sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

Naista saarretaan äitiyteen

Onko nainen nykyään vapaampi kuin vuosikymmeniä sitten? Tai vuosisata sitten? - Yllättävää kyllä, ei ole.


Voi olla hämmästyttävää todeta, että nainen ei ole ehkä koskaan ollut niin sidottu äitiyteen ja kotiin eli intiimiin sfääriin kuin nyt, jälkiteollisessa yhteiskunnassa.


Se johtuu siitä, että aiemmin naisella ei ole ollut mahdollisuutta omistautua edes äitiydelle, puhumattakaan siitä, että hän olisi menneinä aikoina liihotellut kodinhengettärenä.


Suomalaisen naisen on pitänyt tehdä uupumukseen saakka työtä eli hankkia ruokaa; aikaa ei ole jäänyt esimerkiksi lapsille, perheelle ja kodille. Talonpoikainen nainen ei elänyt kodille, vaan työlle. Hän oli välttämätön työhevonen. (Helsti, 2000)


Helstin mukaan suomalaisessa agraarikulttuurissa ei ole sellaista äitiyskulttia, jossa nainen olisi saanut statusta pelkällä synnyttämisellä ja lapsenhoidolla. "Ylipäänsä naisten ei ollut mahdollista omistautua pelkästään reproduktiolle." (Helsti, 2000, 175)


Teollisessa yhteiskunnassa naiset lähtivät kotoa raskaisiin teollisuuden töihin. Kotirouvakulttuuri ei ole koskaan juurtunut Suomeen. Tehtaat tarjosivat naisille paljon työpaikkoja. Elettiin aikakautta, jolloin julkinen sfääri ja kansalaisuus voimistuivat.


Nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa intiimi sfääri on voimistunut. Sille on annettu kuin itsestään selviä tehtäviä, joita kukaan ei näytä kaipaavan osaksi julkista kenttää. Intiimi sfääri nielaisee naisen ja hänen vapautumispyrkimyksensä. Työhevosta ei tarvita enää. Äitiydestä on tullut naisen rooli ja määrittäjä. Äitiys puskee naisen piiloon intiimiin sfääriin ja heikentää naisen kansalaisuutta.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa perhe on yhä yksityisempi asia, mikä monella tavalla vaurioittaa lasten oikeuksia.


Agraarissa yhteisössä naisen arvo mitattiin työkyvyn eli suoritusten mukaan. (Helsti, 2000). Nyky-yhteiskunassa naisella on lupa olemiseen. Hän esittää naista. Erotiikan toiminnallisuus on muuttunut seksuaalisuuden korostamiseksi, jossa etsitään olotilaa. Erotiikalla voi pelata sosiaalisten suhteiden verkostossa, mutta se on kutistunut seksiksi, kahden väliseksi orgasmien vaihtokaupaksi.


"In the last four generations, physical love has been redefined, from terms of eroticism to terms of sexuality. Victorian eroticism involved social relationships, sexuality involves personal identity. Eroticism meant that sexual expression transpired through actions - of choice, repression, interaction. Sexuality is not an action but a state of being, in which the physical act of love follows almost a passive consequence, a natural result, of people feeling intimate with each other." (Sennett, 1977, 7)


Intiimiys, ihmisen yksityinen kokemus, on nykyään todellisuuden mittari. Se rakentaa tietä narsismille, jotta se voi tunkeutua kaikkialle ihmisten välisiin suhteisiin. Ihmiset käyvät vaihtokauppaa paljastelemalla vuorotellen “sisintään” eli tuntemuksiaan. Ihminen myy “aitouttaan”.


"Why should efforts at sexual freedom, so well meant in spirit, end as insoluble, magical puzzles of self? In a society where intimate feeling is an all-purpose standard of reality, experience is organized in two forms which lead to this unintented destructiveness. In such a society, the basic human energies of narcissism are so mobilized that they enter systematically and perversely into human relationships. In such a society, the test of whether people are being authentic and “straight” with each other is a peculiar standard of market exhange in intimate relations." (Sennett, 1977,
8)


Äitiyden roolin vahvuutta voidaan naisessa mitata sen mukaan, kuinka “aidosti” ja “täydellä sydämellä” hän tehtäväänsä suorittaa. Äitiyden esittämisestä tulee tärkeää. Äitiys vahvistaa otettaan naisessa, jollei samaan aikaan vahvisteta kansalaisen asemaa julkisessa sfäärissä.



Lähteet:
Helsti, Hilkka: Kotisynnytysten aikaan. Etnologinen tutkimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista. SKS, 2000.

Sennett, Richard: The Fall of Public Man. On the Social Psychology of Capitalism. Vintage Books, 1977.

Ei kommentteja: