maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Kotikunta sotii lasten kanssa


Asianajaja Aila Vuorenmaa-Palmio avusti pitkään perhettä, jota syytettiin muun maussa joukkoitsemurhasta. Muutkin syytökset perhettä vastaan ovat olleet aivan yhtä kahjoja.



Kotikunnan sosiaalityöntekijöiden suorittama lastensuojelu on nähtävästi vain yksiselitteisesti ryhtynyt kilpailemaan tämän perheen kanssa siitä, kumpi voittaa.




Seuraavassa kirjoituksessani kerron, kuinka Vuorenmaa-Palmio kirjallisesti perustelee sen, että sosiaalityöntekijöiden esittämälle ja hengissä pitämälle joukkoitsemurhaväitteelle ei ole mitään perustaa.



Tässä kirjoituksessani pohdin tällä kertaa vielä vain sitä, mikä on huostaanoton tausta tässä perheessä. Muut lastensuojelun kohteeksi joutuneet löytänevät selostuksestani yhdistäviä tekijöitä, kun tarkastelevat omaa tapaustaan.



Jo nyt voin ilokseni jälleen vihjaista, että sossut ja lastensuojelu ovat jo hävinneet julistamansa sodan tätä perhettä vastaan.



Kuulostaa ehkä optimistiselta, mutta väittäisin, että lasten vapautumiseen on vaikuttanut jopa se, että niin monet ihmiset ovat käyneet kirjoittamassa harmistuneisuudestaan Suomi24:n keskusteluketjuun, jossa perheen lasten kohtalosta on puhuttu. Kirjoittaminen eli julkinen puhe vaikuttaa. Virkakoneisto on osoittanut pelkäävänsä sitä eli avoimuutta.



Tiedän, että huostaanottojen purkaminen ei ole niinkään juridiikkaa, vaan yksittäisten ihmisten välistä raadollista taistelua. Manipulaatiota. Hallinto-oikeus päättää komeasti ottaa lapsen huostaan, mutta lopulta samainen monimutkainen byrokraattinen päätös puretaan sen takia, että sosiaalityöntekijät huomaavat häviävänsä enemmän huostaanoton jatkamisen takia.




Kyse on siis virkamiesten aseman turvaamisesta eli virkamiesten onnesta ja turvallisuuden tunteesta.



Ei lapsista, ei edes huostaanoton purkamisvaiheessa.




Merkitystä on vain sillä, että sossu kokee voivansa säilyttää saavutetut etunsa ja asemansa työpaikallaan, kunnan sosiaaliosastossa. Että hän ei menettäisi kasvojaan.



Kyse on enää lasten palauttamisesta omaan kotiinsa siten, että se aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa ja ongelmia kunnan ja kuntayhtymän virkamiehille. Tämä vaurioiden minimointi toki nimetään siten, että sosiaalityöntekijät ja muu kunnan sosiaalikoneisto haluavat turvata lapsille hyvin suoritetun kotiinpaluun, tai jotain...



Koneistonhan ei tarvitse kunnolla edes perustella aikeitaan. Kotikunta ja lapsista hyvää, vakaata tulovirtaa nauttivan perhekodin sijaisvanhemmat tahtovat pomminvarmasti viivyttää lasten palauttamista niin pitkään kuin ikinä kehtaavat.



Viivytystaistelu on enää heidän ainoita aseitaan. Viivytystaistelussa on myös heidän ainoa toivon kipinänsä. Lapsia kun pitää pikku hiljaa sopeuttaa takaisin omaan kotiinsa. Omaan kotiinsa! Sopeuttaa siis omiin vanhempiinsa.



Kotikunnan sossut myöntävät tällä tavalla sen, että he ovat yrittäneet kaikin tavoin vieraannuttaa lapset omista vanhemmistaan, omasta kodistaan. Se on täysin päinvastoin kuin lastensuojelulaki edellyttää.



Niinpä ei ole mitenkään kummallista, että perhetukikoti Mattilassa myönnetään ihan ääneen se, että laitoksen on tarkoitus etäännyttää lapset ja heidän vanhempansa toisistaan.



Sekin on muuten laitonta, mutta lastensuojelulaitokset saavat toimia itseriittoisesti. Niitä ei valvo käytännössä kukaan.



Pakko kysyä, että mihin lapsia sitten ei tarvitsisi sopeuttaa, jos sossu luokittelee kaikkein läheisimmät ja tutuimmat asiat lapsille "vieraiksi". Ai niin, sossujen itsensä suorittamiin konemaisiin ja äkkinäisiin koukkauksiin, ihmisten arvon polkemiseen, epäoikeudenmukaisuuteen ja epäinhimillisyyteen lapsia ei tarvitse sopeuttaa. Sossut voivat siekailematta toimia äkillisten halujensa mukaan.



Sossujen mielestä lapsia ei tarvinnut ollenkaan sopeuttaa esimerkiksi siihen, että he kiireellisen huostaanoton avulla riistivät samat lapset ennalta arvaamatta ja raa'an äkillisesti pois omasta rakkaasta elämänpiiristään. Maalaislapset siirrettiin välittömästi kiireellisessä huostaanotossa suoraan päiväkodista kauas omasta kotipitäjästään, Jyväskylään.




Olisi kunnan lastensuojelulle suuri helpotus, jos nämä huostaanotetut lapset tajuaisivat vihdoinkin romahtaa henkisesti ja osoittaa näin, että huostaanotto olikin ihan aiheellinen.



Kotikunta toivoo aivan samasta syystä myös sitä, että vanhemmat ymmärtäisivät osoittaa vihdoinkin joitakin merkkejä siitä, että hehän on mielenvikaisia psykopaatteja, joilta on pakko ottaa lapset pois.



Mitä pitempään lapset ovat perhekodin vankeina, sitä varmemmin voi sossulogiikankin mukaan joitakin ongelmia perheessä ja sen jäsenissä ilmetä...



Kun sossu ei enää muuta voi, hän rupeaa toiveikkaana odottamaan, että ihmisten psyyke ei enää kestä.



Toki niin sossut kuin etenkin heidän kannustamansa sijaisvanhemmat voivat ryhtyä vääntämään kaikenlaisia väitteitä lasten psyykkisestä terveydestä, joka ei kestäisi kotiinpaluuta. Aivan. Kotikunta otti nämä lapset kiireellisesti huostaan näyttävästi suoraan päiväkodista, jonka jälkeen kului yli vuosi, kun he pääsivät ensimmäisen kerran käymään kotonaan.



Pienet maalaislapset joutuivat asumaan puoli vuotta Jyväskylässä rauhattomassa lastenkoti Mattilassa. Lasten täytyi luopua rakkaista puuhistaan, kuten esikoulusta ja seurakunnan päiväkerhosta. He takuulla kaipasivat myös päiväkotiinsa, vaikka siellä kolme hoitajaa oli liittoutunut lapsia vastaan. Lastenhoitajan koulutuksen saaneet hoitajat näkivät vaivan, että he kirjelmöivät kunnan lastensuojelulle lasten ja perheen "heikkouksista".



Kotikunnan sossu otti lapset kiireellisesti huostaan siksi, että hän halusi turvata psyykkistä tukea ja hoitoa ainakin toiselle näistä sisaruksista. Heh, heh. Lapsille ei järjestetty lastenkoti Mattilassa edes alkeellisinta viriketoimintaa, kuten mahdollisuutta osallistua esikouluun ja päiväkerhoihin. Puhumattakaan siitä, että lapset olisivat saaneet muka jotain psykiatrista hoitoa...



Ja kyllä sossu, niin epäpäteväksi kun on sittemmin koulutuksensa vuoksi osoittautunutkin, hyvin itsekin tietää sen, että lastenkodissa asuminen vaatii lapselta erityistä psyykkistä vahvuutta.



Olen lukenut näiden lastenhoitajien ulostamat tekstit, ja voin kertoa, että ne ovat uskomattomia. Kammottavia. Hyvin hämmästyttäviä, monestakin syystä. Lastenhoitajat ottivat oikeudekseen ryhtyä kyhäämään hyvin outoa psyykkistä arviota "perheen tilasta". Huh, huh. Sosiaalityöntekijät käyttivät oitis näitä lastenhoitajien kirjallisia väitteitä perhettä vastaan.




Sosiaalikoneistossa valta pääsee kehittymään entistäkin pelottavammaksi, kun sen työntekijät ryhtyvät tekemään salaista ja tarkoitushakuista yhteistyötä, jonka he tahtovat piilottaa ja vaieta.



Perheen kotikunnan sosiaalityön väitteet ja otteet ovat olleet sellaisia, että ne eivät ole mitään muuta kuin totalitaristisen valtion työskentelytapoja. Ne eivät missään tapauksessa kuulu vapaaseen, tasa-arvoiseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan, eli siihen yhteiskuntamalliin, jossa tämäkin perhe on luullut kiireelliseen huostaanottoon asti eläneensä.




Syytökset ovat olleet vainoharhaisia tähän tyyliin, että perhehän saattaa suunnitella vaikka joukkoitsemurhaa esimerkiksi juuri nyt, mistäs me voisimme sen tietää...



Asetelma on sama kuin silloin, kun ihminen menee hammaslääkäriin paikkauttamaan reikää hampaassaan. Hammaslääkäri saattaa kyllä paikata hampaan, mutta pääosa hänen ajastaan kuluu siihen, kun hän diagnosoi potilaastaan migreenin, paniikkihäiriön, ahtaanpaikan kammon, korkean verenpaineen, keuhkoahtauman ja suonikohjut.



Suu ammollaan tuolissa makaava potilas alkaa ihmetellä hammaslääkärin otteita.



Hammaslääkäri kokee siksi velvollisuudekseen diagnosoida asiakkaastaan myös täydellisen kyvyttömyyden tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa.


Ei kommentteja: