torstaina, helmikuuta 17, 2011

Marketta Horn piiskaa byrokraatteja

Lahoren rautatieasema 1886.
Marketta Hornin kirja "Neljän dollarin päivä - ekomatka Aasiaan ja Australiaan" (Like, 2008) on ihana.


Hänen havaintonsa yli vuoden kestäneeltä reppumatkalta ovat hyvin kiinnostavia. Hän huomioi ja tekee johtopäätöksiä - ja kritisoi armotta, mutta ymmärrettävin perustein näkemäänsä. Ja kuitenkin hän samalla tyytyy materiaalisesti hyvin vähään. Asetelma on virkistävä.


Hornin mukaan Suomen suurlähetystöt maailman tärkeissä kaupungeissa palvelevat vain liikemiehiä. Tavallinen suomalainen kansalainen ei suurlähetystöä innosta; Suomen edustustoissa työskentelevien suomalaisten virkailijoiden antama palvelu maannaiselleen on velttoa ja mitätöntä.

Horn pommittaa:



Contratto-kuohuviinin
mainoskuva, jonka on piirtänyt
kuuluisa italialainen
Leonetto Cappiello (1875-1942).
"Mitähän virkaa Suomen edustustot täyttävät Karachissa ja Islamabadissa? Karachissa tuoleilla tuulettimen alla oli nukkunut vahtimestarin tapainen, eikä kunniakonsulista tietoakaan. Toimistotiloissa riippui yksi ainut surkea kuva Suomesta. Siellä ei näkynyt aukioloaikoja eikä Suomi-tietoutta, viisumianomuskaavakkeen sai ottaa pöydältä. Käynti Suomen suurlähetystössä Islamabadissa oli vielä masentavampi kokemus. (38)


Suomalainen suurlähettiläs asui hienon terassipuutarhan ympäröimänä, mutta meidän asiakkaiden piti puikkelehtia kun koirat lähetystötalon takana olevaan pieneen koppiin, missä ei ollut edes pöytää paperien täyttämiseen. Kopin seinällä näkyi ikivanhoja Suomi-kirjoituksia ja virkailija huuteli jossain valovuosien päässä pienen lasiluukun takana. (38-39)


Ystävällisestä neuvonnasta ei puhettakaan. 'Me emme voi täyttää kaavakkeita puolestanne', ladattiin vastaukseksi lähes kaikkiin kysymyksiin. 'Emme voi antaa tietoja, sillä päätökset tehdään Suomessa.' (39)


Kummatkin [Suomeen viisumia anovat pakistanilaiset] Alamit olivat hotellissa silityttäneet asunsa ties monennettako, laittautuneet kuntoon ja valmistautuneet haastatteluun. Ei tullut mitään haastattelua. Hakemuksista kävi ilmi, että kyseessä oli kansalaisaktivismi, ei elintasoloma. Alam liitti hakemukseen jopa runokirjansa sekä todistuksen yhteistoiminnasta Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja Punaisen Ristin kanssa. [...]



Jos viisumia ei myönnetä, on rahat menetetty, eikä syytä epäämiseen tarvitse edes kertoa, tuli suurlähettiläs kertomaan. Koska lähetystö myöntää määrätyn määrän Schengen-viisumeita vuodessa, Alam arveli pakistanilaisten virkailijoiden petkuttavan joidenkin hakemuksissa ja myyvän kiintiöstä sellaisille, jotka maksavat heille 30 dollarin sijasta 300 dollaria.


Tiesin entuudestaan, mitä tsaristisia laitoksia Suomen edustustot ovat. Ennen Aasiaan lähtöäni olin yrittänyt selvittää, mihin maahan suomalainen tarvitsee viisumin. Parin päivän kalliiden ja aikaa vievien soittelujen ja yhdistelyjen jälkeen kerrottiin: 'Teidän on itse selvitettävä. Emme me ole täällä sitä varten.'


Suomen ulkoministeriö auttaa vain bisnesmiehiä. Niinpä Islamabadin lähetystössä matkustustapamme herätti ihmetystä. Kukaan ei ollut aiemmin anonut viisumia bussimatkaa varten Pakistanista Suomeen." (39)



Junalla, bussilla ja peukalokyydillä matkustava Horn hämmästelee, että ikä ihmeen lentodiktatuuri maapallolla vallitsee. Vapaata, uteliasta ja nautiskelevaa kulkemista rajaa ja kutistaa se, että lentolippujen avulla ihmisen liikkumista voidaan kontrolloida. Australiaan saapuvalla matkailijalla pitää olla paluulentolippu.


" 'Lentopakko johtuu siitä, että silloin voi näyttää liput etukäteen', valaisi virkailija."


Horn ihailee Saksan edustustojen toimintaa. "Saksalaiset pyöräilijät voivat hakea apua lähestystöstään kuin kotoaan ja käyttää jopa kuriiripostia hiljaisissa maissa. Norjan lähetystöä koristi katos, jossa oli penkit ja jopa vesipullo." (39)




Niin. Eikös Kaakkois-Aasiaa hukuttaneen tsunamin (2004) aikaan Suomen Bangkokin suurlähettiläs Heikki Tuunanen piileskellyt jossain täysin tavoittamattomissa, vaikka mies oli ihan Suomesta asti lennätetty upeaan residenssiinsä hoitelemaan hädässä olevien kansalaistensa etua ja asioita? Suomalaisten massakuolemat eivät riittäneet Tuunasellekaan syyksi keskittyä duuniin ja sen hoitamiseen, mistä palkka hänelle julkisista varoista maksettiin.


Ai joo. Ja sitten tulee aina jostain syystä mieleen se suurlähettiläsrouva, joka esiintyi Petteri Väänäsen vetämässä tv-ohjelmasarjassa. Väänänen oli keksinyt loistoidean: esitellään maailmalla sijaitsevien Suomen suurlähetystöjen keittiöitä! Voi v-ttu. Aivan kuin Väänänen olisi lähtenyt räätälöimään ulkomailla koketeeraavien diplomaattien toiveiden mukaista ohjelmasarjaa. Ohjelmaidea oli teennäinen, typerä ja katsojia aliarvioiva.


Maggie Q for Peta Asia Pacific.
 No, ei Väänäselläkään ollut varmasti sen kummempaa journalistista tavoitetta kuin saada mukava majoitus ja maukkaat ateriat suurlähetystöjen suojissa.


Yhdessä osassa esiteltiin Tansaniassa sijaitsevaa suurlähetystöä ja sen keittiötä. Suurlähettiläs oli hienosteleva rouva, joka nähtävästi parhaiden diplomaattiperinteiden mukaisesti kertoi elegantisti lähetystöstään. Se oli kiusallista katsottavaa, sillä rouva suurlähettiläs oli hienostelunsa takia jäykkä kuin tikku paskassa.


Kyseinen hieno rouva näyttää olleen Ritva Jolkkonen.



Mitä nämä upeat suurlähettiläät ja heidän uhkeat residenssinsä henkilökuntineen saavat aikaan?


Marketta Horn hämmästelee sitäkin, kuinka tietämättömiä edustustojen työntekijät ovat jopa paikallisista oloista. Kiinassa työskentelevä konsuli ei osaa ostaa edes julkisen liikenteen matkalippuja.


Horn kirjoittaa:


"Käyskentelin ostosparatiisissa. Kolmen tunnin kuluttua kukaan ei soittanut [Suomen suurlähetystöstä], joten matkatoimisto soitti uudestaan Suomen suurlähetystöön. Konsuli oli kertonut matkustelleensa Kiinassa eikä ollut saanut ostettua siellä edes asemalta lippuja, selvitti nuori ääni savon murteella. Mielessäni päätin, että Suomen suurlähetystöt voisi kyllä sulkea, mutta tyynesti selitin savolaistytölle: 'Kerro sille konsulille, että olin kuukauden Kiinassa, yövyin retkeilymajoissa ja ostin lippuja busseihin ja juniin niin kuin itse halusin.' " (sivu 404)

Ei kommentteja: