lauantaina, helmikuuta 06, 2010

Intiimi sfääri kahlitsee



Seksistisen ideologian mukaan naisten toissijainen asema yhteiskunnassa johtuu naisen olemuksesta, siitä millainen nainen on. Naisen alistettu asema olisi siten oikeutettu ja luonnollinen. Mielestäni feminismissä on vaara, että se ryhtyy tiedostamattaan tukemaan tuota väittämää. Se ei nimittäin myönnä sitä, mikä naista sitoo eniten.

Feminismikin asettaa äitiyden jalustalle.


Vanhemmuus ei ole kansalaisuutta, julkista elämää, vaan vetäytymistä privaattiin.


Yksityisyydestä on muodostunut linnake, jonka ajatellaan suojaavan ihmisen aidointa ja herkkää psyykeä. Tuntemisesta on tullut tärkeää.


Antiikin Roomassa yksityisyyteen vetäydyttiin uskonnon harjoittamisen vuoksi. Meidän aikanamme yksityisyys on sulkeutumista perheen pariin.

"The difference between the Roman past and the modern present lies in the alternative, in what privacy means. The Roman in private sought another principle to set against the public, a principle based on religious transcendence of the world. In private we seek out not a principle but a reflection, that of what our psyches are, what is authentic in our feelings. We have tried to make the fact of being in private, alone with ourselves and with family and intimate friends, an end in itself." (Sennett, 1978, 4)


Naisen tilasta muodostui uhka yhteisölle, kun modernin yhteiskunnan rakenteet syntyivät. Sukupuolijako oli perustana, kun perheen, kansalaisyhteiskunnan ja valtion väliset suhteet muodostuivat.

Perhe on naisen alue. Se erotettiin "luonnollisena" yhteisönä
kansalaisyhteiskunnasta.

Liberalistisen ideologian ja valtion vahvuudesta kertoo se, että rakenteiden eri osien välisiä suhteita on vaikea nähdä. (Keränen, Naisen tieto, 1989, 172)


Nainenkaan ei tajua, kuinka sidottu hän on edelleen myös liberalistisessa yhteiskunnassa kotiin ja perheeseen. Sidoksen vahvuus tulee esiin vain riidoissa, kun erovanhemmat kiistelevät ja kilpailevat lapsistaan.


Ihmiset eivät enää osaa erottaa sitä, mikä kuuluu privaattiin sfääriin eli henkilökohtaiseen elämään ja minkä tulisi olla ensisijaisesti osa kansalaisuutta eli julkista sfääriä. Ongelmien yhteiskunnallisuutta ei tunnisteta.


(...) "Western societies are moving from something like an other-directed condition to an inner-directed condition - except that in the midst of self-absorption no one can say what is inside. As a result, confusion has arisen between public and intimate life; people are working out in terms of personal feelings public matters which properly can be dealt with only through codes of impersonal meaning." (Sennett, 1978, 5)

Yhteiskunnalliset ja kansalaisuuteen liittyvät tehtävät halutaan nähdä yksilön mielihaluina ja sankaritekoina. Intiimin sfäärin tavoitteet tunkeutuvat julkiseen sfääriin, jossa pitäisi huolehtia yhteiskunnan rakenteiden kehittämisestä. Ihmiset eivät ole enää eriarvoisia luokka-asemansa perusteella. Persoonallisuuden ja henkilökohtaisuuden etsiminen piilottaa sosiaaliset luokkaerot.
 
"(...) Under the modern code of private meaning, the relations between impersonal and intimate experience have no such clarity. We see society itself as "meaningful" only by converting it into a grand psychic system. We may understand that a politician´s job is to draft or execute legislation, but that work does not interest us until we perceive the play of personality in political struggle. A political leader running for office is spoken of as "credible" or "legitimate" in terms of what kind of man he is, rather than in terms of the actions or programs he espouses. The obsession with persons at the expence of more impersonal social relations is like a filter which discolors our rational understanding of society; it obscures the continuing importance of class in advanced industrial society; it leads us to believe community is an act of mutual self-disclosure and to undervalue the community relations of strangers, particularly those which occur in cities. (...)" (Sennett, 1978, 4)


Henkilökohtaisen tuntemisen ja etsimisen tavoittelussa vain kahden ihmisen välinen riita voi olla kiinnostava ja toivottava kiista. Yhteiskunnalliset ongelmat, kuten vaikkapa lainsäädännön kehittäminen ovat toisarvoisia.


Kahden ihmisen välinen riita on kuitenkin tuhoisaa, jos syyt löytyvät rakenteista. On tajuttava sudenkuoppa, joka piilee intiimin ja henkilökohtaisen ihannoinnissa.


Esimerkiksi oikeuksistaan taistelevien eroisien on siis nostettava perhe intiimistä julkiseen sfääriin. Kun vanhemmat eroavat, lasten huollosta olisi sovittava jossain muualla kuin vanhempien välisessä parisuhteessa. Neuvottelulle olisi raivattava tila avoimesta yhteiskunnasta.


Lähteet:

Sennett, Richard: The Fall of Public Man. On the Social Psychology of Capitalism. Vintage Books, 1978.

Keränen, Marja: Miehet politiikkatieteen subjekteina. 163-182. Kirjassa Naisen tieto, toim. Sara Heinämaa, Art House, 1989.

Ei kommentteja: