sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Aila Paloniemi & lastensuojelukerroin

Shirley Manson for Peta.
Keskustan kansanedustajassa Aila Paloniemessä henkilöityy Suomessa ehkä selkeimmin raa'an sosiaalivallan käyttö.

Hän on ollut rakentamassa kiihkeästi nykyistä laskentamallia lastensuojelukertoimelle, jonka mukaan valtio maksaa kunnille lastensuojelusuojelusta.

Lastensuojelukerroin huomioi vain ja ainoastaan lasten huostaanotot, ei mitään muuta. Avohuollon tukitoimia tarjoava kunta ei saa rahaa lainkaan, jos ei tee sitä lapsen huostaanottoa. Vasta sen jälkeen valtio maksaa palkkion.

Aila Paloniemen päämääränä on mahdollisimman monen lapsen huostaanotto, kyydittäminen pois omasta kodistaan. Niinpä Pelastakaa Lapset ry:kin puuhailee Suomessa vain sellaisten lasten parissa, joilla jo on koti. Järjestö perustettiin pelastamaan kodittomia lapsia.


Aila Paloniemi valittiin viime vuonna jo kolmannelle kaudelle puheenjohtajaksi Perhehoitoliittoon. Paloniemi tietää oikein hyvin, että nykyiset kustannukset huostaanotettujen lasten sijaishuollossa ovat kestämättömät. Laitokset ja esimerkiksi ammatilliset perhekodit ovat ylihinnoitelleet itsensä niin pahoin, etteivät veronmaksajat voi enää jatkaa samalla linjalla.

Lapsikauppa on ollut Suomessa hyvin kannattavaa liiketoimintaa.

Paloniemen on siis ollut enemmän kuin helppo ennustaa, että sosiaalikoneisto alkaa etsiä halvempia hoitomuotoja. Perhehoidon lisääminen onkin nyt suorastaan hallitusohjelmassa. Siten tuhottaman kallis sijaishuolto on halunnut pestä tahriintunutta kylkeään.

Sijaishuolto on saanut aikaan jotain siis paperilla. Mutta vain paperilla. Sijaisvanhemmista on nimittäin kova pula; perhehoito eli sijaisvanhemmuus ei ole kiinnostanut, sillä siitä on maksettu huonosti. Tosi huonosti verrattuna esimerkiksi ammatillisiin perhekoteihin, jotka ovat olleet kultakaivoksia.

Aila Paloniemen ei siis kannata revetä liian itsetyytyväiseksi sen vuoksi, että perhehoitajien saamia hoitopalkkioita äskettäin korotettiin. Sehän ollut suorastaan väistämätöntä. Palkkioita olisi jouduttu nostamaan ilman Aila Paloniemeäkin.


Paloniemeä ihastuttaa perhehoitajien saamia parempia palkkioitakin se, että Suomessa aletaan peräti lain vaatimuksesta kyydittää lapsia yhä enemmän perheisiin eli sijaisvanhemmille, laitosten sijaan. Sopii vain ihmetellä, miten se järjestyy, kun sijaisperheistä on jo nyt kova pula. Eli pelkkää retoriikkaa taas, yhden jyväskyläläisen kansanedustajan vaalikampanjan tueksi.


Paloniemi suorastaan juhlii tuota tietoa, että huostaanotettuja lapsia aletaan kyyditä perheisiin. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että vanhuksille noita perhehoitajia riittää entistä vähemmän, kauniista puheista ja kannustavasta julkisesta rahoituksesta huolimatta.

Paloniemi ei halua koskea vanhuksiin pitkällä kepilläkään. Yök. He ovat ryppyisiä, rumia ja heikkoja.


Bloody Burberry.
Ja samalla Paloniemellä on ihmeesti pokkaa puhua vanhusten omaishoitajien tekemästä työstä ja vaikeasta asemasta! Herranjestas, mikä fariseus! Perhehoidon on ajateltu mahdollistavan omaishoitajien lomitukset, mutta hurskastelija Paloniemi seisoo tiukasti vanhusten tulppana.


Ai niin. Perhehoitajien kannattanee edelleen keskittyä nimenomaan lastensuojelun asiakkaisiin. Heistä on maksettu niin hyvin, etteivät esimerkiksi kehitysvammaiset ole päässeet kilpailemaan heidän kanssaan.

Lastensuojelu eli lapsen huostaanotto antaa lapselle statuksen, jonka avulla perhehoidossa on totuttu lypsämään.

Kehitysvammaisellekin kannattaa ensin hankkia lastensuojelun asiakkuus, jotta hän saisi perhehoitoa.


Ei siis perhehoitoa vammaisille eikä vanhuksille! Aila Paloniemi haluaa pyydystää vain söpöjä lapsia. Mahdollisimman pienenä.

torstaina, tammikuuta 27, 2011

Mikael Palola, korea lestadiolainen

Sadie Frost for Peta.org by Bryan Adams.
Mikael Palola on Kokoomuksen ehdokas eduskuntaan Keski-Suomessa. Hän on kuvaava esimerkki siitä, kuinka byrokraatin on helppo lähteä soitellen sotaan. Virkamiehen ei tarvitse pysähtyä pohtimaan omaa kyvykkyyttään. Eihän sitä ole tähänkään saakka kukaan kysellyt.


Mikael Palolalta ei siis voi odottaa sitä, että hän tarkastelisi itseään ja omaa toimintaansa byrokraattina eli kuntayhtymä Saarikan johtajana.


Sen verran hän kuitenkin on valmis reagoimaan, ettei hänen toimintaansa saa myöskään muut tarkastella. Hän ja hänen tukijoukkonsa ovat poistattaneet häntä ruotivan nettikeskustelun, vaikka se pysyi vielä asiallisena. Sensuuria siis. Suomi24:ssa olleen keskustelun otsikko oli "Mikael Palola ei ole rehellinen".


Olisi hyvä, että suomalaisten ei tarvitsisi törmätä vasta vaalien jälkeen siihen ikävään tosiasiaan, että he ovat valinneet jälleen väärän hepun kansanedustajaksi. Kannattaa olla valpas ennen äänestämistä.


Lestadiolainen Mikael Palola luulee pärjäävänsä kisassa pelkällä makealla ulkokuorella. Hän on käynyt kallista mainoskampanjaa sanomalehti Keskisuomalaisessa jo monta kuukautta.

Marcus Walz für Peta.
Ei tuollainen tyhjänpäiväinen söpöstely ole koskaan suomalaisiin isommasti purrut. Mutta ehkä se vetoaa juuri lestadiolaisiin.


Mikael Palolalla on omallatunnollaan sisarukset, jotka haluavat takaisin omaan kotiin. Pois Venäjän rajalla sijaitsevasta laitosmaisesta ja ikävästä ammatillisesta perhekodista. He ovat kaikkien sellaisten aikuisten omallatunnolla, jotka eivät välitä.

Mikael Palolan johtamassa Saarikan perusturvaliikelaitosessa lymyävästä ongelmasta kirjoitti Helsingin Sanomat 30.8.2010. Se oli iso ja näyttävä lehtijuttu.

keskiviikkona, tammikuuta 26, 2011

Tuija Åstedtin huonot lapset

Elokuvasta Zack and Miri make a Porno. Kuvamanipulaatio.
Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Tuija Åstedt mustamaalaa lapsia ja nuoria. Lapset ovat viallisia, ei hieno aikuisten rouvien sosiaalijärjestelmä.


Åstedt näyttää reagoivan kiusalliseen Kelan julkaisemaan raporttiin Perhepiirissä. Siinä tutkijat kauhistelivat sitä, miten käy lastensuojelun pelastamille ja huostaanoton hoivaamille lapsille heidän täysi-ikäistyttyään. Huonosti siinä nimittäin käy. Ällistyttävän huonosti.



Perhepiirissä-kirjan mukaan huostaanotto tuottaa täydellisiä luusereita ja reppanoita. 80 prosenttia teini-iässä huostaanotetuista oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä alle puolet työskentelee, opiskelee tai hoitaa kotonaan lapsiaan 23–24-vuotiaana, neljännes on joko työttömänä tai eläkkeellä ja lopun toiminnasta ei ole tietoa. (Hämäläinen Ulla, Kangas Olli, toim.: Perhepiirissä. Kela, 2010.)

Tiedättekö miksi näin käy? Koska lapsen huostaanottaminen katkaisee hänen yhteytensä kotiin, perheeseen, sukuun ja läheisiin. Luonnollinen tukiverkosto riistetään. Sen tilalle kyhätään julkishallinnon sosiaalitantoista ja viranomaisista muodostuva "verkosto". Oman kotikunnan lastensuojelu kun pamauttaa lapselle ja hänen perhelleen välittömästi massiiviset yhteydenpidon rajoitukset, kun lapsi huostaanotetaan.


Kun tämä lapsi aikuistuu, hän seisoo yksin autiolla aavikolla. Normaaliin elämään kuuluvat perhe- ja ihmissuhteet puuttuvat.



Tuija Åstedt kääntää tuon syrjäytymisen lasten ja nuorten omaksi viaksi. Se palvelee Åstedtin omaa asemaa Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtajana. Aikuiset ensin!

Diakonissalaitos tunnetaan likaisen työn tekijänä suomalaisessa lastenkotibisneksessä. Diakonissalaitoksessa kärrätään lapsi huostaan ja sijaishuoltobisneksen ravinnoksi. Yksityinen sosiaalibisnes rules! Eri osapuolet toimivat yhteistyössä ja kohti yhteistä päämäärää: lapsi pitää saada julkisrahoitteisen lapsibisneksen laskutettavaksi.

Että kaikenlaiseen veronmaksajat rahaa käyttävätkin! Sitä riittää Diakonissalaitoksenkin kyhnytettäväksi.


Åstedtin mielestä huostaanotetut lapset ovat huonoja, jälkeenjääneitä, "heikkolahjaisia" kuten hän lausui viime viikolla Yleisradion haastattelussa. Åstedt ei välitä siitä, että nuo samat lapset ja nuoret ovat eläneet kasvuvuotensa Åstedtin edustaman sosiaalikoneiston nyrkin rautaisessa puristuksessa, sosiaalivallan alla. Åstedt ei tule ajatelleeksi, että kallis viranomaistoiminta noiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseksi on epäonnistunut. Täydellisesti.


Åstedt ei myöskään lähde pohtimaan sitä, onko mitään auttamista oikeasti tehtykään. Hänen ei tarvitse, sillä hänellä on jo oma henkilökohtainen asema sosiaalivallan huipulla.


Elokuva Hulluna rahaa, Mad Money. Kuvamanipulaatio.
Kuva-aineistoa elokuvista on tarjolla sivustolla FreeMoviePosters.
Ai niin... Tiedättekö, mitä tämä lastensuojelun suorittama ihmisten syrjäyttäminen maksaa? Se maksaa Kelan Perhepiirissä-kirjankin mukaan pelkkinä hoitokuluina huostaanoton aikana 433 miljoonaa euroa. Tuollaisiin suuruuksiin menoluokkana yltää valtion taloudessa lähinnä vain teiden rakentaminen, niin tolkuton summa se on.


THL:n tutkimusprofessori Matti Rimpelä on puhunut myös 500-600 miljoonasta eurosta. Rimpelän tv-haastattelu löytyy esimerkiksi Ari-Pekka Harjun Perusopetus-nettisivuilta. (Itsenäisyyspuolueen ehdokas Ari-Pekka Harjun eli AaPeeHoon blogi.)


Tuija Åstedt ja hänen rouvakollegansa muodostavat arveluttavan uhan suomalaiselle yhteiskunnalle. Heistä muodostuvaa ainesta pitäisi lapioida ja kuljettaa pois sosiaalihalllinnosta. Tonneittain. Sitä on aika monta kuutiota.

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Tuija Åstedt hassuttelee

Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyön johtaja Tuija Åstedt on hämmästyttänyt ihmisiä stereotyyppisillä käsityksillään.

Omia ajatuksia ei tarvitse päässä olla, kun jo pääsee valtakunnan parhaille areenoille lausumaan näkökantojaan.

Riittää, kun on sosiaalirouva. Siinä asemassa on ihan sopivaa jaella poliittisesti värittyneitä huolilausuntoja, jotka ovat surkuhupaisia kritiikittömyydessään.


Miehet jättävät oikein mielellään tuon sisältöisen "edustamisen" eli asemaan liittyvän sosiaalihymistelyn naisille. Ymmärrän hyvin, miksi.


Åstedt lausui viime viikolla Yleisradion uutisissa, kuinka yhteiskunta ei tarjoa heikkolahjaisille nuorille mahdollisuutta päästä mukaan yhteiskuntaan. Hän lausui sen siinä yhteydessä, jossa hän tarkasteli huostaanotettuja lapsia.


Åstedtin käsityksistä voi tehdä johtopäätöksen, että onneksi meillä on kunnallinen lastensuojelu, joka pelastaa noita vähä-älyisiä lapsia pois kodeistaan! Lastensuojelu kun on toimissaan niin taitavaa, että se osaa luokitella lapset riittävän älykkäisiin ja tyhmiin. Lastensuojelu myös tietää, missä tuo raja kulkee.


Tuota en vielä tiennyt, että rodunjalostus on jo noin kirkkaasti lastensuojelun päämääränä, myös älykkyyttä tarkasteltaessa.



En radiouutisen kuultuani ymmärtänyt, miksi radiotoimittaja oli valinnut juuri Diakonissalaitoksen Tuija Åstedtin haastateltavakseen. Hänellä ei tuntunut olevan uutiseen mitään sanottavaa. Mutta ehkä toimittaja lähti hänen jäljilleen siksi, että kyseinen sosiaalirouva oli äskettäin esiintynyt Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla, Vieraskynä-artikkelin kirjoittajana. Sekin oli stereotyyppisiä ajatuksia monistava nollakirjoitus. 


Ei Tuija Åstedtia enää, ainakaan vähään aikaan, kiitos. Hän on ihan hukassa.

torstaina, tammikuuta 20, 2011

Raili Bäck-Kiianmaa hermostui

Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaa ehti jo tuntea itsensä hiukan hyljätyksi, kunnes tänään tuli pelastava uutinen: huostaanotettujen lasten perhehoidon lisääminen turvataan peräti laissa. Hänen ei tarvitse olla enää levoton sen vuoksi, että Suomessa alettaisiinkin kehittää vanhusten hoitoa.


Bäck-Kiianmaa ehti pelätä sitä, että hänen Pesäpuu ry:nsä ja siellä majailevat kehittämis- ja toimistopäällikkörouvat menettäisivät asemiaan sosiaalibisneksessä. Noita päällikkönimikkeellä olevia rouviahan on pelkästään Pesäpuu ry:ssä useampia tonneja ja aika monta kuutiota.


Pesäpuu ry kehittää lapsille manipulatiivisia kuulustelumenetelmiä, joihin vedoten kaikenkarvaiset sosiaalirouvat voivat kirjata lapsen sanomaksi kaikenlaista epämääräistä. Pesäpuu ry:n menetelmin sosiaalivalta kuulustelee kuntien lastensuojelun asiakkaina olevia lapsia. Lapset laitetaan menetelmien avulla kertomaan "todisteita" omia vanhempiaan ja perhettään vastaan.



Niinpä näiden menetelmien avulla lapsi pääsee huostaanotetuksi nopeasti.



Bäck-Kiianmaa sai huokaista tänään helpotuksesta. Rahaa vanhusten hoitoon joulukuussa jakanut RAY ei sittenkään onnistu tekemään Pesäpuu ry:lle ja muulle lastensuojelubisnekselle paljoa kiusaa. Tänään on varmistunut, että eduskunta saa käsiteltäväkseen peräti lakialoitteen huostaanotettujen lasten perhehoidon lisäämisestä.



Bäck-Kiianmaa joutui jopa reagoimaan kirjoittamalla Keskisuomalaiseen, kun Aila Paloniemi (kesk.) oli ensin tehnyt vaalikampanjaansa vanhusten kustannuksella lehden yleisönosastossa. Paloniemi hehkutti sekavassa kirjoituksessaan, kuinka RAY on myöntänyt 700 000 euroa vanhusten hoidon kehittämiseen Paloniemen puheenjohtamalle Perhehoitoliitolle.

No, pitihän tuossa asetelmassa päästä myös Bäck-Kiianmaan ääneen. Hän kirjoitti mielipiteen, jossa hän pääsi muistuttamaan Paloniemelle, että Paloniemen kannattaa muistaa pysyä nöyrästi lastensuojelukoneistossa.


Kolmiodraama
Jyväskylässä!
Raili Bäck-Kiianmaa alkoi olla jo mustasukkainen vanhusten takia. Vanhukset melkein jo tunkivat väliin, rouvien hyviä bisneksiä sotkemaan.


Jyväskylän rouvarauhan vuoksi vanhukset kannattaa pitää syrjässä edelleenkin, sillä Pesäpuu ry ei ole kiinnostunut heistä. Emme ehkä koskaan näe Pesäpuu ry:n kehittämiä tietojen nyhtämismenetelmiä vaikkapa huonokuntoisille vanhuksille. Laitosvanhuksillahan ei ole isää ja äitiä, perhettä ja kotia, näitä yksityiselämän elementtejä, joita vastaan julkista koneistoa rakentava Pesäpuu ry voisi hienojen menetelmiensä avulla hyökätä.


Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja Aila Paloniemi on erittäin tyytyväinen. Nyt hän voi ihan lakiin vedoten hyljätä vanhukset, jälleen kerran.

RAY:n myöntämä 700 000 euroa saattaa jäädä Perhehoitoliitolta jopa käyttämättä, vaikka liitolla onkin vanhusten hoidon kehittämiseen ihan oma kehittämispäällikkökin, Maria Kuukkanen. Perhehoidossa oli vielä viime vuonna vasta 70 vanhusta. Se on tosi vähän, kun nimenomaan perhehoidon on ajateltu olevan ratkaisu esimerkiksi omaishoitajien lomien järjestämisessä.

Mutta ei näitä sosiaalirouvia vanhukset innosta.


Perhehoitoliittoa eivät ole koskaan vanhukset oikeasti kiinnostaneet.
Menetelmät kun ovat kovin epätieteellisiä. Ne menestyksellisyys perustuu siihen, kuinka värikäs on kuulustelevan rouvan mielikuvitus.

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Aila Paloniemi sai rahaa

Hamekyttä Aila Paloniemi.
Yhteyksiä löytyy myös rouvien tärkeisiin verkostoihin,
see the asiakirjapullosalkku.
Olen mielenkiinnolla odottanut, milloin kansanedustaja Aila Paloniemi (Kesk.) aloittaa ratsastamisen perhehoitoliitto ry:n puheenjohtajuudellaan ja ns. vanhusten asialla. Tiesin, että ne kuuluvat hänen vaalikampanjaansa.


Minulle oli selvää, että lähinnä vain pienten lasten saalistamisesta kiinnostunut Paloniemi alkaa juhlallisesti puhua vanhusten perhehoidon puolesta, kun eduskuntavaalit lähestyvät. Vanhukset ovat hänelle tärkeitä vain ennen vaaleja. Muulloin hän ei heidän hoitonsa kehittämistä pohdi.


Paloniemen puheenjohtama Perhehoitoliitto on ollut suurimpia vaikuttajia lasten kasvaneisiin huostaanottomääriin. Ja Aila Paloniemi on ollut henkilönä linjaamassa kunnallista lastensuojelua siihen suuntaan, että lapsia kyyditetään omista kodeistaan sosiaalikoneiston hoidettaviksi. Jokainen huostaanotto on tuntunut olevan Aila Paloniemen poliittinen etu.

Onhan se, Aila, sydämellinen... The Red Queen.
Kansalainen on siksi kuin  Liisa Ihmemaassa.
Perhehoitoliitto ry:n perhehoitajat tuntuvat rakastavan pieniä lapsia. Liitto on saanut rahaa vanhusten hoidon kehittämiseen, mutta se ei ole sitä tosiasiassa kauheasti kiinnostanut. Ei kyseisen hoidon kehittämistä liitossa johtavan Maria Kuukkasenkaan mukaan.


Rahaa satoi keväällä Sosiaali- ja terveysministeriöltä 70 000 euroa. Joulukuussa tuli jättipotti: 700 000 euroa Raha-automaattiyhdistykseltä.

Herttinen, miten kiusallista! Nythän liiton on pakko hiukan ponnistella luodakseen vaikutelman, että se kehittää vanhusten hoitoa...


Mahtaa rouvien pasmat olla nyt ihan sekaisin... Eihän sen näin pitänyt mennä. Perhehoitoliitto ry ei halua hoitaa ryppyisiä vanhuksia, vaan tasapainoisia ja terveitä pikku lapsia.




perjantaina, tammikuuta 14, 2011

Mikael Palolaa ei eduskuntaan


Olivia Munn for Peta. Kuvamanipulaatio.
Mikael Palola (Kok.) tavoittelee kansan edustajan paikkaa kevään vaaleissa Keski-Suomen vaalipiirissä.


Hänellä on  johdettavanaan kokonainen kuntien liikelaitos (perusturvaa hoitava Saarikka), mutta hän ei ole edes kuntayhtymän korkeimpana virkamiehenä osannut taistella ihmisten puolesta. Lestadiolaiselle Palolalle näyttää hyvin riittävän se, että ihminen nujertuu osaksi koneistoa.


Sellaista yhteiskuntaa minä en halua.


Palolalla olisi ollut harvinaiset hienot mahdollisuudet asettua puolustamaan pieniä lapsia, koko perhettä ja heidän laajaa lähipiiriään, joita Palolan sosiaalityöntekijät näyttävät syyttävän peräti kollektiivisesti. Uskonnollisuus (meikäläinen kristillisyys) kun on Palolan johtamassa Saarikassa asia, josta sosiaalityöntekijät ja heidän avustavat kunnan ja kuntayhtymän työntekijät saavat kehitellä äärimmäisiä kauhukuvia.

Todellisuuteen heidän ajatuskukkasillaan ja paperitiikereillään ei tarvitse olla minkäänlaista kytköstä.

Riittää, että paisuttelee ilman mitään näyttöä missään välivaiheessa. Niinpä Helsingin Sanomatkin julkaisi suuren lehtijutun tavallisen ihmisen ja lapsiperheen kurjasta asemasta kuntayhtymä Saarikassa (HS 30.8.2010).



Brian Fair for Peta. Kuvamanipulaatio.
Virkamiesten edut ovat niin hyvin suojattuja suomalaisessa lainsäädännössä. Heillehän on olemassa ihan oma oikeuslaitoskin, hallinto-oikeus. Tiesitkö muuten, että kun kansalainen häviää juttunsa hallinto-oikeudessa, valittaa voi vain korkeimpaan hallinto-oikeuteen? Sen Mikael Palola tietää oikein hyvin. Koneisto on huolella rakennettu pikku virkamiestä varten.


Siksi vapaa maa ja sen itsenäiset ja yritteliäät kansalaiset tarvitsevat esimerkiksi kuntayhtymän keulaan johtajan, joka uskaltaa asettua kuntalaisen asemaan. Palola on esittänyt lähinnä vain sellaisia otteita, jotka kertovat kummallisesta kiltteydestä. Hän tottelee mieluummin erilaisten sosiaalirouvien mielitekoja kuin lähtee suoraselkäisesti taistelemaan vääryyttä ja kohtuuttomuuksia vastaan.

Mike Ness for Peta. Kuvamanipulaatio.

Minä hämmästelen sitä, kuinka huono pelisilmä ja strateginen taju Palolalla on. Hän ei ole tajunnut, kuinka suoran ja näyttävän tien sankaruuteen ja myönteiseen julkisuuteen olisi taannut se, että hän olisi uskaltanut ryhtyä johtamaan kuntayhtymänsä työntekijöitä. Eli tehdä sitä työtä, josta hänelle palkka maksetaan. Verovaroista.


Palola kokee aivan selvästi vertaisryhmäkseen ja tavoitteena olevaksi viiteryhmäkseen koneiston eli byrokraatit. Kansalaisyhteiskunta ei häntä kiinnosta; hän nöyrtyy ja kumartelee järjestelmän virkamiesten edessä. Hän on siksi pahinta mahdollista kansanedustajatyyppiä. Miksi hän oikeastaan on lähdössä kansanedustajaksi, koska hänellä näyttää olevan niin hauskaa omien byrokraattiensa kanssa?


Hän on.... no, hiukan pehmeä. Ihan väärissä asioissa.


Mikael Palolan ihanneyhteiskunta on tsaristinen suurruhtinaskunta, jossa virkamiehistön käsissä on kaikki valta. Mutta se aikakausi taisi mennä jo, jostain syystä.


Palola ei ole mikään poliitikko. Politiikkaa kun voi tehdä vain vapaassa ympäristössä, jossa virkamies on äänestävän ja sananvapauttaan käyttävän kansalaisen alamainen. Sitä byrokratian kuuliaisin takuumies, Mikael Palola, ei halua.

Onneksi Keski-Suomen lestadiolaisten äänet eivät yksin riitä häntä siivittämään eduskuntaan.

torstaina, tammikuuta 13, 2011

Kati Kurkipuro ei halua kuulla


Aaron Curry for Peta. Kuvamanipulaatio.
 Olen jo noin kaksi vuotta seurannut tiiviisti erästä vastentahtoista lasten huostaanottoa.


Perusturvaliikelaitos Saarikan alueella, Karstulan kunnassa 10.10.2008 tehdystä huostaanotosta on kirjoittanut näyttävästi myös Helsingin Sanomat, 30.8.2010. Toimittaja Päivi Repo ja valokuvaaja kävivät Karstulassa haastattelemassa pienten siskosten vanhempia.


Aloin eilen lukea Tapio Rädyn suurta kirjaa Lastensuojelulaki - käytäntö ja soveltaminen (Edita 2010).

Kirja nostaa esiin erään tärkeän asian, jota me tuon Hesariperheen tukijoukot emme ole riittävästi ottaneet huomioon. Se on lasten kuuleminen.

Onko milloinkaan huostaanoton ja sijaishuollon jo yli kaksi vuotta kestäneen prosessin aikana yksikään aikuinen vaivautunut kysymään näiltä lapsilta, mitä he itse ovat kokeneet ja mitä he itse haluavat? Voin kertoa, että ei ole.

Aikuiset sosiaalirouvat ovat kuntayhtymä Saarikassa käyttäneet aivan mielettömästi työaikaansa siihen, että he ovat voineet antaa edes jonkin selityksen tälle perusteettomalle huostaanotolle, ja siten pestä itseään puhtaaksi.

Kiireellisesti Karstulasta perhetukikoti (lastenkoti) Mattilaan kyyditetyt pienet lapset eivät ole koskaan saaneet lausua mitään. Karstulan ja kuntayhtymä Saarikan sosiaalityöntekijät eivät ole heitä kuulleet, vaikka lastensuojelulaki sitä(kin) edellyttää.


Tapio Räty kirjoittaa:


"Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä sellaisissa tilanteissa, joissa mielipiteen selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se muutoin olisi ilmeisen perusteltua - [...]" (sivu 160)


The Veronicas for Peta. Kuvamanipulaatio.
Räty antaa kirjassaan esimerkin siitä, minkä tyylisessä tapauksessa voidaan mielipide jättää selvittämättä. Hesariperheen tapaukseen se ei sovi. Karstulan (kuntayhtymä Saarikka) sosiaalityöntekijöiden olisi siis pitänyt kysyä itse lapsilta mielipidettä huostaanotosta.


Traagista on, että samaan aikaan lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on jo pitkään keuhkonnut hurskaasti ja näköjään hyvin tekopyhästi siitä, kuinka hän keskittyy nimenomaan lasten kuulemiseen.

Heh, heh. Tuo Aulan tarkoittama lasten kuuleminen on tietysti vain kevytversio asiasta ja siten se on tarkoitettu lähinnä viihteeksi aikuisille. Hyvinvoivilta keskiluokkaisten vanhempien lapsilta vähän kysellään, että mitä sinä tykkäisit harrastaa paikkakunnallasi. Ovatko lumitykit toimineet moitteettomasti ja pääsitte jo loppusyksystä ensilumille lautailemaan?


Lastensuojelun asiakkaakseen saalistamalle lapselle täytyy olla oma sosiaalityöntekijä, joka hoitaa kunnassa hänen asioitaan. Karstulalaissisarusten sosiaalityöntekijä on tällä hetkellä
Kati Kurkipuro. Hän ei ole tehnyt elettäkään paljon julkishallinnon pakkotoimia kokeneiden pienten lasten kuulemiseksi.


Hän on kyllä sanojensa mukaan havainnut, että eka- ja tokaluokkaa käyvät siskokset tuntuvat pelkäävän häntä.

Ei muuten mikään ihme, kun tarkastelee lasten kokemuksia huostaanoton aikana.


Uskomaton umpiperä! Eihän tuollainen sosiaalityöntekijä voi siten hoitaa edes alkeellisimpia lasten asioita, lasten mielipiteen kuulemisesta puhumattakaan. Asia ei silti näytä vähimmässäkään määrin huolettavan sosiaalityöntekijöitä kuntayhtymä Saarikassa.

Kuten ei myöskään kuntayhtymän johtajaa Mikael Palolaa (Kok.), joka on keräämässä kevään eduskuntavaaleissa lestadiolaisten ääniä Keski-Suomesta.

Pienille Venäjän rajalle kyyditetyille sisaruksille pitäisi järjestää uusi ja riittävän ulkopuolinen sosiaalityöntekijä esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaalialan osaamiskeskuksen kautta.

Onhan se nyt kerrassaan sietämätöntä, että sosiaalityöntekijä Kati Kurkipurolla on varaa siihen, ettei yhteys lapsiin toimi. Nuo lapset kun ovat täysin hänen koneistonsa armoilla. Kurkipuro, hänen kollegansa ja perhekoti "Venäjä" ovat rajoittaneet lähes äärimmäiseen minimiin lasten mahdollisuuden pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä.

Viime aikoina sisarukset ovat saaneet tukea myös heidät tutkineilta psykiatreilta. He ovat sitä mieltä, että nämä lapset kuuluvat omaan kotiin.

Se huolettaa kovasti perusturvaliikelaitos Saarikan sossuja.