maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Johanna Hurtig kummastuttaa

Noin kuukausi sitten kylvämääni basilikaa. Lempiherkkuani!
Lestadiolaiset ovat selvittäneet uskonmiestensä seksirötöksiä omassa piirissään. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (jonka lyhenne on hämäävästi SRK eli "seurakunta") on tutkinut alaikäisiin kohdistettua seksuaalista hyväksikäyttöä sisäisesti eli julkisen, avoimen ja yhteisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Kysymys kuuluu, onko se laillista? Ja miten tuollainen rikosten selvitystyö ylipäätään on Suomessa mahdollista?

Lestadiolaiset ovat kiitelleet ja kehuneet tutkija Johanna Hurtigia, joka on nostanut julkisuuteen pedofiliaongelmaa, joka riivaa vanhoillislestadiolaisia. Lastensuojelua yliopistossa jo vuosia tutkinut Hurtig on raportoinut tietämistään hyväksikäyttötapauksista vanhoillislestadiolaisten johtajille ja tiedotusvälineille. 

Hurtig on sittemmin tunnustanut pettyneensä siihen, kuinka haluttomasti lestadiolaisten johtajamiehet ovat ryhtyneet ongelmavyyhteä purkamaan.

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että asetelmassa on jotain pahasti vialla. Hurtig kertoo julkisuudessa, että hän tosiaankin on näin heiveröisesti lähtenyt viemään saamiaan tietoja eteenpäin (esimerkiksi LK 1.5.2011). Hurtig on kiltisti jutellut ensin lähinnä vain lestadiolaismiesten kanssa. Kun nämä johtajaherrat eivät tuntuneet välittävän pedofiliasta tuon taivaallista, on Hurtig turvautunut julkisuuteen. Se on tietysti ihan välttämätöntä.

Mutta Hurtig tulee ihan avoimesti kertoneeksi, että hän ei ole käyttänyt sitä reittiä, jota lainsäätäjä edellyttää. Suomen laki vaatii, että lapsia uhkaavasta vaarasta on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Sen voi tehdä kunnan sosiaalitoimeen tai poliisille.

Kun Hurtig on saanut tietää hyväksikäyttävän aikuisen nimen, hänen olisi pitänyt heti rientää ilmoittamaan lastensuojeluilmoituksessa tietonsa tuosta ihmisestä. Ilmoituksessa tuskin tarvitsee eritellä yhtään kohteena ollutta lasta eikä paljastaa yhdenkään hyväksikäytetyn lapsen nimeä. Niitähän Hurtig on varjellut. Hän on tutkijana luvannut uhreille, ettei heidän henkilöllisyytensä paljastu. 

Lastensuojeluilmoituksessa ei myöskään tarvitse nimetä täsmällisesti mitään rikosta, eikä teon ja uhan tarvitse olla rikos ollenkaan. 

Miksi siis Hurtig ei ole käyttänyt tätä sosiaalityön välinettä, vaikka hän itse on tutkijana ja lastensuojelun auktoriteettina jo vuosien ajan hehkuttanut lastensuojeluilmoituksen tarpeellisuutta? Hän on intomielisesti korostanut väitöskirjassaankin "Lasta suojelemassa" (2003) sitä, kuinka aikuiset eivät näe lasta, koska aikuisilla on omat tarpeensa ja omat etunsa hoidettavanaan. Niinpä tosiaan näyttää olevan.

Hurtig on ollut rakentamassa lastensuojeluilmoituksesta työvälinettä sosiaalityöhön, mutta hän ei itse välitä sitä käyttää. Näyttää kovasti siltä, että kunnallisen lastensuojelun ei haluta puuttuvan lestadiolaisten pedofiliaan lainkaan. Kuinka kaksinaamaista! 

Sosiaallityöntekijät vaativat tavallisilta suomalaisilta lapsiperheiltä kaikenlaisia sirkustemppuja lastensuojelun nimessä. Tällaista syyllistämistä on Hurtigkin harjoittanut (esim. väitöskirja Lasta suojelemassa, 2003). Tavallisia suomalaisia lapsiperheitä kohtaan. Lasten vanhempia syytellään kuuluvasti ja moralisoiden asioista, jotka ovat pedofiliaa huomattavasti vähäisempiä rikkeitä.

Hurtig on halunnut siirtää katseen viattomiin, pois syyllisistä.

Olen varma, että jotkut Hurtigiin yhteyttä ottaneista uhreista olisivat suvainneet sen, että Hurtig olisi heti kertonut tietonsa hyväksikäyttäjästä viranomaisille.

Hurtigin tutkimukset ja hänen tutkijan asennoitumisensa tuovat mieleeni tänä keväänä paljon kritiikkiä herättäneen lestadiolaisten ripittäytymisen. Ripin nimessä on lupa puuhailla kaikenlaista epämääräistä ja selkeän laitonta.

En ole missään törmännyt siihen, että Hurtig olisi tehnyt ensimmäistäkään lastensuojeluilmoitusta. Arvelen, että joku hänen tavoittamistaan pedofiliatapauksista on ollut tuolloin yhä alaikäinen eli lastensuojelulain ja -ilmoituksen alainen. 

Vaikka uhri ei olisikaan antanut lupaa Hurtigille lähteä viemään tapausta eteenpäin, olisi Hurtigin pitänyt tehdä lastensuojeluilmoituksia esimerkiksi niistä lestadiolaisten luottamushenkilöistä, joita on paljastunut jo liuta. Saarnaajat ja seurakuntien johtajaherrat ovat luoneet alaikäisille yleisen uhan koko yhteisössä.
Lastensuojeluilmoituksia tehdään nimittäin tässä maassa huomattavasti pienemmistäkin asioista. Sen Hurtig tietää oikein hyvin. Perusteeksi riittää ilmoittajan yli-innokkuus, heikot tiedot ja huono arviointikyky. Sosiaalityöntekijät kyhäävät niistä valtavia operaatioita. 
Hurtigilla tuntuu olevan selvää suoraan uhreilta saatua tietoa. On kummallista, että hän ei ole ilmoittanut rikoksista myöskään poliisille. Mutta ilmeisesti uhrit eivät ole sitä halunneet. Poliisi ei ole päässyt näitä hyväksikäyttöjä tutkimaan. Hurtig on vasta äskettäin  luovuttanut aineistonsa keskusrikospoliisille.

Mielestäni olisi aiheellista, että poliisi ja eduskunnan oikeusasiamies ryhtyisivät tutkimaan  lastensuojelun tutkija Johanna Hurtigin toimintaa. Ällistyttävää ristiriitaisuutta on liian paljon, kun Hurtigin toimia vertaa siihen, mitä laki sanoo alaikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Ja mahtaako poliisinkaan toiminta kestää asiassa päivänvalon? On saatu kyhättyä hämmästyttävän kiero salailuvyyhti. Aikuiset (uskonnolliset johtajaherrat) ensin!

keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Tuula Juurakko auttaa

Sosiaalityöntekijä Tuula Juurakko kirjoittaa asiakaspapereihin mielenkiintoisia perusteluja, kun hän kutistaa kuntalaisen toimeentulokea. Toimeentulotukipäätökseen Juurakko on kirjoittanut muun muassa:

"Vuokraa ei voida huomioida menoihin, koska se ei ole todellinen asumismeno." (15.4.2011)

Tuon saman väitteen Juurakko on kirjoittanut jo moneen ystäväni saamaan toimeentulotukipäätökseen. Ajatushan on pöyristyttävä: vuokra ei ole asumismeno. Mikä sitten on? Mikä saa olla asumista, jos asunnon vuokraaminen ei saa olla?

Ystäväni on ollut pitkään sairauslomalla useiden pitkäaikaissairauksien vuoksi. Pieni sairauspäiväraha on hänen ainoa tulonsa. Silti hän on saanut toimeentulotukea SoTe-kuntayhtymä Saarikalta 51,90 euroa kuussa, jos ylipäätään on saanut mitään. Hänen sairaspäivärahansa on jotain yli 400 euroa kuussa. Vuokra, johon sisältyvät kaikki asumisen käyttömaksut (mm. sähkö ja vesi), on 650 euroa.

Helmikuulle Juurakko laski suorastaan tuloylijäämää. Ystäväni ei saanut toimeentulotukena mitään.

Lenkkipolulta Ounasjokivarresta 26.4.2011.
Tällainen hulluus pitää loppua tästä maasta! Tämä on likaista peliä, ihmisillä leikkimistä. Meillä hallintokoneiston viranomaiset kiusaavat ihmisiä omien subjektiivisten mielihalujensa mukaan, jos siltä sattuu tuntumaan.

Pidän törkeänä sitä, että ystäväni asiallisia ja huolella täytettyjä toimeentulotukihakemuksia pidetään pilkkana kuntayhtymä Saarikassa. Sosiaalityöntekijä rakentaa omaa asemaansa kollegojensa ja esimiesten joukossa sillä, että hän voi kehua taas kohdelleensa ankarasti ihmisiä.

Ystäväni on pitänyt Saarikassa meteliä asiakkaiden huonosta kohtelusta. Ihmisillä ei ole arvoa. Ystäväni on hyvä hoitamaan asioitaan. Voi vain ihmetellä, kuinka näissä prosesseissa käy sellaisille suomalaisille, jotka eivät uskalla ja osaa. 

Kuntien virkamiehillä on mahdollisuus kaikenlaiseen mielivaltaan jo siksikin, että he itse tuntevat lakia hyvin huonosti. Siksi käsitykset omasta kaikkivoipaisuudesta lähentelevät uhmaikäisen lapsen mahtipontisuutta.

Perusturvaliikelaitos Saarikan johtaja Mikael Palola soitti eilen ystävälleni. Vihdoinkin. Ystäväni on jättänyt Palolalle kahden kuluneen vuoden aikana yli 200 yhteydenottopyyntöä. Ne eivät ole tepsineet.

Palolan (Kokoomus) menestys eduskuntavaaleissa ei riittänyt kansanedustajan paikkaan, jota hän nähtävästi on etukäteen pitänyt varmana. Palola teki kalliin ja erittäin näkyvän vaalikampanjan Keski-Suomessa. Rahaa paloi, mutta jääkiekkomaalivahti Sinuhe Wallinheimo (kok.) nousi hänen ohitseen, melko tuntuvalla äänierolla. Wallinheimon ja Palolan ero on se, että Wallinheimo on suhtautunut inhimillisesti ihmisten kritiikkiin, kun he ovat kertoneet kokemuksistaan hallintokoneistossa. Palola taas ei halua siivota edes omaa pesäänsä.

Rannalle jääminen on alkanut nyt purkautua ihmisille kiukutteluna. Palola soitti ystävälleni nähtävästi lähinnä vain siksi, että hän sai purkaa omaa pahaa oloaan. Kohteena hän käytti ystävääni. Palola tietää hänet kyvykkääksi mielipiteenmuodostajaksi, joka osaa puolustaa muita ja itseään. Ystäväni on ulospäin suuntautunut ja reipas. Hän on puhunut Saarikassa näkemistään ongelmista usein ääneen. 

Ounasjoen rantaa Rovaniemellä, kevätauringossa sunnuntaina 25.4.2011.
Niinpä Palola halusi purkaa eduskuntavaalien tuottamaa turhautumistaan ja pettymystään juuri ystävääni. Palolan perussävy puhelussa oli se, että hän halusi vähätellä ystäväni kuntalaisen ja kansalaisen perusoikeuksia eli oikeutta saada omasta kotikunnastaan peruspalveluita, joita jakaa Saarijärvellä perusturvaliikelaitos Saarikka. 

Palolalla oli selvästi näkemys myös ystäväni persoonasta, josta herra johtaja Palola ei pidä ollenkaan. Ja se näkyy myös ystäväni saamissa kunnallisissa peruspalveluissa ja oikeusturvan toteutumisessa.

Sosiaalityöntekijä Tuula Juurakko hyötyy tässä asetelmassa siitä, että hän käyttää työaikaansa jännittävien perustelujen kyhäämiseen, joilla evätään ihmisiltä kotikunnan palveluita. Sehän on sulka hattuun, omien työkavereiden keskuudessa. Muu maailma suojatun sisäpiirin ulkopuolella saattaa vähän ihmetellä, mutta sillä ei ole byrokraatille merkitystä.

lauantaina, helmikuuta 26, 2011

Suu puhtaaksi!

Danity Kane for Peta.



Well, tämä on minun lapseni: sosiaali- terveysasioihin keskittyvä keskustelufoorumi internetissä.

(Päivitys: Nyt foorumi löytyy netistä! Menkää kirjoittamaan! Kaikki te, jotka olette kiinnostuneita yhteiskunnasta ja oman paikkakuntanne asioista.)


Olen tehnyt siitä aloitteen, olen lausunut ajatuksen ensimmäisenä ääneen, olen sitä yhdessä muiden kanssa ideoinut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) PaKaste-hankkeessa, jossa olen ollut alusta saakka mukana. Ja, mikä ehkä parasta: olen antanut sille nimen! (Myönnän, että esimerkiksi tuon nimen olisi voinut keksiä kuka tahansa muukin...)


PaKaste-hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö. Kaste on maan laajuinen ministeriön kehittämisohjelma, jossa ministeriö koettaa kuulostella mitä mahdollisesti kansalaiset itse ajattelevat sosiaa- ja terveysasioiden kehittämistarpeista.


Byrokraatin olo saattaa olla ensi viikosta lähtien orpo. Rovaniemellä, Lapissa ja oikeastaan aivan kaikkialla, jossa suomen kielen kirjoitustaitoiset ihmiset liikkuvat.

Ainakin minä odotan juurevaa ja ponnekasta keskustelua kunnallisista ja julkisista palveluista, kuten vaikkapa peruskoulusta, sosiaalityöstä, terveyskeskuksen ja sairaalan toiminnasta, harrastusmahdollisuuksista paikkakunnalla jne...




Keskustelufoorumi avautuu internetissä ensi viikolla. Osoitetta minulla ei ole vielä tarjota.

Sinne saa kirjoittaa myös ilman rekisteröitymistä, mutta uskon rekisteröitymisenkin olevan suosittua. Vakituiset kirjoittajat pitävät mahdollisuudesta, että he voivat identifioitua rekisteröitymisen avulla.


Keskustelupalstan ohjelma on hyvin suosittu ja jo entuudestaan kaikille aktiivisimmille nettikirjoittajille tuttu. Sitä käytetään internetissä paljon. Ohjelma tarjoaa kirjoittajalle monipuoliset työkalut kirjoituksen viestin ulkoasun muokkaukseen.


Keskustelusivustolle voisi koettaa hankkia mainostajia aluksi vaikkapa sen idean perusteella, että kaupallisiksi ilmoittajiksi houkutellaan ksylitolituotteiden valmistajia (esimerkiksi purukumit) ja hammastahna- ja hammasharjatehtaat.

En tiedä, olisiko rahan keräämiselle mitään perustetta, sillä foorumi pyörii lähinnä vapaaehtoisin voimin. Työaikaansa siihen joutuvat käyttämään Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen työntekijät. Näitä sosiaalibyrokraatteja saamme kiittää siitä, että keskustelupalsta näkee päivänvalon.


Maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset toimivat Suomessa parhaimmillaan juuri näin, vakiintuneen kunnallisen julkishallinnon vastavoimana.

Tänään Lapin Kansassa on komealla paikalla kolmossivulla iso mainos tulevasta sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakaskahvilasta. Myös tuossa lehti-ilmoituksessa on Suu puhtaaksi -teema, sillä siitä on rakennettu ilmoitukseen otsikko.


Ah, olen niiiiin ylpeä tästä sananikkarin ja brändääjän asemastani, vaikka en tuon ilmoituksen tekemisessä olekaan ollut mukana. Jos olisin, olisin nähnyt hiukan vaivaa graafisen ja visuaalisen eli kuvallisen ilmeen rakentamiseksi. Visuaalisuudella voidaan sanoman perille menoa tehostaa. Minä rakastan kuvia ja ehkä aivan erityisesti sanoman kuvittamista.

Kahvila aloittaa toimintansa tiistaina 1.3.2011 kello 12. Se on avoinna kello 19:ään. Osoite on Kansankatu 8, kolmas kerros. Kahvila löytyy Neuvokkaasta (Rovaniemen seudun vapaaehtoistyön keskus). Neuvokas on tuttu siitä, että siellä kokoontuvat useat eri järjestöt.


Suu puhtaaksi -sloganille saanemme vielä oman logon. Ehdotin sen teettämistä eilen keskustelupalstan palaverissamme Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa, jonka toimitilat sijaitsevat Kolpeneella Rovaniemellä.


Mahdollisen logon tekee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelija.


Taiteiden tiedekunnasta kuuluu jo joku opiskelija lupautuneen tekemään postereita eli katujen varsille leviteltäviä julisteita, joilla houkutellaan ihmisiä tulemaan PaKaste-projektin asiakaskahvilaan (Kansankatu 8, kolmas kerros) ja kirjoittamaan käsityksensä hyvinvointivaltion peruspalveluista internetiin Suu puhtaaksi -foorumille.


Odotan innolla noita innostavia julisteita. Olen sellaisten suuri ystävä.

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Marketta Horn piiskaa byrokraatteja

Lahoren rautatieasema 1886.
Marketta Hornin kirja "Neljän dollarin päivä - ekomatka Aasiaan ja Australiaan" (Like, 2008) on ihana.


Hänen havaintonsa yli vuoden kestäneeltä reppumatkalta ovat hyvin kiinnostavia. Hän huomioi ja tekee johtopäätöksiä - ja kritisoi armotta, mutta ymmärrettävin perustein näkemäänsä. Ja kuitenkin hän samalla tyytyy materiaalisesti hyvin vähään. Asetelma on virkistävä.


Hornin mukaan Suomen suurlähetystöt maailman tärkeissä kaupungeissa palvelevat vain liikemiehiä. Tavallinen suomalainen kansalainen ei suurlähetystöä innosta; Suomen edustustoissa työskentelevien suomalaisten virkailijoiden antama palvelu maannaiselleen on velttoa ja mitätöntä.

Horn pommittaa:



Contratto-kuohuviinin
mainoskuva, jonka on piirtänyt
kuuluisa italialainen
Leonetto Cappiello (1875-1942).
"Mitähän virkaa Suomen edustustot täyttävät Karachissa ja Islamabadissa? Karachissa tuoleilla tuulettimen alla oli nukkunut vahtimestarin tapainen, eikä kunniakonsulista tietoakaan. Toimistotiloissa riippui yksi ainut surkea kuva Suomesta. Siellä ei näkynyt aukioloaikoja eikä Suomi-tietoutta, viisumianomuskaavakkeen sai ottaa pöydältä. Käynti Suomen suurlähetystössä Islamabadissa oli vielä masentavampi kokemus. (38)


Suomalainen suurlähettiläs asui hienon terassipuutarhan ympäröimänä, mutta meidän asiakkaiden piti puikkelehtia kun koirat lähetystötalon takana olevaan pieneen koppiin, missä ei ollut edes pöytää paperien täyttämiseen. Kopin seinällä näkyi ikivanhoja Suomi-kirjoituksia ja virkailija huuteli jossain valovuosien päässä pienen lasiluukun takana. (38-39)


Ystävällisestä neuvonnasta ei puhettakaan. 'Me emme voi täyttää kaavakkeita puolestanne', ladattiin vastaukseksi lähes kaikkiin kysymyksiin. 'Emme voi antaa tietoja, sillä päätökset tehdään Suomessa.' (39)


Kummatkin [Suomeen viisumia anovat pakistanilaiset] Alamit olivat hotellissa silityttäneet asunsa ties monennettako, laittautuneet kuntoon ja valmistautuneet haastatteluun. Ei tullut mitään haastattelua. Hakemuksista kävi ilmi, että kyseessä oli kansalaisaktivismi, ei elintasoloma. Alam liitti hakemukseen jopa runokirjansa sekä todistuksen yhteistoiminnasta Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja Punaisen Ristin kanssa. [...]



Jos viisumia ei myönnetä, on rahat menetetty, eikä syytä epäämiseen tarvitse edes kertoa, tuli suurlähettiläs kertomaan. Koska lähetystö myöntää määrätyn määrän Schengen-viisumeita vuodessa, Alam arveli pakistanilaisten virkailijoiden petkuttavan joidenkin hakemuksissa ja myyvän kiintiöstä sellaisille, jotka maksavat heille 30 dollarin sijasta 300 dollaria.


Tiesin entuudestaan, mitä tsaristisia laitoksia Suomen edustustot ovat. Ennen Aasiaan lähtöäni olin yrittänyt selvittää, mihin maahan suomalainen tarvitsee viisumin. Parin päivän kalliiden ja aikaa vievien soittelujen ja yhdistelyjen jälkeen kerrottiin: 'Teidän on itse selvitettävä. Emme me ole täällä sitä varten.'


Suomen ulkoministeriö auttaa vain bisnesmiehiä. Niinpä Islamabadin lähetystössä matkustustapamme herätti ihmetystä. Kukaan ei ollut aiemmin anonut viisumia bussimatkaa varten Pakistanista Suomeen." (39)



Junalla, bussilla ja peukalokyydillä matkustava Horn hämmästelee, että ikä ihmeen lentodiktatuuri maapallolla vallitsee. Vapaata, uteliasta ja nautiskelevaa kulkemista rajaa ja kutistaa se, että lentolippujen avulla ihmisen liikkumista voidaan kontrolloida. Australiaan saapuvalla matkailijalla pitää olla paluulentolippu.


" 'Lentopakko johtuu siitä, että silloin voi näyttää liput etukäteen', valaisi virkailija."


Horn ihailee Saksan edustustojen toimintaa. "Saksalaiset pyöräilijät voivat hakea apua lähestystöstään kuin kotoaan ja käyttää jopa kuriiripostia hiljaisissa maissa. Norjan lähetystöä koristi katos, jossa oli penkit ja jopa vesipullo." (39)




Niin. Eikös Kaakkois-Aasiaa hukuttaneen tsunamin (2004) aikaan Suomen Bangkokin suurlähettiläs Heikki Tuunanen piileskellyt jossain täysin tavoittamattomissa, vaikka mies oli ihan Suomesta asti lennätetty upeaan residenssiinsä hoitelemaan hädässä olevien kansalaistensa etua ja asioita? Suomalaisten massakuolemat eivät riittäneet Tuunasellekaan syyksi keskittyä duuniin ja sen hoitamiseen, mistä palkka hänelle julkisista varoista maksettiin.


Ai joo. Ja sitten tulee aina jostain syystä mieleen se suurlähettiläsrouva, joka esiintyi Petteri Väänäsen vetämässä tv-ohjelmasarjassa. Väänänen oli keksinyt loistoidean: esitellään maailmalla sijaitsevien Suomen suurlähetystöjen keittiöitä! Voi v-ttu. Aivan kuin Väänänen olisi lähtenyt räätälöimään ulkomailla koketeeraavien diplomaattien toiveiden mukaista ohjelmasarjaa. Ohjelmaidea oli teennäinen, typerä ja katsojia aliarvioiva.


Maggie Q for Peta Asia Pacific.
 No, ei Väänäselläkään ollut varmasti sen kummempaa journalistista tavoitetta kuin saada mukava majoitus ja maukkaat ateriat suurlähetystöjen suojissa.


Yhdessä osassa esiteltiin Tansaniassa sijaitsevaa suurlähetystöä ja sen keittiötä. Suurlähettiläs oli hienosteleva rouva, joka nähtävästi parhaiden diplomaattiperinteiden mukaisesti kertoi elegantisti lähetystöstään. Se oli kiusallista katsottavaa, sillä rouva suurlähettiläs oli hienostelunsa takia jäykkä kuin tikku paskassa.


Kyseinen hieno rouva näyttää olleen Ritva Jolkkonen.



Mitä nämä upeat suurlähettiläät ja heidän uhkeat residenssinsä henkilökuntineen saavat aikaan?


Marketta Horn hämmästelee sitäkin, kuinka tietämättömiä edustustojen työntekijät ovat jopa paikallisista oloista. Kiinassa työskentelevä konsuli ei osaa ostaa edes julkisen liikenteen matkalippuja.


Horn kirjoittaa:


"Käyskentelin ostosparatiisissa. Kolmen tunnin kuluttua kukaan ei soittanut [Suomen suurlähetystöstä], joten matkatoimisto soitti uudestaan Suomen suurlähetystöön. Konsuli oli kertonut matkustelleensa Kiinassa eikä ollut saanut ostettua siellä edes asemalta lippuja, selvitti nuori ääni savon murteella. Mielessäni päätin, että Suomen suurlähetystöt voisi kyllä sulkea, mutta tyynesti selitin savolaistytölle: 'Kerro sille konsulille, että olin kuukauden Kiinassa, yövyin retkeilymajoissa ja ostin lippuja busseihin ja juniin niin kuin itse halusin.' " (sivu 404)

torstaina, helmikuuta 10, 2011

Upeaa pedagogiikkaa

Opettaja tarvitsee koulussa avukseen poliisin, koska oma auktoriteetti ei riitä.


Auktoriteetti eli täysi-ikäisen aikuisen asema on murentunut opettajan profession kehitystyössä. Aiemmin opettajat edustivat aikuista, joka on alaikäisen (eli koululaisen) tukena. Alaikäisellä oli oikeus olla alaikäinen. Nyt lasten vaaditaan olevan pikku aikuisia, jotta opettajat saavat rakentaa professiotaan. Opettaja haluaa nimittäin olla pedagogi, ei kasvattaja. Sanasta kasvatus on tullut hyljeksitty termi. Siitä ei saa enää nykykoulussa puhua.


Siksi sopii kysyä, mitä se aikuiskasvatus sitten nykyään on... Enpä ole kuullut, että aikuiskasvatuksessa koettaisiin sana "kasvatus" jonkin eturyhmän etuja loukkaavana eli poliittisesti vaarallisena terminä.


Kasvatus on myös oleellinen osa journalismia, jota kirjoitetaan aikuisten kasvattamiseksi. Kasvatukselliset juttuaiheet nimittäin kiinnostavat. Iltapäivälehdetkään eivät epäröi nostaa aikuisten kasvattamiseen liittyviä otsikoita lööppeihinsä. Terveysvalistus on selkeästi (aikuisten) kasvattamista.


Silti lasten kasvattamista ei saisi peruskoulussa esiintyä. Olen hyvin hämmästynyt.


Nykyopettaja pitää oikeutenaan vaieta, vetäytyä puhumattomuuteen, silloin kun aikuisen kuuluu puhua alaikäiselle. Peruskoulusta on tullut arvaamaton paikka.


Yhden aikuisten eturyhmän, opettajien, etujen ajaminen tekee lapsen asemasta turvattoman.


Dita von Teese for Peta.
Eläinsuojelujärjestö Peta ei enää levittäne tätä kuvaa,
koska von Teese on kertonut rakastavansa hanhenmaksaa ja turkiksia.
Nykykoulu tarvitsee siksi avukseen poliisin.

Mustamaija hoiti lapsia alakoulun pihalla heti kouluvuoden ensimmäisenä päivänä. Olen monta kertaa kysellyt operaation järjellisyyttä ja motiivia Korkalovaaran koulun rehtori Heikki Ervastilta.


Kasvatus on ohjaavaa dialogia alaikäisen kanssa. Mutta jo ensimmäisen luokan oppilas joutuu tyytymään siihen, että opettaja pärskyttelee luokassa aakkosten äänteitä. Hienoon nykypedagogiikkaan kuuluu, että lukemaan ei opeteta tavaamalla.


Niin. Onhan se, rakenteiden oivaltaminen, aina vaarallista.


Suomi on tunnetusti kieli, jossa kirjainten ääntäminen on hankala oppia, koska kirjaimen ääntäminen on niin kirjavaa.


Kun katoaa aikuisuus ja auktoriteetti eli opettajuus, katoaa myös pedagogiikka.


Koulusta katoaa myös työn peruste eli oppilaat, jos aikuiset eivät puolusta ja aktiivisesti rakenna nimenomaan lapsen (alaikäisen) paikkaa. Opettajan pitää siksi uskaltaa olla aikuinen, joka kantaa vastuuta alaikäisistä. Opettajien hienosta pedagogiikasta ei kukaan ole oikeasti kiinnostunut. Kun ihan rehellisiä ollaan.


Kiinnostus kohdistuu vain oppimistuloksiin. Ja se on oikea painotus. Lapseni luokalla oppilaat näyttävät oppivan huonosti lukemaan. Pedagogiikka on liian hienoa. Ttttthe, hhhhho, kkkkhkkho....


Autenttisuutta lisää se, kun sylki lentää äänteen mukana. Sitä on hankala välttää.


Hulluksi on mennyt. Koulu.


Miksi minusta tuntuu, että nykyiset lapset eivät ehkä koskaan tule oppimaan äidinkielen rakennetta eli kielioppia yhtä hyvin me opimme Pelkosenniemen pienessä peruskoulussa, ala-asteella, luokanopettaja Jouko Lindforsin johdolla? Se on hirveän kiusallinen tunne.


Rupean nyt nostalgiseksi. Lindfors työskenteli koulupäivän jälkeenkin koululaisten parissa. Hän opetti soittamaan pelimannimusiikkia. Hän siivitti meidät viulistit esiintymään Lappiatalossa saakka. Pedagogiikka oli tuloksellista.


Nykypedagogiikka on retoriikkaa.


Ja mistä lähtien Suomessa on ollut lupa asettaa aikuiset ja alaikäiset vastakkain?

torstaina, helmikuuta 03, 2011

Martti Kallio ajaa sinisellä autollaan


The Lingerie Football League for Peta. (kuvamanipulaatio)
 Lapin poliisipäällikkö Martti Kallio ei ole osannut vastata kysymykseeni, mitä poliisin mustamaija teki Korkalovaaran koulun pihalla lukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä viime elokuussa.


Lapseni ei tavannut kouluun saapuessaan ensimmäisenä opettajia. E-hei, ei nykykoulussa.

Hän näki ensimmäisenä ekaluokkalaisten puoleiseen talon päätyyn pysäköidyn mustanmaijan ja siellä kaksi tummanpuhuvaa poliisikonstaapelia. Joillakin aikuisilla oli näköjään unohtunut  hienotunteisuus ja asiallisuus lapsia kohtaan.

Lapset olivat saapuneet hoitamaan kouluun omia kouluasioitaan, eivät tutustumaan yhteiskunnan kontrolli- ja pakkovaltaan.


Vastausta kysymykseeni poliisin tekosista ei ensin tiennyt edes koulun rehtori Heikki Ervast, jolle soitin heti, kun koulupäivä oli vielä kesken. Kirjoitin välittömästi havainnoistani valituksen koulutuslautakuntaan. Valittamiseen innosti tuolloin ennen kaikkea se, että näin kuinka pienten lasten koulun pihalla maahanmuuttajaisä keskusteli poliisimiesten kanssa. Pian hän jo istui maijassa ekaluokkalaiselta näyttävän tyttärensä kanssa.


No, tuo episodi selvisi pian. Siinä oli kyse vain siitä, että isä oli tuonut lapsensa väärään kouluun. Poliisi kuljetti hänet sinne minne pitikin. Antoi siis apuaan. Se on hyvä.



Peta. Kuvamanipulaatio.
Pelkäsin jo, että poliisi oli tullut koulun pihalle kyttäämään tuota maahanmuuttajalasta ja häntä kouluun saattavaa vanhempaa. Sillä kyttäämiseltähän se touhu koko ajan näytti. Kyttäämistä se oli puhtaimmillaan, an sich, koska poliisi ei vaivautunut koulun pihamaalla näkyvästi töröttäessään tarjoamaan lapsille minkäänlaista liikennevalistusta.

Se on kummallista. Poliisit olisivat tavoittaneet tuona ensimmäisenä koulupäivänä myös poikkeuksellisen paljon lasten vanhempia.


Mutta kyllä minä olin suuresti hämmästynyt, kun sama mustamaija seisoi koulun pihalla jälleen, kun ekaluokkalaisten koulu päättyi. Tällä välin rehtori Heikki Ervast oli jo ehtinyt tunnustaa minulle, että hän ei todellakaan tiedä mitä poliisi tekee hänen johtamansa laitoksen pihamaalla.

Olisi pitänyt tietää.

Eikä tiennyt pitkään aikaan, kunnes hän itse oli soittanut poliisille ja kysynyt. Ei varmaan olisi edes tehnyt sitä, jollen minä olisi kysellyt syytä poliisin läsnäoloon. Heikki Ervastille selvisi, että poliisi valvoo hänen koulunsa pihalla liikennettä.

Niin, liikennettä. Pihalla, jonka pitäisi olla lasten leikkialuetta.



PoliisipäällikköMartti Kallio väitti minulle, että poliisi ei koskaan partioi missään puolta tuntia enempää kerrallaan. Heh, Korkalovaaran koulun pihalla näytti siltä, että konstaapelit töröttivät autossaan monta tuntia. He olivat palanneet peräti toistamiseen kyttäyspaikalleen, kun olivat käyneet kuljettamassa maahanmuuttajaisän lapsineen oikeaan kouluun.


Corey Wills for Peta. (kuvamanipulaatio)

No, ehkä he kurvasivat mustallamaijallaan takaisin koulun pihalle juuri ennen kuin ekaluokkalaisten koulutaipaleen ensimmäinen koulupäivä päättyi... What for? Mustamaija oli poistuvan liikenteen tiellä.


Julkishallinnon virkamiehiltä täytyy osata vaatia kunnollista työnjälkeä. Jostain syystä usein törmää siihen, että vaatimustasoa ei ole asetettu juuri mihinkään.


Korkalovaaran koulun pihalla kyyläämisen ja tyhjäntoimittamisen sijaan poliisimiehet olisivat voineet esitellä lapsille ja paikalla runsaslukuisesti olleille vanhemille vaikkapa heijastavia turvaliivejä, he olisivat voineet jakaa heijastimia ja muistuttaa pyöräkypärän käytöstä.

Poliisit olisivat voineet puhua lapsille.


Peta. Kuvamanipulaatio.
Nyt kaksi virkamiestä tyytyi istumaan sisällä poliisiautossa, mykkinä ja ottamatta kontaktia lapsiin ja nuoriin. Syntyi piiloaggressiivinen kuva.


Ja olisi ollut huomattavasti asiallisempaa, että poliisi olisi esiintynyt Korkalovaaran koulun pihalla nimenomaan polkupyörän kanssa, eikä mustanmaijan.


Minä uskallan hämmästellä tässä vähän sitäkin, että aikuiset hyväkuntoiset miehet ajelevat jatkuvasti, myös tällaisissa lasten elämänpiiriin liittyvissä asioissa, mustallamaijalla. Polkupyörä olisi konstaapeleille tällaisissa tehtävissä järkevä kulkupeli. Siitä näkee ja kuulee paremmin - mopoja ja kevyttäliikennettähän he olivat Korkalovaaran koulun pihamaalle tulleet "valvomaan".



Liikennettä ei sitä paitsi ole ennenkään valvottu pihalla. Minä perään tässä sitä, että lapsilla on oikeus kokea, että kyseessä on heidän koulunsa piha. Lasten piha. Lasten alue. Liikenteen valvontaa voi alkaa suorittaa heti, kun ajelee muutaman metrin koulun portin ulkopuolelle, kadulla. Kadulla on liikennettä. Koulun pihalla on pysäköintiä.


Jotenkin vaikuttaa siltä, että poliisimiehillä oli jäänyt kana kynimättä jonkin mopopojan kanssa. Siksi he seisottivat mustaamaijaansa sellaisella intensiteetillä koulun pihalla, mopojen parkkialueen vieressä. Henkilökohtaista siis.


Mutta sitä kanaahan heillä oli ollut aikaa kyniä koko kulunut kesä. Koulun alku alkaa olla ajosesongin loppupuolta.

Sarah Jane for Peta. (kuvamanipulaatio)
 Ehkä pullistelu ja uhan tunteen luominen on niin houkuttelevan helppoa, että sellaiseen poliisi ryhtyy, vaikka tulisi selvästi tallanneeksi pienten ekaluokkalaisten ja muiden alakoululaisten varpaille.


Ja rehtori Heikki Ervastilla on ilmeisesti ollut vaikeuksia hallita koulunsa pihamaata. Tosin kyseisenä lukuvuoden ensimmäisenä päivänä kukaan ei ollut pyytänyt poliisia Korkalovaaran pihalle. Siihen kun ei ollut mitään syytä.


Poliisipäällikkö Martti Kallion pitää saada tällainen löperyys kuriin. Hänen on osattava johtaa omia alaisiaan siten, että heidän toimintansa on järkevää. Nyt se ei sitä ollut. Lapset jäivät nyt koulun pihalla ilman poliisin tarjoamaa palvelua ja tietoa. Poliisi palveli nyt hämäriä aikuisten päämääriä. Kummallista meininkiä. Tapaus kertoo paljon siitä, mitä aikuiset ajattelevat lapsista. Ja heidän elinpiiristään. Valitettavasti.


Marcus Schenkenberg for Peta. (kuvamanipulaatio)
Minä haluan, että poliisi ei ajele autollaan keskelle lasten leikkejä, lasten pihalle. Minä haluan, että aikuiset virkamiehet tajuavat pysyä poissa toimittamasta tyhjää. Aikuisen virkamiehen ilmiselvä mitääntekemättömyys ja tyhjänpäiväisyys näyttävät rumalta. Sellaista aikuisen mallia ei pidä varta vasten tulla esittelemään keskenkasvuisille.

Lapsen elintilaa on puolustettava koko ajan. Jos nukahdetaan, käy kuten Korkalovaaran koulussa. Aikuinen virkavalta alkaa välittömästi rakentaa sinne pesää ja syrjäyttää lapsia ahtaalle.







sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Aila Paloniemi & lastensuojelukerroin

Shirley Manson for Peta.
Keskustan kansanedustajassa Aila Paloniemessä henkilöityy Suomessa ehkä selkeimmin raa'an sosiaalivallan käyttö.

Hän on ollut rakentamassa kiihkeästi nykyistä laskentamallia lastensuojelukertoimelle, jonka mukaan valtio maksaa kunnille lastensuojelusuojelusta.

Lastensuojelukerroin huomioi vain ja ainoastaan lasten huostaanotot, ei mitään muuta. Avohuollon tukitoimia tarjoava kunta ei saa rahaa lainkaan, jos ei tee sitä lapsen huostaanottoa. Vasta sen jälkeen valtio maksaa palkkion.

Aila Paloniemen päämääränä on mahdollisimman monen lapsen huostaanotto, kyydittäminen pois omasta kodistaan. Niinpä Pelastakaa Lapset ry:kin puuhailee Suomessa vain sellaisten lasten parissa, joilla jo on koti. Järjestö perustettiin pelastamaan kodittomia lapsia.


Aila Paloniemi valittiin viime vuonna jo kolmannelle kaudelle puheenjohtajaksi Perhehoitoliittoon. Paloniemi tietää oikein hyvin, että nykyiset kustannukset huostaanotettujen lasten sijaishuollossa ovat kestämättömät. Laitokset ja esimerkiksi ammatilliset perhekodit ovat ylihinnoitelleet itsensä niin pahoin, etteivät veronmaksajat voi enää jatkaa samalla linjalla.

Lapsikauppa on ollut Suomessa hyvin kannattavaa liiketoimintaa.

Paloniemen on siis ollut enemmän kuin helppo ennustaa, että sosiaalikoneisto alkaa etsiä halvempia hoitomuotoja. Perhehoidon lisääminen onkin nyt suorastaan hallitusohjelmassa. Siten tuhottaman kallis sijaishuolto on halunnut pestä tahriintunutta kylkeään.

Sijaishuolto on saanut aikaan jotain siis paperilla. Mutta vain paperilla. Sijaisvanhemmista on nimittäin kova pula; perhehoito eli sijaisvanhemmuus ei ole kiinnostanut, sillä siitä on maksettu huonosti. Tosi huonosti verrattuna esimerkiksi ammatillisiin perhekoteihin, jotka ovat olleet kultakaivoksia.

Aila Paloniemen ei siis kannata revetä liian itsetyytyväiseksi sen vuoksi, että perhehoitajien saamia hoitopalkkioita äskettäin korotettiin. Sehän ollut suorastaan väistämätöntä. Palkkioita olisi jouduttu nostamaan ilman Aila Paloniemeäkin.


Paloniemeä ihastuttaa perhehoitajien saamia parempia palkkioitakin se, että Suomessa aletaan peräti lain vaatimuksesta kyydittää lapsia yhä enemmän perheisiin eli sijaisvanhemmille, laitosten sijaan. Sopii vain ihmetellä, miten se järjestyy, kun sijaisperheistä on jo nyt kova pula. Eli pelkkää retoriikkaa taas, yhden jyväskyläläisen kansanedustajan vaalikampanjan tueksi.


Paloniemi suorastaan juhlii tuota tietoa, että huostaanotettuja lapsia aletaan kyyditä perheisiin. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että vanhuksille noita perhehoitajia riittää entistä vähemmän, kauniista puheista ja kannustavasta julkisesta rahoituksesta huolimatta.

Paloniemi ei halua koskea vanhuksiin pitkällä kepilläkään. Yök. He ovat ryppyisiä, rumia ja heikkoja.


Bloody Burberry.
Ja samalla Paloniemellä on ihmeesti pokkaa puhua vanhusten omaishoitajien tekemästä työstä ja vaikeasta asemasta! Herranjestas, mikä fariseus! Perhehoidon on ajateltu mahdollistavan omaishoitajien lomitukset, mutta hurskastelija Paloniemi seisoo tiukasti vanhusten tulppana.


Ai niin. Perhehoitajien kannattanee edelleen keskittyä nimenomaan lastensuojelun asiakkaisiin. Heistä on maksettu niin hyvin, etteivät esimerkiksi kehitysvammaiset ole päässeet kilpailemaan heidän kanssaan.

Lastensuojelu eli lapsen huostaanotto antaa lapselle statuksen, jonka avulla perhehoidossa on totuttu lypsämään.

Kehitysvammaisellekin kannattaa ensin hankkia lastensuojelun asiakkuus, jotta hän saisi perhehoitoa.


Ei siis perhehoitoa vammaisille eikä vanhuksille! Aila Paloniemi haluaa pyydystää vain söpöjä lapsia. Mahdollisimman pienenä.

torstaina, tammikuuta 27, 2011

Mikael Palola, korea lestadiolainen

Sadie Frost for Peta.org by Bryan Adams.
Mikael Palola on Kokoomuksen ehdokas eduskuntaan Keski-Suomessa. Hän on kuvaava esimerkki siitä, kuinka byrokraatin on helppo lähteä soitellen sotaan. Virkamiehen ei tarvitse pysähtyä pohtimaan omaa kyvykkyyttään. Eihän sitä ole tähänkään saakka kukaan kysellyt.


Mikael Palolalta ei siis voi odottaa sitä, että hän tarkastelisi itseään ja omaa toimintaansa byrokraattina eli kuntayhtymä Saarikan johtajana.


Sen verran hän kuitenkin on valmis reagoimaan, ettei hänen toimintaansa saa myöskään muut tarkastella. Hän ja hänen tukijoukkonsa ovat poistattaneet häntä ruotivan nettikeskustelun, vaikka se pysyi vielä asiallisena. Sensuuria siis. Suomi24:ssa olleen keskustelun otsikko oli "Mikael Palola ei ole rehellinen".


Olisi hyvä, että suomalaisten ei tarvitsisi törmätä vasta vaalien jälkeen siihen ikävään tosiasiaan, että he ovat valinneet jälleen väärän hepun kansanedustajaksi. Kannattaa olla valpas ennen äänestämistä.


Lestadiolainen Mikael Palola luulee pärjäävänsä kisassa pelkällä makealla ulkokuorella. Hän on käynyt kallista mainoskampanjaa sanomalehti Keskisuomalaisessa jo monta kuukautta.

Marcus Walz für Peta.
Ei tuollainen tyhjänpäiväinen söpöstely ole koskaan suomalaisiin isommasti purrut. Mutta ehkä se vetoaa juuri lestadiolaisiin.


Mikael Palolalla on omallatunnollaan sisarukset, jotka haluavat takaisin omaan kotiin. Pois Venäjän rajalla sijaitsevasta laitosmaisesta ja ikävästä ammatillisesta perhekodista. He ovat kaikkien sellaisten aikuisten omallatunnolla, jotka eivät välitä.

Mikael Palolan johtamassa Saarikan perusturvaliikelaitosessa lymyävästä ongelmasta kirjoitti Helsingin Sanomat 30.8.2010. Se oli iso ja näyttävä lehtijuttu.

keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

Tuija Åstedtin huonot lapset

Elokuvasta Zack and Miri make a Porno. Kuvamanipulaatio.
Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Tuija Åstedt mustamaalaa lapsia ja nuoria. Lapset ovat viallisia, ei hieno aikuisten rouvien sosiaalijärjestelmä.


Åstedt näyttää reagoivan kiusalliseen Kelan julkaisemaan raporttiin Perhepiirissä. Siinä tutkijat kauhistelivat sitä, miten käy lastensuojelun pelastamille ja huostaanoton hoivaamille lapsille heidän täysi-ikäistyttyään. Huonosti siinä nimittäin käy. Ällistyttävän huonosti.



Perhepiirissä-kirjan mukaan huostaanotto tuottaa täydellisiä luusereita ja reppanoita. 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskentelee, opiskelee tai hoitaa kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ole tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

Tiedättekö miksi näin käy? Koska lapsen huostaanottaminen katkaisee hänen yhteytensä kotiin, perheeseen, sukuun ja läheisiin. Luonnollinen tukiverkosto riistetään. Sen tilalle kyhätään julkishallinnon sosiaalitantoista ja viranomaisista muodostuva "verkosto". Oman kotikunnan lastensuojelu kun pamauttaa lapselle ja hänen perhelleen välittömästi massiiviset yhteydenpidon rajoitukset, kun lapsi huostaanotetaan.


Kun tämä lapsi aikuistuu, hän seisoo yksin autiolla aavikolla. Normaaliin elämään kuuluvat perhe- ja ihmissuhteet puuttuvat.



Tuija Åstedt kääntää tuon syrjäytymisen lasten ja nuorten omaksi viaksi. Se palvelee Åstedtin omaa asemaa Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtajana. Aikuiset ensin!

Diakonissalaitos tunnetaan likaisen työn tekijänä suomalaisessa lastenkotibisneksessä. Diakonissalaitoksessa kärrätään lapsi huostaan ja sijaishuoltobisneksen ravinnoksi. Yksityinen sosiaalibisnes rules! Eri osapuolet toimivat yhteistyössä ja kohti yhteistä päämäärää: lapsi pitää saada julkisrahoitteisen lapsibisneksen laskutettavaksi.

Että kaikenlaiseen veronmaksajat rahaa käyttävätkin! Sitä riittää Diakonissalaitoksenkin kyhnytettäväksi.


Åstedtin mielestä huostaanotetut lapset ovat huonoja, jälkeenjääneitä, "heikkolahjaisia" kuten hän lausui viime viikolla Yleisradion haastattelussa. Åstedt ei välitä siitä, että nuo samat lapset ja nuoret ovat eläneet kasvuvuotensa Åstedtin edustaman sosiaalikoneiston nyrkin rautaisessa puristuksessa, sosiaalivallan alla. Åstedt ei tule ajatelleeksi, että kallis viranomaistoiminta noiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi on epäonnistunut. Täydellisesti.


Åstedt ei myöskään lähde pohtimaan sitä, onko mitään auttamista oikeasti tehtykään. Hänen ei tarvitse, sillä hänellä on jo oma henkilökohtainen asema sosiaalivallan huipulla.


Elokuva Hulluna rahaa, Mad Money. Kuvamanipulaatio.
Kuva-aineistoa elokuvista on tarjolla sivustolla FreeMoviePosters.
Ai niin... Tiedättekö, mitä tämä lastensuojelun suorittama ihmisten syrjäyttäminen maksaa? Se maksaa Kelan Perhepiirissä-kirjankin mukaan pelkkinä hoitokuluina huostaanoton aikana 433 miljoonaa euroa. Tuollaisiin suuruuksiin menoluokkana yltää valtion taloudessa lähinnä vain teiden rakentaminen, niin tolkuton summa se on.


THL:n tutkimusprofessori Matti Rimpelä on puhunut myös 500-600 miljoonasta eurosta. Rimpelän tv-haastattelu löytyy esimerkiksi Ari-Pekka Harjun Perusopetus-nettisivuilta. (Itsenäisyyspuolueen ehdokas Ari-Pekka Harjun eli AaPeeHoon blogi.)


Tuija Åstedt ja hänen rouvakollegansa muodostavat arveluttavan uhan suomalaiselle yhteiskunnalle. Heistä muodostuvaa ainesta pitäisi lapioida ja kuljettaa pois sosiaalihalllinnosta. Tonneittain. Sitä on aika monta kuutiota.

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Tuija Åstedt hassuttelee

Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyön johtaja Tuija Åstedt on hämmästyttänyt ihmisiä stereotyyppisillä käsityksillään.

Omia ajatuksia ei tarvitse päässä olla, kun jo pääsee valtakunnan parhaille areenoille lausumaan näkökantojaan.

Riittää, kun on sosiaalirouva. Siinä asemassa on ihan sopivaa jaella poliittisesti värittyneitä huolilausuntoja, jotka ovat surkuhupaisia kritiikittömyydessään.


Miehet jättävät oikein mielellään tuon sisältöisen "edustamisen" eli asemaan liittyvän sosiaalihymistelyn naisille. Ymmärrän hyvin, miksi.


Åstedt lausui viime viikolla Yleisradion uutisissa, kuinka yhteiskunta ei tarjoa heikkolahjaisille nuorille mahdollisuutta päästä mukaan yhteiskuntaan. Hän lausui sen siinä yhteydessä, jossa hän tarkasteli huostaanotettuja lapsia.


Åstedtin käsityksistä voi tehdä johtopäätöksen, että onneksi meillä on kunnallinen lastensuojelu, joka pelastaa noita vähä-älyisiä lapsia pois kodeistaan! Lastensuojelu kun on toimissaan niin taitavaa, että se osaa luokitella lapset riittävän älykkäisiin ja tyhmiin. Lastensuojelu myös tietää, missä tuo raja kulkee.


Tuota en vielä tiennyt, että rodunjalostus on jo noin kirkkaasti lastensuojelun päämääränä, myös älykkyyttä tarkasteltaessa.



En radiouutisen kuultuani ymmärtänyt, miksi radiotoimittaja oli valinnut juuri Diakonissalaitoksen Tuija Åstedtin haastateltavakseen. Hänellä ei tuntunut olevan uutiseen mitään sanottavaa. Mutta ehkä toimittaja lähti hänen jäljilleen siksi, että kyseinen sosiaalirouva oli äskettäin esiintynyt Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla, Vieraskynä-artikkelin kirjoittajana. Sekin oli stereotyyppisiä ajatuksia monistava nollakirjoitus. 


Ei Tuija Åstedtia enää, ainakaan vähään aikaan, kiitos. Hän on ihan hukassa.