keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Sossun sepustuksiin ei saa koskea

Olen kirjoittanut viime aikoina siitä, että hyvä lukea omat asiakaspaperit, joita sosiaaliosaston virkamiehet kuntalaisista kirjailevat. Aivan samoin kannattaa joskus luoda silmäys myös terveyspapareihin, joita jokainen lääkärissä ja neuvolassa käynti tuottaa.


Lääkäritkin saattavat olla joskus painotuksissaan ja huomioissaan suorastaan hupaisia.


Lisäksi asiassa on aina hyvin vakava puolensa. Kansalaisia hallinnoidaan nimenomaan kirjallisen tiedon avulla.


Palautan nyt ihmiset maanpinnalle, ettei jää asiakaspapereiden lukemisen tärkeydestä liian ruusuista kuvaa.


Eräs ystäväni matkusti maanantaina tapaamaan lastensuojelussa, perheiden puolustajana, työskentelevää kuuluisaa huippuasianajajaa. Ystäväni lapsi ei ole huostaanotettuna, mutta hän halusi kysellä voisiko aloittaa oikeustaistelua asiakapapereista löytyvien perättömien väittämien takia.


Ongelmallisinta aineistoa asiakaspapereissa ovat etupäässä asiakaskertomukset, joita kirjoittavat esimerkiksi sosiaalityöntekijät. Niiden tyylilaji on vapaa, ja niitä tuotetaan tajunnanvirtatekniikalla, jossa tärkeää on looginen, yhdenmukainen kertomus.


Kirjoittaja pyrkii välttämään häiritseviä ristiriitaisuuksia, joten hän tulee selostaneeksi asiakkaan asian nimenomaan sosiaalityön näkökulmasta ja koneiston eduksi. Se on vallankäyttöä, joka kirjalliseen asuun puettuun tapausselostukseen liittyy.


Jos sattuisi, että sosiaalityöntekijät näkisivät tilaisuutensa koittaneen ja sieppaisivat taaperon kiireellisesti huostaan, olisi ystävälläni asiakaspapereidensa vuoksi todella hankala saada lastaan enää ikinä lastensuojelulaitoksesta ulos.


Huostaanotettujen lasten hoito kodin ulkopuolella maksaa muuten 600 miljoonaa euroa vuodessa. Se on tajuttoman iso luku. Nuorista, jotka vapautuvat täysi-iän lähestyessä laitoksista ja perhekodeista normaaliin elämään, pääsee mukaan työelämään enää vain viidennes eli 20 prosenttia.

Jossain on jotain pahasti vialla.

Tv-1:n MOT-ohjelmassa maanantai-iltana todettiin, että maahanmuuttajille suoraan käteen maksettava sosiaaliturva maksaa vajaa 300 miljoonaa euroa vuodessa.


Motissa todettiin tarkalleen ottaen näin:




"Se tiedetään, että maahanmuuttajien toimeentulotuki, asumistuki ja työttömyyskorvaukset maksavat yhteensä lähes 300 miljoonaa euroa ja voidaan laskea, että ulkomaalaisväestön nauttimiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksiin kuluu runsaat 200 miljoonaa vuodessa."



Puoluejohtaja Päivi Räsänen (kd) on luvannut parantaa vanhustenhoidon kuntoon 100-200 miljoonalla eurolla.


Lapsikaupassa liikkuu paljon rahaa Suomessa ja siinä taotaan suuria voittoja. Sinne tarvitaan koko ajan uutta ainesta pataan. Lastensuojelubisnes on myös laajeneva, kasvava ala.


Ystäväni oli juristin vastaanotolla käydessään puhunut, että hän aikoo vielä korjata omat paperinsa eli esittää niihin muutosvaatimuksia. Asianajaja oli todennut, että sepä olisikin ensimmäinen tapaus Suomessa, kun kuntalainen saa lastensuojelua koskevia asiakaspapereihinsa muutoksia!


Jos sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä, koulu, päiväkoti, perheneuvola tai vaikkapa terveyskeskuspsykologi väittää lapsesta tai hänen perheestään jotain, joka voidaan luokitella lastensuojeluksi, se on koskematon ja muuttumaton, kiveen hakattu totuus.

Edes kuntalaisen kirjoittamia oikaisuvaatimuksia ei säilytettäne asiakaspapereiden yhteydessä, vaikka se ei enää vaatisi hallinnolta muuta kuin papereiden arkistoimista.


En siis yhtään ihmettele sitä, että mahdollisuus tarkastaa omat asiakaspaperit on niin vaiettu asia Suomessa, vaikka se on kunnallishallinnon kontrollin ja kansalaisaktiivisuuden ehdotonta ydintä.


Asiakaspaperit ovat tärkein työväline, joiden kanssa sosiaalityötä tehdään. Kysehän on ensisijaisesti hallinnon toteuttamisesta, eikä puhtaasti auttamisesta. Oikeastaan mitään sellaista työvaihetta ei voida edes suunnitella ja suorittaa, jos virkamies ei pysty sitä kirjaamaan.


Niinpä sosiaalityössä on myös sellaisia "suorituksia", joista kuntalaisen kannattaa vaatia kirjaukset, jos ne - hämmästyttävää kyllä - toisinaan puuttuvat kokonaan, eli kyseiset operaatiot jäävät vain viittauksiksi. "Viittaaminen", eli ilmaan ammuskelu, onkin kätevää sosiaalihallinnon kannalta. Voi antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta kirjallinen fakta asiasta puuttuu.

Ei kommentteja: