tiistaina, tammikuuta 19, 2010

Sossu herkuttelee joukkoitsemurhalla

Olen kahdessa aiemmassa kirjoituksessani kertonut siitä, kuinka kotikunta on pitkään syyttänyt erästä perhettä joukkoitsemurhasta. Sosiaalityöntekijät siis tempaisivat jostain väitteen, että vanhemmat aikovat murhata omat lapsensa, koska heidän esittämänsä aiempi syyte oli kumoutunut asiantuntijoiden tutkimuksissa.


Sosiaalityöntekijä Sahtinen-Pahvinen oli ryhtynyt syyttämään vanhempia pedofiliasta, koska lääkäri oli löytänyt maalaistalon lapsen alushousuista eläimenkarvan. Lääkäri kirjasi karvan, mutta ei välittänyt edes säilyttää sitä ja tuhosi siten ainoan todisteen.


(Käytän tässä tekstissä sosiaalityöntekijöistä nimiä "Sahtinen-Pahvinen" ja "Kukkulakojootti".)


Eri asiantuntijat tutkivat lapset, eikä mitään tukea pedofiliasyytökselle löydetty.


Silti Sahtinen-Pahvinen piti jatkuvasti vireillä syytöstään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän markkinoi Jyväskylässä toimivalle lastensuojelun moniammatilliselle työryhmällekin hyväksikäyttösyytöksiään. Hän kiikutti lukuisista eri "asiantuntijoista" koostuvalle ryhmälle tiedon, että poliisi tutkii pedofiliaepäilyä, mutta ei sitä, että poliisi oli jo lopettanut tutkintansa, koska mitään merkkiä hyväksikäytöstä ei ollut löytynyt.


Sitten sosiaalityöntekijät keksivät alkaa syyttää joukkoitsemurhasta. Se on niin vakava asia, että sossujen olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus, eikä tyytyä keskenään juonimaan "tiedon" avulla.



Äänekoskella työskentelevä asianajaja Aila Vuorenmaa-Palmio laati Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle selityksen, kun kotikunta oli hakenut lapset kiireellisesti huostaan suoraan kesken hoitopäivän heidän päiväkodistaan.

Myöhemmin samalle päivälle sosiaalityöntekijät olivat jo pari viikkoa aiemmin ovelasti järjestäneet vanhemmille viattoman kuuloisen lastensuojelun palaverin. Siellä vanhemmat saivat kuulla, että lapset oli jo aamukymmeneltä napattu päiväkodista kiireellisesti huostaan ja he ovat jo kaukana sadan kilometrin päässä lastenkodissa.


Kiireellinen huostaanotto on lapsen turvallisuuden turvaamista varten, mutta tässäkin nähtiin, että sitä käytetään suunnitelmallisena aseena vanhempia vastaan. Sosiaalityöntekijät ajoittavat jopa kiireellisenkin huostaanoton omien tarpeidensa, ei lasten tarpeiden mukaan. Siksi sana "kiireellinen" on harhaanjohtava määrite.


Vuorenmaa-Palmio kirjoittaa:


Väite murhatuksi tulemisesta on pahin vaaranuhka, mikä lasta voi kohdata. Se on sellainen uhka, joka viimeistäänkin täyttää kiireellisen sijoituksen kriteerit ja oikeuttaa päätöksentekijät syrjäyttämään vanhempien kuulemisen. Viranomainen ei saa esittää väitettä sellaisen uhan olemassa olosta ilman vakuuttavaa näyttöä väitteensä tueksi.


[Sosiaalityöntekijät] Sahtinen-Pahvinen ja Kukkulakojootti ovat laittaneet näkemyksen joukkoitsemurhan uhkan käsillä olosta asiantuntijatyöryhmän nimiin.

Olen pyytänyt Sahtinen-Pahvisen esittämään dokumentin, josta asiantuntijatyöryhmän näkemys ilmenee. Sahtinen-Pahvinen on toimittanut minulle asiasta 2.11.2008 laatimansa selvityksen. Se ei sisällä pyytämääni dokumenttia. Hallinto-oikeudelle he ovat esittäneet moniammatillisen asiantuntijatyöryhmän lausunnon (vastineen liite 4.). Kuten kyseisestä asiakirjasta voidaan nähdä, siinä ei ole mainintaa joukkoitsemurhan uhkan käsillä olosta.


Suomi on oikeusvaltio. Se merkitsee sitä, että viranomaisten tulee perustella kansalaisia koskevat päätökset. Perustelut on kirjoitettava avoimesti ja rehellisesti. Perusteluissa on mainittava selkeästi ne tosiasiat, joihin päätös perustuu. Koska lapsen kiireellisessä sijoittamisessa puututaan perheen yksityisyyteen ja perhe-elämään kaikista rajuimmalla tavalla, on päätös perusteltava kunnolla. Näytön on oltava selkeää faktanäyttöä. Sellaista näyttöä eivät Sahtinen-Pahvinen ja Kukkulakojootti ole esittäneet.


Sahtinen-Pahvinen ja Kukkulakojootti ovat selitelleet, mihin "työntekijöiden pelko laajennetun itsemurhan mahdollisuudesta pohjautuu". Selittelyä on paljon, mutta faktoja väitteiden tueksi ei ole esitetty minkään vertaa. Sahtinen-Pahvinen ja Kukkulakojootti toteavat vastineessaan että "äiti on aiemmissa yhteyksissä puhunut siitä, kuinka Jeesus/Jumala voi noutaa heidät luokseen".


Vastineessa ei kerrota, milloin väitetyt puheet ovat tapahtuneet. Minua varten 2.11.2008 laatimassaan vastineessa Sahtinen-Pahvinen sanoo, että kyseessä ovat olleet palaverit 21.3.2007 ja 30.3.2007 (vastineen liite 3). [Perheen äiti] olisi palavereissa sanonut, että "elokuuhun on niin pitkä matka, ettei tiedä ovatko he enää hengissäkään vai onko Jumala jo noutanut heidät" ja "että elokuuhun mennessä Jeesus on ehkä jo tullut ja noutanut heidät".


Pyydän hallinto-oikeutta kiinnittämään huomiota siihen, että edellä mainittuja palavereita on selostettu Sahtinen-Pahvisen laatimassa asiakaskertomuksessa kyseisten päivien kohdalla. Palavereissa käytyjä keskusteluja on selostettu varsin laajasti ja tarkasti. Sellaisista [lasten äidin] sanomisia kuin mitä Sahtinen-Pahvinen nyt väittää kyseisinä päivinä tapahtuneen, ei ole päivien kohdalla kirjattu. Kyseisten palaverien kirjauksista ei löydy vähäisintäkään viitettä siihen suuntaan, että Sahtinen-Pahvinen tai muutkaan palaveriin osallistuneet olisivat nähneet [lasten äidin] tai [lasten isän] käytöksen tai sanomisen herättäneen pelkoa joukkoitsemurhasta.


Edellä mainittu menettelytapa, jossa päätöksiä perustetaan sosiaalityöntekijöiden henkilökohtaisiin näkemyksiin ja antipatioihin ilman että on olemassa faktoja päätösten perusteeksi, on ollut tyypillistä viranomaistoimintaa [perheen] asiassa. Väite joukkoitsemurhan uhkan käsillä olosta on heitetty kiireellistä sijoitusta koskevaan päätökseen ilman näyttöjä. Näyttöjä alettiin keksiä vasta päätöksenteon jälkeen.



Näytön jälkikäteinen löytyminen on ollut mahdotonta, koska joukkoitsemurhan uhkaan viittaavaakaan ei ole todellisuudessa tapahtunut eikä sellaisen uhkan olemassa oloa ole koskaan dokumentoitu.


Dokumentaation puutetta on selitelty sillä, että "joukkoitsemurhaan viittaaminen on niin raju väite, ettei sellaista ole sellaisenaan haluttu asiakirjoihin aiemmin kirjata, ennen kuin nyt, kun uhka koettiin hyvin voimakkaana ja välittömänä, vaikka asiasta on keskusteltu aiemminkin".



Vanhempien ja lasten oikeusturvan toteutuminen edellyttää tapahtumien kirjaamista totuuden mukaisesti eikä sen mukaan miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä haluaa tapahtumat kirjata. Ottaen huomioon Sahtinen-Pahvisen voimakkaan negatiivisen asenteen [perheen nimi] kohtaan ja pyrkimyksen lasten huostaanottoon heti kun perusteet löytyvät, ei ole uskottava väite, että hän olisi halunnut jättää kirjaamatta niin vahvasti huostaanoton puolesta puhuvan seikan kuin mitä joukkoitsemurhan uhka on.


Vastineessa käytetään lyömäaseena [perhettä] vastaan heidän uskonnollista vakaumustaan. Sahtinen-Pahvinen ja Kukkulakojootti väittävät, että [vanhemmat] olisivat uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi ajautuneet epätoivoisiin tekoihin yrittäessään pelastaa lapsensa Jumalalle. Suomessa on uskonnonvapaus ja eikä [vanhempia] saa syyllistää heidän uskontonsa vuoksi.


Sosiaalityöntekijöillä ei sitä paitsi näytä olleen alkeellisintakaan tietoa [vanhempien] tunnustaman uskonnon sisällöstä. [Vanhempien] uskontoon ei kuulu itsensä tai lasten tai kenenkään muunkaan murhaaminen. [Vanhemmat] vastustavat kaikkea väkivaltaa. Väite siitä, että [vanhemmat] pelastaisivat lapsensa saatanan kynsistä laajennetun itsemurhan kautta on sosiaalityöntekijöiden mielikuvituksen tuotetta.


Väite joukkoitsemurhan olemassa olosta perustuu siis sosiaalityöntekijöiden nyt tekemään tulkintaan [lasten äidin] väitetyistä sanomisista puolitoista vuotta sitten, joita sanomisia ei ole koskaan kirjattu ja joita sanomisia ei koskaan aikaisemmin ole tulkittu joukkoitsemurhan uhkaksi. Väite joukkoitsemurhan uhkan käsillä olosta on kerta kaikkiaan toteennäyttämätön.


Vastineessaan sosiaalityöntekijät väittävät taas kerran, että [vanhemmat] ovat vastustaneet kaikkia viranomaisten ja ammattilaisten auttamisyrityksiä. Väite on totuudenvastainen, kuten jo aiemmin on esitetty. Siinäkin tapauksessa että väite olisi totta, se ei olisi oikeuttanut päätöksentekijöitä jättämään vanhempien mielipidettä ja käsitystä selvittämättä.

Ei kommentteja: