa ja rouva Ruosu työntää sinne uutta lihaa.
Rousu kirjoittaa:


"Helsingin Sanomat (HS 1.2.2010 Kotimaa, A 6, Päivi Repo) kertoi tänään siitä, millaisia vastauksia lehti sai pyyntöönsä kertoa huostaanottokokemuksista. Vastaajat kuvaavat, kuinka vaikeaa on päästä lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka avun tarve olisi suurikin. Usein tarvitaan monen eri tahon huolenilmaisuja. Aikaa saattaa kulua niin, että ongelmat ovat ehtineet pahentua jo pitkään.

Joskus lapsi/nuori hakee itse apua, eikä hän tule aina avuntarpeessaan kuulluksi. Varhainen tuki jää saamatta.

Toisaalta on myös ylireagointia, jossa lastensuojelun tukitoimet on käynnistetty silloin, kun siihen ei olisi ollut perusteita. Kokemuksia oli myös siitä, miten 'taistelujen jälkeen pääsin huostaanoton piiriin 14-vuotiaana'."




Mihin Suomen kunnat ja sen veronmaksajat tarvitsevat tällaisia rouvia, kun valtion ja kuntien kassa eivät tahdo kestää nykyisiäkään huostaanottojen kuluja?


Kuntalaisia on varoitettava rouva Roususta ja kumppaneista. Lastensuojeluun on muodostunut sellainen rouvaliiga, joka on vahingollinen Suomen kunnille.

Miten minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että rouva Rousu ratsastaa enemmän Kuntaliiton asioilla ja yhteyksillään Kuntaliittoon kuin liitto itse ehkä haluaisi? Rouva Rousun asema Kuntaliitossa ei nimittäin näytä kovin vahvalta. Ei kovin tärkeä auktoriteetti.

Rouva näyttäisi puhuvan enimmäkseen omaan pussiinsa.


Toivottavasti Kuntaliitto osaa jatkossa pitää häneen tarvittavan etäisyyden.











keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010

Markku Leskinen, sossujen Superman

Asianajaja Markku Leskinen herättää kummastusta oikeudenkäynneissään, joissa asiana on huostaanotto. Jyväskylässä toimistoaan pyörittävä Leskinen hoitaa kuntien sosiaalityöntekijöiden käynnistämiä oikeusjuttuja, joissa kunta haluaa ottaa lapset perheestä huostaan. Ja sijoittaa laitokseen.


Juristi Leskinen on hoidellut jo vuosien ajan keskisuomalaisten kuntien huostaanottojuttuja. Helppo työ, helppoa rahaa. Mitenkäs se menikään: hallinto-oikeus taipuu vain muutamassa tapauksessa perheen näkökannalle, eikä anna siunausta lapsen huostaanotolle.


Parhaillaan Leskinen hoitaa muun muassa sellaista juttua, jossa hän on kaivellut yksinhuoltajaäidin lapsuutta ja teinivuosia. Juridisesti tarkasteltuna ne eivät kyllä mitenkään liity vanhemmuuteen, jota huostaanotto-oikeudenkäynneissä kuuluisi tarkastella.


Yh-äiti on ollut itse sijoitettuna levottoman murrosikänsä vuoksi. Hänet sijoitettiin avohuollon tukitoimena. Vanhemmat olivat itse asiasta sopimassa.



Photo: Eläinsuojelujärjestö Peta.
 Leskisen mukaan yh-äidin elämänjakso sijaishuollossa tekee hänestä arveluttavan vanhemman. Näin huostaanottoklusterissa todellisuudessa ajatellaan huostaanottojen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin! Huostaanottoklusteri tarvittaessa vakuuttaa, että huostaanotto vaurioittaa, jos siitä vain on hyötyä uudessa huostaanotossa eli seuraavan sukupolven huostaanottamisessa.


Leskinen on kiinnittänyt oikeudelle toimittamassa hakemuksessaan huomiota myös siihen, että kyseinen yh-äiti on aikoinaan aloittanut koulunsa vuotta normaalia myöhemmin. Hän on syntynyt loppuvuodesta. Eli hänkin tuli aloittaneeksi koulutiensä seitsenvuotiaana.

tiistaina, syyskuuta 28, 2010

Aikuisten juhlaa

Johanna Hurtigin väitöskirja "Lasta suojelemassa" muistuttaa lestadiolaisen terapeuttista hanketta. Hänen taustayhteisöstään, lestadiolaisista, alkoi sittemmin paljastua pedofiliaa. Lapsia olivat hyväksikäyttäneet myös seurakunnan johtohahmot.


Väitöskirjan jälkeen ehti kulua kuusi seitsemän vuotta, ennen kuin lestadiolaisten omat synnit paljastuivat. - Ja millaiset synnit! Suomalaisten hengenmiesten taipumuksista pedofiliaan on uutisoitu vasta tänä vuonna.


Lastensuojelun tutkija Hurtig ei itse nähtävästi itse ollut nähnyt ja kuullut hyväksikäytöstä ennen kuin sanomalehdet siitä alkoivat kertoa. Todella kummallista, jos lastensuojeluun erikoistunut asiantuntija ja alan auktoriteetti ei näe, että jotain saattaa olla perusteellisesti vialla ihan lähiympäristössä.


Hurtig puhuu hurjaan sävyyn siitä, kuinka ammattimainen perhetyö pelastaa suomalaiset lapset, kun vain perhetyöntekijät seurustelisivat vain lasten kanssa. Hurtig soimaa perhetyöntekijöitä siitä, että he kotikäynneillä puhuvat myös aikuisten eli lasten vanhempien kanssa. Hän ei pidä siitä ajatuksesta, että vanhemmuutta ja perhettä tuetaan. Olisi keskityttävä vain lapseen.





Hurtig kertoo itse lestadiolaismedian haastattelussa, että lestadiolaisissa perheissä lapsi jää syrjään, koska lapsia on niin paljon. Kaikkialla. Jokainen perhe on iso ja suvut paisuvat suuriksi.


Väitöskirjasta syntyy vaikutelma, että hän puhuu lestadiolaislasten näkymättömyydestä. Hän kuitenkin yleistää sen koko yhteiskuntaa koskevaksi. Toki lapsi palvelee yhteiskunnan rakenteissa monessa asiassa nimenomaan aikuisten etuja, mutta ei sillä tavoin, kuin Hurtig väitöskirjassaan puhuu.


Sitä paitsi, ei kai täällä maallisessa suomalaisessa yhteiskunnassa voi olla näkyvyysongelmaa, jos lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulalla on varaa toteuttaa lasten kuulemisen parantaminen siten, että hän on koonnut itselleen alaikäisistä "neuvonantajaryhmän"? Kyseiset lapset ovat ryhmän vakituisia jäseniä. Lapset saivat itse ilmoittautua tehtävään, kun Aula haki heitä ilmoituksen avulla.


Kuulostaa kovin elitistiseltä. Ja ehdottoman keskiluokkaiselta.

torstaina, syyskuuta 23, 2010

Lapsiperheiden apu

Kansanedustajaehdokas Mikael Palola (kok.) mainostaa sanomalehti Keskisuomalaisen etusivulla, että tukiryhmä on valmis tulemaan ihmisten avuksi, arjen askareisiin. "Tilaa kotiisi arjen auttaja!" Palolalaiset lupautuvat työskentelemään vaalipiirin eli Keski-Suomen alueella. Kahden tunnin työstä palolalainen laskuttaa yhteensä 20 euroa, eli kympin tunti. Hinta sisältää mm. ALV:n, 23 prosenttia.

Muuramelainen yrittäjä Hannele Jaatinen arvostelee kirjoituksessaan Palolaa alihinnoittelusta ja kotiin ja perheeseen liittyvien töiden vähättelystä.


Halvalla menee, mutta tietysti se on vaalikampanjan ideakin. Ja se sallittakoon. On hyvä, että eduskuntavaaliehdokas edes joskus koettaa kuulostella mitä ihmiset ajattelevat.


Palolan ongelma on, että hän tuntee tarvetta tutustua oman hallintonsa eli kuntayhtymä Saarikan ongelmiin vasta sitten, kun on ehdoton pakko. Eli kun oma vaalikampanja on jo käynnistynyt.

Palola tapasi muutama viikko sitten karstulalaisvanhemmat, joiden perhettä ja elämää Saarikan virkamiehet ovat saaneet talloa. Sosiaalityöntekijöillä on ollut lupa  mielin määrin huseerata lapsiperheen kimpussa.


Ei ole esimerkiksi herra johtaja itse välittänyt puuttua tapahtumaketjuun, joka kehittyy koko ajan mielettömämmäksi.


Helsingin Sanomatkin ehti jo haastatella ja julkaista perheen kokemuksista näyttävän jutun 30.8.2010. Vasta kun Helsingin Sanomat kertoi Mikael Palolalle, että Saarikka (ja siten sen jäsenkunnat Saarijärvi, Kivijärvi, Kyyjärvi, Karstula ja Pylkönmäki) sairastaa, laskeutui herra johtaja ihmisten pariin.


Voi vetää johtopäätöksen, jos Palola ei olisi eduskuntavaaliehdokkaana, ei häntä perusturvaliikelaitos Saarikan johtajana oman laitoksensa asiat ihmeemmin kiinnostaisi.


Vaikuttaa tekopyhyydeltä ja teatterilta.

Palolalaiset tarjoutuvat tulemaan avuksi esimerkiksi lastenhoitoon. Varoitan ihmisiä tästä. Älkää päästäkö porukkaa lastenne lähelle, älkääkä koteihinne, yksityiselle alueelle. Palolan johtamassa Saarikka-kuntayhtymässä on käynnissä prosessi lapsiperhettä vastaan, jossa niin lapset, koti, perhe ja yksityinen elämä ovat vain koneiston virkamiesten maalitauluja.


Tärkeää ja arvokasta ei ole enää ole.

Palolan vaalikampanjasta kirjoittaa myös eläkkeellä oleva toimittaja VeeHoo blogissaan.

maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Vanhukset eivät kelpaa

Soitin viime viikolla Perhehoitoliittoon, joka sijaitsee Jyväskylässä. Kyselin vähän, paljonko Perhehoitoliitto saikaan rahaa viime keväänä vanhusten hoidon kehittämisen ja lisäämisen projektiin. Puhelimessa minulle vastaili ja minua sparrasi vanhustenhoidon kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen.


Selvisi, että rahaa antoi Sosiaali- ja terveysministeriö, STM, 70 000 euroa suoraan Perhehoitoliitolle. Alan tutkimusyksikölle, Gero Centerille, ministeriö antoi 30 000 euroa. Ne jakoivat 100 000 euron potin. Ministeriön ajatus lienee ollut, että Perhehoitoliiton ja tutkimus- ja kehittämiskeskus Gero Centerin välillä on järkevä työnjako.


Jännää on, kuinka terhakkaasti Perhehoitoliiton vanhustenhoidon kehittäjä ja puhenainen selvitti minulle sitä, että 70 000 euroa on vanhusten hoidon mallin kehittämiseen, se on siis projektia varten, ei niinkään kampanjarahaa.


Minulla oli vaikeuksia käsittää noiden kahden, projektin ja kampanjan välistä eroa, etenkään tässä tapauksessa, jossa ministeriö on selvästi antanut rahaa vanhusten hoidon LISÄÄMISEKSI ja uusien perhehoitajien houkuttelemiseksi vanhustyöhön.


Eikö alan tutkimusyksikkö saanut sen 30 000 euroa siksi, että se hoitaisi tämän hoidon perustan rakentamisen, teoreettisemman puolen? Ja olisi kyllä hyvin outoa, jos Perhehoitoliitolta tosiaan yhä puuttuvat kaikki vanhusten hoitoon liittyvät sopimusmallit jne...


Mutta eipä vanhukset ole ennenkään Perhehoitoliittoa kiinnostaneet... Tällä hetkellä vanhuksia on kuulemma yhtä vähän perhehoidossa kuin kampanjan/projektin alussakin viime keväänä, noin 70.




Perhehoitoliitto kertoo nettisivuillaan:


"Eniten perhehoitoon on sijoitettu lapsia ja nuoria, noin 5500 henkilöä. Lasten ja nuorten perhehoitajia kutsutaan myös sijaisvanhemmiksi."


Perhehoitoliitto tuntui olevan täysin tyytyväinen siihen vauhtiin, että se saa innostumaan yhden uuden perhehoitajan, silloin tällöin. Noin muutaman kuukauden välein.


Perhehoitoliittoa johtaa puheenjohtaja, kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.). Hänet valittiin viime keväänä jo kolmannelle kaudelleen. Paloniemi on hoitanut huonosti vanhusten hoidon kehittämistä. Hän kun on jahdannut perhehoitoon vain pieniä lapsia.


Eduskuntavaalien alla hän kuitenkin takuulla puhuu "kodinomaisen vanhustenhoidon puolesta". Tekopyhää. Falskia.

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Usko oikeutti lasten huostaanottoon

Tuttavaperheen lapset huostaanottoon ajanut sosiaalityöntekijä kirjoitti Suomi24:een. Tunnistin heti, että nyt foorumille oli tullut kirjoitus suoraan koneistosta.


Lukekaapa, millainen asennemaailma on ollut pikku lasten huostaanoton taustalla. Ja perusteetkin selviävät tästä sosiaalityöntekijän puheenvuorosta. Ne ovatkin olleet epäselvät prosessin joka vaiheessa.

En ihmettele miksi. Uskomaton, pöyristyttävä kirjoitus.


Karstulan sossu kirjoittaa:


"Tässä on nyt lähdetty dramatisoimaan ja kehittämään jotakin mukamas skandaalijuttua, kun yhden perheen lapset on otettu huostaan mukamas syyttä. Kyllä se on kuulkaas nii, ettei keltään tänä päivänä aiheetta lapsia huostaanoteta. Huostaanotto on edelleen se viimeinen keino. Ennen sitä on tarjottu monia avohuollon tukitoimia, kuten lehtijutun mukaan tämänkin perheen tapauksessa mainittiin. Kyseinen apu ei vain ollut perheelle kelvannut. kyllä ne huostaanotot ovat aina tarkasti harkittuja, viimeisiä vaihtoehtoja. ei niihin kevyin perustein lähdetä, onhan se kalleinkin vaihtoehto.


Helsingin sanomien juttu antaa yksipuolisen, kyseistä perhettä puolustelevan näkökulman asiaan. Mistä me tavan lukijat voimme tietää, mitä tässäkin asiassa on todellisuudessa tapahtunut. Ei sosiaalipuoli voi lähteä tuomaan huostaanottoon liittyneitä syitä julkisuuteen, heillä on sentään vaitiolovelvollisuus tässäkin asiassa. Jutusta saa sen kuvan, että väsymys olisi ollut ainut syy lasten huostaanottamiseen. Ei hyvänen aika! jos väsymyksen perusteella otettaisiin huostaan, olisivat maastamme loppuneet lasten sijoituspaikat jo aikapäiviä sitten. Kyllä taustalla on varmasti paljon syitä, joista lehtijutussa on vaitiolovelvollisuuteen vedoten vaiettava.


Mitä taas tulee vetoamiseen kyseisen perheen uskonnollisuudesta. Uskovainen koti ei aina valitettavasti pelasta lasten pahalta ololta. Uskonnollisuuden taakse on helppo piiloutua vaikka todellisuudessa myös uskonnollisissa piireissä tapahtuu paljon pahaa. Ajatelkaapa vaikka maailman pahimpia sotia ja raaimpia väkivallan tekoja. Kyllä ne usein tapahtuvat uskonnon takia. Ja entäs sitten monet pedofiilipapit ja rippileireillä törkeästi alaikäisiä tyttöjä hyväkseen käyttävät seurakunnan "sedät". Mistä sitä tietää, millaista huostaanoton aihetta tämän lehtijutussa kyseessä olleen perheen taustalle, uskonnollisuuden taaksekaan piiloutuu. Huostaanottoja kun tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa ja vakaumusta
noudattavien keskuudessa. Valitettavaa, mutta niin totta.


Niin lehtijutussa kuin tässäkin viestiketjussa ollaan aika yksipuolisilla linjoilla. Tuntuu kuin yksi tai korkeintaan muutama ihminen viestittelisi täällä perhettä puolustaakseen. Ovat niin samantyylisä nuo viestiin vastaamiset. Yllä mainittiin Vauva- lehden keskustelu aiheesta. siellä sentään on otettu huomioon, että asiassa on aina kaksi puolta ja ymmärretty, ettei todellakaan ketään syyttä suotta huostaan oteta. Ja on törkeää tässä viestiketjussa nimellä syyttää ketään. Kyseinen suora haukkuminen täyttää jo kunnianloukkauksen piirteet, joista kyseinen sossu voisi vetää typerät kirjoittelijat oikeuteen! Miettikääpä sitä."


Saarikka-kuntayhtymän johtaja, eduskuntavaaliehdokas Mikael Palola (kok.)! Sinulla on ongelma. Pakko sanoa vielä, yhä uudelleen, että onpa törkeä tapaus.

perjantaina, heinäkuuta 23, 2010

Luuserin muottiin vaikka väkisin

Kaikessa lastensuojelussa stereotyypittäminen on täysin sallittu menetelmä.


Perheissä nähdään siis olevan stereotyyppisiä vikoja, eivätkä sosiaalityöntekijät välitä (siksikään) pahemmin paneutua perheiden kohtaamiseen.


Ja jos tietyt sossujen himoitsemat lommot puuttuvat perheestä, ne tuodaan sinne jotain reittiä. Lastensuojelu ottaa oikeudekseen TUOTTAA perheeseen näitä stereotyyppisiä kolhuja.


Olen sitä mieltä, että esimerkiksi minun tapauksessani
sosiaalityöntekijä haluaisi niin mielellään nähdä perheessäni perheväkivaltaa, alkoholismia ja muiden päihteiden käyttöä ja lasten juopottelua (poikani on seitsemänvuotias...).

Nimittäin, eilen Rovaniemen kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijä Sari Tiermas selvitti minulle innoissaan puhelimessa, että hän suunnittelee ottavansa työparikseen  poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemen, joka työskentelee juuri tuollaisten asioiden parissa (eikä juuri minkään muun).


Lasten"suojelu" on ennenkin halunnut minut tekemisiin poliisin kanssa.  Päiväkoti Koivulinnan (Jämsänkoski) työntekijä haastoi minut nimittäin käräjille.


Kyseinen työntekijä kertoi hovioikeudessa moneen, moneen kertaan, kuinka päiväkodin johtaja Päivi Haikonen oli kannustanut häntä haastamaan minut.

Voitin jutun. Kirjoitan joskus näistä oikeudenkäynneistä lisää. Uskomaton episodi! Aivan kuin se ei olisi enää tästä maailmasta.


Kyllähän Koivulinnan (asenteellisia käsityksiään edelleen oikeudenkäynnissäkin heitelleen) työntekijän kertomus kuulosti vielä hovioikeuden suullisessa käsittelyssä tosi kummalliselta kyhäelmältä!


Jopa minä kuuntelin silmät pyöreänä ja katselin edessäni istuvaa Koivulinnan työntekijää. Että akkalauma viittiikin tapellä tyhjänpäiväisyyksistä! Hän kertoi saaneensa Koivulinnasta sittemmin vakituisen työpaikan.


Niinpä kyllä minut aina jotain kautta saadaan "tekemisiin poliisin kanssa".


Uhkailuhan se tässäkin, poliisin sosiaalityöntekijän käyttämisessä, on tärkeintä. Sosiaalityöntekijä haluaa luoda uhan ja pelon tunnetta. Lapsiperheeseen.

Muuten, eivätkö sossut olekaan enää viranomaiskoneiston kingejä, kun tunkeudutaan yksityiselämän alueelle? Eikö heidän pelotevaikutuksensa enää toimikaan?

Siksi minua varmaankin pelotellaan nyt poliisilla. Sosiaalityöntekijä Sari Tiermas kertoi uutisensa poliisin sosiaalityöntekijästä jotenkin nautiskellen. Se oli hänen puhelunsa huippukohta. Juupa juu.

Olen kirjoittanut näistä aiheista Suomi24:ssa. Esimerkiksi täällä.

Ja sosiaalityöntekijä Sari Tiermaksen eilistä puhelua pohtivassa keskustelussa.

maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

Pelastakaa Lapset haluaa kaataa perheen

Pelastakaa Lapset ry on julma järjestö.


En tiennytkään, kuinka mieletöntä lastensuojelu onkaan Suomessa. Luin eilen erittäin huolellisesti Pelastakaa Lapset ry:n jäsenlehden (toukokuu 2010), jonka nimi on Pelastakaa Lapset.

Järjestö on kokenut nimensä niin helposti tavaraa myyväksi brändiksi, että sen avulla on kannattanut nimetä lehtikin. Toisaalta, yhdistys ei halua lehtensä leviävän liian laajalle. Sitä ei löydy esimerkiksi internetistä lainkaan. Pelastakaa Lapset ry jakaa tietoa vain maksaville jäsenilleen, jotka ovat luotettavampia kuin suuri yleisö.

Lehteä lukiessa menin lähes sokkiin. Lehti esittelee suurin artikkelein kahta asiaa, jotka ovat juuri nyt tärkeitä sosiaalikoneiston vallan vahvistamisessa. Pelastakaa Lapset ry näyttää ajavan intohimoisesti sitä, että sijaisvanhemmat voisivat helposti avoimen adoption avulla ADOPTOIDA ITSELLEEN PERHEESEENSÄ SIJOITETUT LAPSET.

Luin lehtijuttua silmät pyöreinä ja tukka pystyssä. En olekaan lukenut viime aikoina mitään noin paljastavaa tekstiä rakenteellisesta väkivallasta.

Ja sitten. Toinen erittäin tärkeä asia Pelastakaa Lapset ry:n mielestä on se, että lastensuojelussa LAPSILLE ON SAATAVA EDUNVALVOJA.

Tämähän muuten liittyy myös tuohon avoimeen adoptioon, mutta tietysti se helpottaa koneiston mahdollisuuksia päättää lapsen ja perheen puolesta kaikissa muissakin asioissa.



Mielenkiintoista on, että lastensuojelun edunvalvojan palveluitaan mainostaa myös lakimies Mirjam "Tipi" Araneva, joka on Pelastakaa Lapset ry:n käyttämä juristi.


Olen hyvin järkyttynyt. Olen satavarma, että Pelastakaa Lapset ry haluaa edunvalvojan oikeastaan kaikille lapsille, jotka ovat joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi.

Lukemassani lehtijutussa on paljon viitteitä siihen suuntaan, että Pelastakaa Lapset ry olisi halukas määrittelemään hyvin väljästi sen, milloin lapsi tarvitsee edunvalvojan. Lehtijutussa toistetaan sitä (perustelematta), kuinka VANHEMMAT OVAT UHKA LAPSEN EDULLE.


Lapset, perheet, tämä on vakava varoitus:


Pelastakaa Lapset ry:tä on alettava purkaa pois.
Uskomatonta, mikä maa tämä on! Pelastakaa Lapset -lehti kertoo niin monissa jutuissaan siitä, kuinka järjestö haluaa taistella, tapella ja sotia suomalaista perhettä (ja lasta) vastaan.

Jos Pelastakaa Lapset ry:n päämäärät toteutuvat, meillä on kohta alaluokka, joka valjastetaan synnytyskoneeksi. He tuottavat lapsia lapsikaupan ja huostaanottoteollisuuden tarpeisiin.

Perhe-käsite on kirosana tuolle järjestölle. Lehti onkin täynnä sitä, kuinka lasta on tarkasteltava erillisenä ja perheestä irrallisena yksikkönä. Sosiaalirouvat vihaavat ajatusta perheestä, sillä "perhe" on uhka heidän vallalleen ja hankkeilleen. On vain lapsi. Hänen perhettään ei ole olemassa.


"Perhe" on tarpeeton yksikkö suomalaisessa sosiaalibyrokratiassa.


Tuoreimpia kirjoituksiani lastensuojelusta löytyy blogistani Lapsikauppaa & huostaanottoklustereita.

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Pesäpuu ry kuulustelee lasta

Työläiset pitivät vappuna juhlansa. Pienille lapsille kuulustelu- ja tulkintamenetelmiä kyhäilevät Pesäpuu ry:n ahkerat muurahaiset eivät liene osallistuneet kansan ilonpitoon. Heidän ammattinimikkeensä viittaavat parempaan säätyyn. RAY:n rahoittama yhdistys on päällikkönaisten valtakuntaa.


Pesäpuu ry:ssä työskentelee kahdeksan kehittämispäällikköä. Heistä puolet työskentelee Helsingin keskustassa sijaitsevassa toimistossa, Kalevankadulla. Hyvältä ja ehkä hiukan arvokkaaltakin kuulostava osoite siis. Kehittämispäälliköiden kasautuman toinen puolikas työskentelee Jyväskylän keskustan välittömässä läheisyydessä.


RAY:n eli Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa järjestössä työskentelee myös toiminnanjohtaja. Päällikkötittelin on saanut myös toimiston hoitaja, toimistopäällikkö. Kuin muistutuksena tavallisesta elämästä yhdistykseen on palkattu yksi alempiarvoinen työntekijä, toimistosihteeri.


Kummallinen rouvalauma.



Pesäpuun henkilöstöä ja etenkin yhdistyksen tuottamia tuotteita tarkastellessani en voi kuin hämmästellä RAY:n rahanjakopolitiikkaa. Mihin näitä rouvakerhoja oikein tarvitaan? Siihenkö, että naiset tyytyisivät piipertämään moisten epämääräisten sosiaalisten hankkeiden parissa? Se pitää naiset poissa todellisesta vallasta.


Naisten vallan toiminta-alue on vain äärettömän puistattava. Sosiaalista valtaa käsiinsä keräävät naiset tunkeutuvat koteihimme, perheisiimme, yksityisyyteen. He marssivat intiimille alueelle ja ryhtyvät tonkimaan sieltä perusteita oman valtansa lujittamiselle.


Vastenmielistä kehitystä.


Vaadin naiset takaisin hellan ääreen, jos naisten käsitys yhteiskunnallisesta vallasta on tällainen, jota Pesäpuu ry:kin edustaa.


Pesäpuu ry:n verkkokauppa on mielenkiintoinen paikka. Tuotevalikoima on aikuisten naisten höpöhöpöä.

Eniten ostetut:

01. Nallekortit

02. Vahvuuskortit

03. Elämän tärkeät asiat -kortit

04. Tunne Tyypit - nuorten omat kortit

05. Mun Stoori -kortit

06. Stressilelu -sydän

07. Kissanpäivät

08. Postikortti (olen hyvä)

09. Lasten vahvuuskortit

10. Minun kirjani


Pesäpuun myymistä tuotteista monet kertovat ajattelutavasta, että lapset salaavat tietojaan aikuisilta. Ne on nyhdettävä heistä ovelasti irti, aikuisten käyttöön.

Lastensuojelun sijaishuolto on Suomessa 600 miljoonan euron bisnes, kun tarkastellaan vain pelkkiä hoitomaksuja, joita kunnat lapsista maksavat. Tämä hillitön rahankäyttö on poikinut myös Pesäpuu ry:n, joka elää sillä, että se paljastaa kotoaan sijaisperheisiin ja erilaisiin lastensuojelulaitoksiin kyyditettyjen lasten "todelliset tunteet ja tarpeet".

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Rouvaliigat mestaroivat perheitä

Naiset ovat eläneet yhteiskunnassa vallan ulkopuolella. Heille on suosiolla myönnetty tietty asema kotona ja perheessä eli yksityisessä, intiimissä sfäärissä.


Naiset ovat rakentavat nyt itselleen Suomessa valta-asemia, jossa valta muistuttaa hyvin paljon intiimin sfäärin valtaa tai on jopa suoraan sellaista. Naiset kehittävät kolmatta sektoria tällaiseksi alustakseen.

Erilaiset "hyväntekeväisyysyhdistysten" rouvalaumat ovat yksinkertaisesti vain vastenmielisiä.

Koko toimintaidea on jo perin porvarillinen. Naiset toimivat yhdistyksissä ilman valvontaa, ikään kuin heille luonnostaan lankeavissa vastuutehtävissä.

Se on porvarillista valtaa, joka on suotu heille heidän hyvien, oikeiden ominaisuuksiensa perusteella.

Suomessa riittää näitä hyvin epäilyttäviä rouvaliigoja. Lastensuojelu on rouvien mielestä erittäin seksikäs ala; rouvat puuhaavat paljon mieluummin lastensuojelun parissa kuin esimerkiksi vanhustenhoidon kehittämiseksi.


Jyväskylässä toimiva Pesäpuu ry pyörii RAY:n avustusten turvin. Niin myös sen peitejärjestö, Perhehoitoliitto ry. Yhdistykset ovat sijoittuneet samaan taloon Ilmarisenkadulle.

Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Christine Välivaara oli valmis vaikeroimaan minulle, kun taannoin puhelimessa juttelimme, kuinka yhdistys on jatkuvassa rahantarpeessa.

Joopa joo. Ei mikään ihme, jos rahat ovat koko ajan lopussa. Pesäpuu ry:ssä työskentelee vain erilaisia päälliköitä.

On vain yksi alempitasoinen, toimistosihteeri.


Pesäpuu on rakentanut päällikkövirkoja siihen, että aikuiset naiset saavat oikein luvan kanssa kyhätä pienille lapsille erilaisia kuulustelumenetelmiä. Lapsia kuulustellaan "leikin lomassa". Rouvakoplat kun ovat varmoja siitä, että lapset eivät puhu rehellisesti omasta kodistaan, omista vanhemmistaan.


Pesäpuu ry myy esimerkiksi kansainvälisesti tunnettuja nallekortteja, joita Suomessa on alettu käyttää takuulla omintakeiseen tyyliin. Muissa maissa näitä Australiasta kotoisin olevia tunnekortteja käytetään sivistyneesti, mutta meikäläisen lastensuojelun mielivallan oloissa sosiaalityöntekijät ovat käyttäneet niitä asiakaskirjauksissaan todisteena perheitä vastaan.


Pesäpuulaisten leikkien avulla lapsesta voidaan nyhtää "tietoa" ulos. Kun aikuinen on saanut kerättyä Pesäpuu ry:n menetelmin lapsen suusta ja käytöksestä muutamia huomioita, alkaa vimmainen tulkitsemisvaihe.


"Tutkiva" aikuinen alkaa syöttää lapsen pään menoksi projektiivisia tulkintoja siitä, mitä lapsi "oikeasti" tarkoitti ja halusi sanoa. Merkittävät löydökset eli pitkälle viedyt tulkinnat ovat tietysti kätevä todiste siitä, kuinka tarpeellista tällainen rouvaliigojen suorittama lastensuojelutyö on!


Kyllä rouvakoplilla on helppoa. Heitä ei valvo kukaan, sillä hehän työskentelevät koko ajan "hyvän asian" puolesta. Samaan aikaan yhteiskunnallisesti heidän valtansa koetaan vielä mitättömäksi, koska valtahan kohdistuu lähinnä vain perheisiin, koteihin ja lapsiin. He saavat puuhastella rauhassa.


Pesäpuu on rouvaliigojen toteutunut märkä uni siitä, millaista on naisten valta. Ja onpa RAY:n avustusrahoilla saatu perustettua monta päällikön virkaakin! Niin sitä pitää! Virkojen tarvetta ei tarvitse varmasti suuremmin koskaan perustella, koska Pesäpuuhan tekee "tarpeellista lastensuojelutyötä".


Kyllä vanha perinteinen miesten valta oli vielä jotenkin turvallista. Se on olemukseltaan julkista valtaa, joka säätelee politiikkaa, taloutta, tiedettä ja kulttuuria. Naisten uusi yhteiskunnallinen valta on yksinkertaisesti degeneroitunut versio siitä. Naiset kun haluavat mestaroida ihmisten yksityiselämää.


Oksettavaa.

Naiskoplat alas!