keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Sosiaalipoliisit kyttäävät

Kuulin mukavan jutun.
Ystävääni aiotaan ehdottaa television Suomi express -ohjelmaan kiitoksen kohteeksi, koska hän on niin paljon auttanut ihmisiä. Useampi ihminen on liikkeellä hänen puolestaan.

Suomi expressissähän on jaettu kiitoskunniakirjoja paljon vähäisemmistäkin ansioista.


Ystäväni elää ja työskentelee joka päivä apuna ja tukena arjessa monelle ihmiselle ja kokonaisille perhekunnille. Ilman minkäänlaisia korvausta. Hän auttaa perheitä, joita kunnan tai kaupungin lastensuojelu uhkailee.

Hän on saanut vain yhdeltä perheeltä korvausta kuluista, joita hän muulloin makselee omilla rahoillaan.

Pelkästään hänen puhelinlaskunsa ovat olleet kuussa keskimäärin 260 euroa, mutta onpa hän maksellut jopa 330 euroa soitoistaan. Usein nimittäin ihmiset eivät itse edes soita, muun muassa siksi koska usein nämä autettavat perheet ovat köyhiä. Niinpä ystäväni on pitänyt olla valmis maksamaan jopa yhteydenpito itse.

Toki ystäväni koettaa hallita puhelinkulujaan esimerkiksi operaattoreiden tarjouksiin tarttumalla.

Mieleeni tulee myös se, että erilaisten sosiaalisten arjen ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset hämmästyttävän usein heittäytyvät itse harmillisen passiivisiksi ja syventävät siten itse perheensä ongelmia. Ystäväni oli joutunut kysymään muutama päivä sitten eräältä äidiltä, miksi hän ei itse koskaan soita ystävälleni eli tukihenkilölleen. Äiti tyytyy lähettelemään tekstiviestejä, joissa hän pyytää ystävääni soittamaan. Tekstareissa hän vaikeroi omaa kohtaloaan, vaikka kyse oikeasti on hänen lastensa kohtalosta.


Ystäväni on siis joutunut törmäämään myös siihen, että hänen autettavansa voivat olla myös itsekeskeisiä paskiaisia. Silti hän koettaa olla nostamassa heitä ylös suosta ja viitoittamassa reittiä pitkospuille.

Ystäväni erikoisosaamista ovat perheet, jotka ovat joutuneet sosiaalityöntekijän silmätikuksi lasten"suojelun" takia.


Lastensuojelu tarkoittaa kunnissa sitä, että lastensuojeluilmoitus tehdään usein aivan mitättömästä aiheesta. Olen kuullut, että päiväkoti tekee ilmoituksen, koska äiti tuo lapsen noin kymmenen minuuttia "myöhässä" päivähoitoon.

Olen itse asiassa useammankin päiväkodin kuullut tehneen ilmoituksen vastaavassa tapauksessa.

Tänään kuulin, että koulu teki pojasta ilmoituksen, koska pojalla oli yllään likainen paita.

Virkakoneisto käyttää lastensuojeluilmoituksia suunnitelmallisesti ihan jotain muuta tarkoitusta varten kuin lasten elämän turvaamiseen.

Lastensuojelu ei auta,
vaan kontrolloi ja uhkailee

Lastensuojeluilmoituksesta käynnistyy prosessi, jota perheet hämmästellen ja kiukustuneina seuraavat. Ilmoituksen kun on ilmiselvästi tarkoitus lannistaa.

Kun lastensuojeluilmoitus on tehty, yllättäen onkin sosiaalityöntekijöiden ja julkisin varoin toimivan sosiaalikoneiston etu, että perheen "ahdinko" syvenee. Se kasvattaa koneiston mahdollisuuksia puuttua juuri sellaisin keinoin kuin se itse haluaa perheen ja kuntalaisten elämään.

Sosiaalityö käyttää lastensuojeluilmoituksia myös asiakkaiden valitsemiseen.

Sosiaalityöntekijät haluavat itse valita, keiden kanssa he lähtevät työskentelemään. Oikeasti tarpeessa olevat ihmiset voidaan näin kätevästi sivuuttaa ja rakennella vain sellaisia kuluja, jotka suoraan vahvistavat sosiaalityöntekijöiden ja esimerkiksi perhetyöntekijöiden asemaa kunnan ja kaupungin hallinnossa.

Sosiaalityöhän tarjoaa nykyään lapsiperheille perhetyöntekijöitä. Ennen, vielä jonkun matkaa 1990-luvullakin, perheet saivat tarpeisiinsa kotipalvelun työntekijöitä, jotka tekevät arjen askareita. He siivoavat, järjestelevät paikkoja kuntoon, kokkaavat ruokaa, pesevät pyykkiä. Tavallisia hommia, joista on suuri hyöty.

Nykyinen lastensuojeluideologia työntää perheisiin "avuksi" perhetyöntekijöitä, joita perheet yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti vain pelkäävät. Heidän vierailunsa aiheuttavat perheissä ylimääräistä stressiä, eikä heistä ole mitään hyötyä. Perhetyöntekijän tehtävä kun on "leikkiä" lasten kanssa. Jokainen perhe tietää, että työpareittain työskentelevät perhetyöntekijät tulevat kyttäämään. He ovat kotipoliiseja.

He tekevät perheisiin kahden tunnin mittaisia vierailuja esimerkiksi kerran viikossa tai joka toinen viikko.

Kysyä sopii, mitä hyötyä heistä on perheille?

Ilmeisesti tarkoitus on, ettei heistä olekaan hyötyä perheille ja lapsille. Riittää, että heistä on hyötyä koneistolle.

"Kaikki tietävät, että perheet joutuvat valmistautumaan etukäteen perhetyöntekijöiden vierailuja varten. Kodit siivotaan heitä varten kuntoon. Niin paljon heitä pelätään. Ennen, kun perheille oli vielä tarjolla kodinhoitajia, perheisiin mentiin auttamaan kaaoksen keskelle", tämä Suom expressin tunnustuksen arvoinen ystäväni puuskahtaa.

Nyt perheet joutuvat kiillottamaan pöytähopeansa ja pystyttämään jähmettyneet kulissit, kun perhetyöntekijät tulevat käymään.

Ystäväni on mennyt auttamaan perheitä heidän koteihinsa. Hän auttanut erästäkin suurperhettä perhettä jopa kahden kuukauden ajan, viitenä arkipäivänä viikossa, vapaaehtoisesti ja ilman mitään korvausta. Työpäivä saattoi vierähtää iltakahdeksaan, kun hän oli jo aamulla aloittanut.

Kuntien sosiaalityöntekijät tyytyvät vain uhkailemaan ja jättävät heidät heitteille, pärjäilemään yksin, vaikka lastensuojelu olisikin löytänyt lasten kasvuympäristöstä "vikaa". Lastensuojelun tarkoitus ei ole auttaa, vaan saada vanhemmat häpeämään.