perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Perhetyöntekijät

Tässäkin eräs Leonardo Cappiellon töistä.
Luen kaverini asiakaspapereita, joita on tuottanut etupäässä Rovaniemen kaupungin lastensuojelu. 

En ollut ehtinyt lukea montaa sivua, kun jo törmäsin sensuuriin. Virke oli katkaistu keskeltä ja sen jälkeen lähes koko arkki oli tyhjä. Tuossa kohdassa puhuttiin lapsen huoltosuunnitelmasta lastensuojelun sijaishuollossa; teksti maistui sille kuin kaupungin sosiaalityöntekijä oli ryhtymässä kuvailemaan lapsen vanhempia. 

Usein nämä ulkopuolisten virkamiesten ja kaikenkarvaisten perhetyöntekijöiden kuvaukset ovat hämmästyttäviä, koska ne ovat niin tarkoitushakuisia. Tuolloin sosiaalityö onnistuu kertomaan vain stereotyyppisestä ajattelustaan, jossa oikeastaan kaikki suomalaisten perheiden vanhemmat ovat samaa epäilyttävää ainesta. Sosiaalityöntekijä voi siis kirjailla kuvauksensa tapaamatta vanhempia koskaan. Onnistuu varmasti. 

Papereista selviää jälleen se, 

kuinka epäonnistunut ja typerä perhetyö on  

suomalaisten lapsiperheiden kannalta. 


Rovaniemen kaupunkikin toteaa ihan siekailematta, että eipä perhetyön keinoin voi auttaa tätä perhettä.

Niin, se on tarkoituskin.

Papereista luen, että perhetyöntekijät saapastelevat kotiin nuuskimaan ja kirjaamaan. He ovat sosiaalipoliiseja.

Perhetyön halutaan olevan turvallinen perusta sille, että lapsia voidaan kyydittää pois kodeistaan. Se ei voima, joka on tarkoitettu perheitä varten.

Perhetyö on ollut valtava pettymys suomalaisessa lastensuojelussa. Näyttää kovasti siltä, että rakenteet tukevat sitä päämäärää, että 600-700 miljoonan suuruinen lastenkotibisnes saisi koko ajan lihaa kitaansa.
 



maanantaina, marraskuuta 12, 2012

Kaivoskiima 2

Kaivosten jätealtaiden pohjalle ajetaan mursketta, jonka seassa voi olla isojakin kiviä. Maansiirtoalalla valvonta on heiveröistä - kysykää vaikka tienrakentajilta. On ihme, että tiet eivät Suomessa pahemmin kupruile, koska perustuksena saattaa olla todella suuriakin kivenmurikoita, eivät ole räjäytyksessä hajonneet.

Murske on aina teräväkulmaista kiveä, ei koskaan pyöreää luonnon kuluttamaa. Murske tehdään räjäyttämällä. Sivutuotteena tulee kivituhkaa, jota on Talvivaaran vuotavan jätealtaan muovin alla, teräviltä kiviltä suojaamassa. Itse olen käyttänyt tuossa prosessissa syntyvää kivituhkaa puutarhan lannoitteena. Keräsinkin sen itse, työmaalta jossa kalliota räjäytettiin.

Luulenpa, ettei Talvivaarassa nyt vuotavaa allasta saada ikinä pitäväksi. 

Se vuotaa aina jostain kohdasta. Muovin alla olevat kivet pitävät siitä huolen. Ja muovin alla oleva pehmentävä ja tasoittava kivituhka on nyt menetetty, se juoksi pois virtaavan jäteveden mukana.

Ehkä se on tarkoituskin; se on kätevä tapa tyhjentää täyttyvä jätevarasto. Jätteille kun pitäisi muuten alkaa tehdä jotain.


lauantaina, marraskuuta 10, 2012

Kaivoskiima

Me suomalaiset hyödymme Talvivaaran mineraaleista, sisäisesti nautittuna.
Kaivoskiima on hämmästyttänyt jo monta vuotta. Minua ja varmasti muitakin. Jo se hyväuskoinen, lammasmainen ilme kasvoilla riittää hälytysmerkiksi; kyseinen ilme ja hymistelevä diskurssi ovat olleet kaivosten rakentajien tuntomerkkejä.

Järjellisyyden perään ei ole kukaan viitsinyt kysellä, kun kaivoksia lähdettiin perustamaan tukeutumalla ulkomaiseen pääomaan. Saastetta tauotta syöksevä Talvivaara on suomalaisten omistama.

Ulkomaalaiset omistavat Lapin kaivosvaltaukset. Talvivaaran kanssa siis vielä ehkä pärjätään, sen omistajien kanssa voinemme vielä neuvotella ja pyytää suopeaa suhtautumista luontoa kohtaan.

Mutta entä Lapin kaivoksilla?

Samanlaisia vuotavia altaita on tehty Pohjois-Suomenkin kaivoksiin, samalla mallilla siis. Esimerkiksi Sodankylässä Kevitsassa on samanlainen muovikalvoallas, jossa muovin alla on huopakangas (tai kivituhkaa, se taitaa olla halvempaa kuin huopa, huopaa tuskin käytetään kovin suurissa kohteissa). Huovan alla on sitten vain murske. Paljonko näitä on Lapissa ja Pohjois-Suomessa?

Vaikka ei kaivosten ongelmista mitään tietäisi, jo kaivoskiiman näkeminen fanien kasvoilla ja heidän puheidensa kuuleminen riittää varoitukseksi.

Kun tuollaista kritiikittömyyttä kohtaa, on pakko alkaa miettiä että mitähän sillä bisnesalalla onkaan vialla... Ja tätä kiimaa olemme saaneet tarkkailla jo vuosia. 

Myös täällä Lapissa se on kiusallisen selvää. Siinä on erityisesti pätevöitynyt mistään mitään tietämätön eliitti, joka aina porskuttaa säälittävillä pikku tiedoillaan eteenpäin. Niitä kutsutaan asenteiksi. Kun mihinkään ei tarvitse perehtyä, asioista ei tarvitse ottaa selvää. Niin "valmiissa" maailmassa elämme.

perjantaina, marraskuuta 09, 2012

Seppo Konttinen, pirteä pystykorva

Eläköitynyt Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen tarkastelee työnantajaansa Yleisradiota purevasti. Hänen tuore kirjansa Suora lähetys on innostava puheenvuoro ja poikkeus julkisessa keskusteluilmapiirissä. Konttinen sanoo, eikä luikertele. 

Olen aina ollut intohimoinen radionkuuntelija. Kuuntelen vain asiaohjelmia tai jotain vähän vaikeampaa musiikkia, joka saa olla ihan mitä tahansa muuta kuin sitä laskelmoitua ja yllätyksetöntä äänimattoa, jota esimerkiksi radio Suomi soittaa. Miksi muuten ylipäätään musiikkia pitää soittaa juontojen välissä esimerkiksi maakuntaradiossa – en ole ikinä ymmärtänyt. Musiikki kannattaa sijoittaa omiin ohjelmiinsa. 

Opin tiedostavaksi ja valppaaksi radionkuuntelijaksi jo teinivuosina. Tajusin, että Yleisradio on rankka torvi, jossa oli sellaisia toimittajia kuin Hannu Taanila ja Esko Seppänen. Heistäkin Konttinen kirjoittaa. Sanoilla muutetaan maailmaa. Valtaa kannattaa aina tarkastella uteliaasti. Puheessa on aina valtaa, koska

vallan käyttö on yksinkertaisimmillaan sitä mistä ihminen puhuu

Kun jätetään ottamatta puheeksi eli kun vaietaan, luovutetaan valta muille, niille ylemmille voimille koneistossa.

Olen tiennyt siis jo vuosikymmenten ajan, että Yleisradio voi olla Suomen vapain tiedotusväline, jos kansalaiset pitävät siitä huolen. Yksikään yksityinen mediatalo ei pääse sotkemaan väliin. Onkin surullista ja ristiriitaista, kuinka Konttisen mukaan yleläiset eivät uskalla tehdä työtään

Minulle radiossa pitää olla ohjelmia. Se onkin nykyään jo vaarallinen, lähes politoisoitunut toive, joka herättää kysymyksen ajatko jotain agendaa. Ohjelma kun on toimitettu ja hiottu asiakokonaisuus - toisin kuin studiossa suorassa lähetyksessä istuvan juontajan lässytys ja arkipäiväisyydet.

Toiveeni on täysin päinvastainen kuin mitä Yleisradio tuuttaa nykyään tulemaan. 

Seppo Konttisen ohjelmien äärelle löysin paremmin vasta, kun hän oli jo lähtemässä eläkkeelle. Hän eläköityi vuoden 2010 lopussa. Hänen sanomansa ja se, miten hän puhuu "vaarallisia" sanoja painokkaasti lausuen, on nautittavaa kuunneltavaa. Haluan kuulla jokaisen sanan, mitään en päästä karkaamaan ympäristön hälyn takia.

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2012

Miesten lapsilisä

Tunturipajussa kasvoi syötäviä talvijuurekkaita. Arktikumin rannassa.
Kokoomusnuoriso on puhunut sosiaalisten tulonsiirtojen tarpeettomuudesta. Lapsilisät eivätkä muutkaan sosiaalituet kelpaa heille.

Katse on kohdistunut erityisesti lapsilisiin. Kokoomuksen nousevan polven mielestä lapsilisät ovat lannoitetta, jonka avulla kasvaa huonoa satoa. Versot nousevat kituliaasti kelvottomasta maasta ja degeneroituneitakin lienevät.

Lapsilisä onkin mielenkiintoinen esimerkki sosiaalituista.

Se hyödyttää harvinaisen selkeästi suurta aikuisten eturyhmää, nimittäin elatusvelvollisia etävanhempia. Lapsilisä pienentää elatusvelvollisen maksamaa elatusmaksua. Lapsilisän suuruus on yksinhuoltajakorotuksella noin 150 euroa kuussa. Jokainen elatusvelvollinen hyötyy lapsilisästä suoraan 75 euroa kuussa, joka on siis puolet 150:sta. Lapsen elatuksen tarve jaetaan puoliksi kummankin vanhemman kesken, kun ensin on vähennetty siitä lapsen tulot.

Pienituloisimmissa perheissä lapsilisä ei vahvista lapsen taloudellista asemaa myöskään siis silloin, kun lapsilisää maksetaan erolapsesta.

Ydinperheessä lapsesta maksetaan sata euroa kuussa. Ydinperheen vanhemmat tuskin edes huomaavat, että satanen lapsilisää taas tupsahti tilille. Mutta etävanhempi tuntee hyödyn joka kuukausi pienempänä elatusmaksuna. Elatusavut ovat pieniä. THL:n tilastoinnin mukaan elatussopimukset olivat viime vuonna suuruus-luokiltaan yleisimmin joko alle 67 euroa/kk (23 %) tai 135–168 euroa/kk (20 %). Lapsilisä on niihin suhteutettuna iso raha.

Lapsilisä on merkittävä tulonsiirto suomalaisille miehille. Etävanhemmista 90 prosenttia on miehiä.

Mielestäni lapsilisää ei saisi laskea lapselle tuloksi lainkaan. Se pitäisi nähdä kulujen tasauksena siitä, että lapsiperhe joutuu valitsemaan usein kalliimman vaihtoehdon kuin yksin elävä aikuinen. Jos nykyiset lapsilisät ovat tähän ajattelumalliin liian suuria, niitä sopii pienentää. Sen jälkeen niitä ei saa enää laskea tuloksi, kun perhe hakee toimeentulotukea tai kun elatusvelvolliselle lasketaan hänen maksettavakseen lankeavaa elatusmaksua.

maanantaina, marraskuuta 05, 2012

Kolmas sektori tuskin pelastaa

Omat lisäykseni Petan kalastuskampanjaan.
Aleksi-Erik Tolvanen (kok.) kirjoittaa blogissaan, että verovaroin rahoitettu sosiaaliturva pitää poistaa. Tilalle tulisi hyväntekeväisyys.

Anteeksi kuinka?

Tolvanen kirjoittaa:

"Kun hyväntekeväisyydessä on pelissä omat rahat tai jokin muu henkilökohtainen panos, niin tällöin ihmisillä on paljon voimakkaampi intressi huolehtia avun kohdentumisesta ja hyödyllisyydestä verrattuna tilanteeseen, jossa poliitikot ja byrokraatit leikkivät muiden rahoilla." 

Hah. Meillä Suomessa puhutaan ns. kolmannen sektorin eli järjestön tekemästä työstä. Se on sitä hyväntekeväisyyttä.

Ongelma on se, että suomalaiset eivät tule ajatelleeksi kuinka korporatiivisia suuret "hyväntekijät" eli eri yhdistykset ovat. Ne pyörittävät toimintaansa julkisin varoin. Mainitsen tässä esimerkiksi Pelastakaa lapset ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Nuorten Ystävät ry. Ja näitä järjestöjä riittää, muuallakin kuin lastensuojelussa. Rahaa niille suoltaa esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys eli RAY.

Kolmannella sektorilla tehdään kovaa bisnestä. "Firma" eli järjestö tinkimättä ajaa omia suppeasti taloudellisia etujaan. "Firma" tuskin pysähtyy miettimään yhteiskunnan etua ja yksittäisen kunnan peruspalveluiden kehittämistarpeita.

Ne ovat kuin valtio valtiossa. Eikä niitä kukaan edes valvo.

Ja sitten kaikki vielä lässäyttävät, kuinka hyviä ne ovat.

lauantaina, marraskuuta 03, 2012

Aila Paloniemi ratsastaa

Olen monet kerrat lisännyt tuon saman tekstin kuvaan. Olin karmean oikeassa.


Kahdeksanvuotiaan Eerikan kuolema näyttää olleen jälleen vain uusi sytyke kansanedustaja AilaPaloniemen (kesk.) mainospuheille, joissa hän kehuu omaa etujärjestöään, Perhehoitoliittoa. Samalla hän tulee markkinoineeksi keskustapuolueessa vahvan aseman saavuttanutta karjanhoidon muotoa, huostaanotettujen lasten hoitamista syrjäkylien pirteissä.

Paloniemi on havainnut kuinka helposti sanalla lastensuojelu voi profiloitua ”hyväntekijänä”.  Eerikan tapauksen jälkeen voi perustellusti väittää, että hän ratsastaa lasten kärsimyksillä.

Pyhäinpäivänä täytyy muistaa lasta, joka kuoli suomalaisen julkishallinnon syliin äitienpäivänä.

Kahdenksanvuotias Eerika kuoli, koska Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tekemät päätökset johtivat siihen.

Eerikan kuolema on nähtävä nimenomaan viranomaisprosessina, ei kahden kieroutuneen vanhemman (isän ja äitipuolen) tempauksena. Lastensuojelun viranomaisilla kun oli käytössään kaikki kanavat, joista se pystyi ammentamaan tietoa Eerikasta.

Suomessa otetaan koko ajan huostaan lapsia, joista on onnistuttu keräämään vain murto-osa tiedoista, joita Eerikasta jo oli tarjolla. Eerikasta tietoa oli tyrmäävän paljon.

Jos Eerikan menehtyminen olisi selitettävissä jollakin muulla kuin lastensuojelun täydellisellä ylenkatseella, sosiaalikoneisto olisi käynnistänyt välittömästi äitienpäivän tapahtumien jälkeen massiivisen vyörytyksen. Kampanja olisi onnistunut helposti. Koneistolla olisi Suomen media käytössään, kun se veisi viestiä siitä, kuinka lapsia pitää ottaa huostaan enemmän, herkemmin, aiemmin ja pysyvästi.

Ja suomalainen media toistaisi tuota sanomaa, jota se hellisi kuin kallisarvoista aarretta.

Poliitikko Paloniemi on kerännyt Eerikan tapauksesta lisää vimmaa säntäilyyn edestakaisin juoksuhaudassaan. Paloniemen ei tarvitse työssään kansanedustajana ja lainsäätäjänä havainnoida maailmaa ja tehdä sen mukaan johtopäätöksiä ja valintoja. Hänelle riittää, että hän huolehtii oman pikku sisäpiirinsä eduista ja pirraa edes-takaisin asenteidensa juoksuttamana.

Paloniemi on toiminut vuosia Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtajana. Perhehoitoliitto pelkää kauhuissaan sitä, että perhehoitajat joutuvat tulevaisuudessa hoitamaan rumia ja ikäviä vanhuksia. Siksi se pitää rimpuillen kiinni huostaanotetuista lapsista. Liiton jäsenet ovat tähänkin saakka eläneet lastensuojelubisneksestä.

Paloniemi mussuttaa esimerkiksi uusimmassa Perhehoito-lehdessä, kuinka Eerikan tapauksesta viisastuneina lapset pitää ottaa Suomessa pysyvästi huostaan. Heh. Aika kiero yritys viedä huomio itse ongelmasta. Eerika ei kelvannut lastensuojelun sosiaalityöntekijöille varsinaisesti huostaanotettavaksi ollenkaan. 

(Tässä eräs esimerkki Paloniemen ajattelusta. Kirjoitus alkaa hyvin, mutta johtopäätökset hämmästyttävät. Paloniemi ei tarvitse uutta tietoa maailmasta, kun vanhat asenteet näköjään riittävät.)


Kymmenet eri viranomaiset, kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijät, olivat tekemisissä Eerikan kanssa, mutta kukaan ei halunnut kuulla ja nähdä edes täysin kiistattomia merkkejä väkivallasta. Kun lastensuojelussa työskentelevä sosiaalityöntekijä kohtaa selvää väkivaltaa, lapsi ei enää kelpaakaan huostaanotettavaksi. Sosiaalityöntekijät kun ovat jo niin tottuneita siihen malliin, jossa heillä on lupa kuvitella itse perusteet, joilla vanhemmat syyllistetään.

”Huoli” eri muodoissaan on Suomessa yleisin huostaanottoperuste. Huoli on nimensä mukaisesti jotain, joka on varmistamatonta. Varma ja ilmeinen eivät enää kelpaa.

Lue täältä, miten huolen vyöhykkeistön kehittäneet Stakesin tutkimusprofessori Tom Arnkil ja kehittämispäällikkö Esa Eriksson vetävät pois ohjeitaan, kuinka huolen avulla työskennellään.

Olen jo pitkään tarkkaillut lastensuojelua juuri tästä näkökulmasta, kuinka  

lastensuojelun käsitys tiedosta on täysin rapautunut.

Asia selviää lukemalla ensisijaisia lähteitä eli ihmisten asiakaspapereita. Hallinnonala ei siis enää kommunikoi muun yhteiskunnan kanssa, koska sillä on aivan omat kriteerinsä ”tiedolle”. Se on vakava uhka oikeusturvalle. Eerikan tapaus on siitä äärimmäinen esimerkki.

Kun Aila Paloniemi ja hänen kaverinsa saavat julistaa juhlalliselta korokkeeltaan edelleen opetuksiaan, uusia Eerikan kaltaisia tapauksia tulee lisää. Mitään ei ole opittu.

Tarkoitukseni oli kopioida Paloniemen kirjoitus Perhehoito-lehdestä eilen perjantaina kirjastossa, mutta paikka oli menossa vartin päästä kiinni, kun lompsin kopiokoneen äärelle. En saanut enää ostettua kopiokorttia.

torstaina, marraskuuta 01, 2012

Tanttojen lemmikki

Päivitys 5.11.2012: Katsoin Mareena-äidin haastattelun uudelleen ja vedän takaisin kovaa arvosteluani. Hän oikeastaan puhuu avohuollon tukitoimien tarpeellisuudesta, vaikka termiä ei taideta mainitakaan itse jutussa. Lisäksi voi ymmärtää, että Mareenankaan lapsi ei olisi tarvinnut nimenomaan lastensuojelua, vaan psykologin (tai psykiatrin) apua. 

Mutta edelleen minua ottaa päähän se, että tiedän Mareenan laukkovan tanttojen projekteissa, joissa hän tulee vain hyväksikäytetyksi. Tanttojen mielestä on ihanaa, että joku mielellään puhuu lapsensa onnistuneesta huostaanotosta ja kehuu samalla sijaisperhettä. Kenenkään ei tarvitse ryhtyä pohtimaan sitä, että peukalon haavaa ei parannettukaan laastarilla, vaan kipsattiin koko sormi.

Anyway, tässä siis muutaman päivän vanha kirjoitukseni:

MTV-3:n televisiouutiset tuli eilen keskiviikkona kertoneeksi mielenkiintoisesta ilmiöstä:

kuinka virkavalta rakentaa itselleen suotuisan julkisuuden. 

Hämmentävää, että sellainen ylipäätään onnistuu. 

Media ei siis toimi vallan vahtikoirana.

Mieleen tulee pikemminkin sisäsiiitetty ja degeneroitunut rotunsa valio, jolla takuulla on Suomen muotovalion titteli, mutta  ei enää kykyä esimerkiksi lisääntyä ilman keinotekoista avustusta.

MTV-3:n jutun idea tuntui olevan, että lasten huostaanottoja tehdään liian vähän ja liian myöhään. Toki näin voisi ajatella, kun ihan asenteilla ratsastetaan. Tuota väitettä ei vain mikään tilasto tue. Huostaanottoja tehdään Suomessa paljon, ja lastenkotibisnes on kasvuala.

Televisiossa haastateltiin mielenkiintoisesti valikoitunutta äitiä. 

Toimittajan ei ole tarvinnut itse etsiä haastateltaviaan, vaan heidät on kannettu hänen eteensä. Kameran eteen pääsi huostaanotetun lapsen äiti nimeltä Mareena. Se ei ollut minulle yllätys. Hän on ollut jo vuosia järjestelmän lellikki, joka kiertää mainostamassa lastensuojelua hyväntekijänä. Kiusallista on, että hän on mukana huostaanotettujen lasten omaisten järjestössä, jossa hän yksin edustaa näkemystään. Hän on innokkaasti ottanut itselleen erilaisia edustustehtäviä, joiden takia hän pääsee seurustelemaan nätisti koneiston sosiaalitanttojen kanssa. Tantat ovat vuosien aikana hellineet lempilastaan ja tukeneet häntä identiteetin rakennustyössä.

Koneisto on viime aikoina esittänyt tälle lasten perheiden järjestölle monenlaisia ehdotuksia. Järjestö halutaan mukaan kaikkeen, koska kolmannella sektorilla toimii vain vastapuolen "yhdistyksiä" (ne ovat oikeasti melkoisia liikeyrityksiä). Nämä vastapuolen eli sosiaalitanttojen yhdistykset joutuvat ruinaamaan lasten omaisten järjestöä mukaan, koska projektirahoitus vaatii nykyään monipuolista kokoonpanoa. Sosiaalitantat saavat helpommin imettyä rahoitusta kaikenkarvaisiin hankkeisiinsa, jos heillä on joku lapsia ja heidän perheitäänkin edustava yhdistys mukana. Edes yksi.

Perheiden ja kansalaisten yhdistyksistä on huutava pula, sillä koneisto on rakentanut koko ajan kolmatta sektoria omia tarpeitaan varten.

Televisiossa esiintyneellä äidillä on riittänyt vientiä. Ja kehujia. Äitihän näyttää luoneen ihan jo uran kiitollisena vanhempana, jolta lastensuojelu pelasti lapsen. 

Ehkä tässä maassa tosiaan halutaan tällaista.

Ai niin. Tosi kätevää kyseisen äidin ja hänen lapsensa tapauksessa on ollut se, että itse lapsi on saatu syyllistettyä huostaanotostaan. Se on minusta aika erikoista. Hän oli vielä pieni, kun hänet poimittiin sijaishuoltoon.

perjantaina, lokakuuta 26, 2012

Pelastakaa lapset ry iski heti

Pelastakaa lapset ry käyttää heti tilaisuuden hyväksi. Kun kahdeksanvuotiaan Eerikan surma oli käräjäoikeudessa elo-syyskuun vaihteessa, käynnisti järjestö jälleen oman kampanjointinsa, jossa se vaatii edunvalvojien käyttöä lastensuojelussa. 

Pelastakaa lapset on vuosien ajan koettanut saada lastensuojelun asiakkaina oleville lapsille edunvalvojia. He sulkevat vanhempien suut, sillä edunvalvoja alkaa puhua lapsen puolesta. RAY on kaatoi rahaa hankkeeseen useita vuosia. Projektin tuloksena oli, että niin oikeusministeriö että sosiaali- ja terveysministeriökin totesivat, ettei lastensuojelussa tarvita lisää edunvalvojia. (2.9.2011, OM 6/42/2011) Hyvä.

"Edunvalvojia tulisi käyttää lastensuojelussa enemmän. Edustaessaan lasta he kuulevat häntä ja auttavat tuomaan esille lapsen oman näkemyksen ja mielipiteen." 

Niin. Pelastakaa lapset uskottelee, että edunvalvoja olisi yhtäkkiä huomioinut lapsen. Koneisto jätti hänet täysin tietoisesti huomioimatta. Se ei ollut vahinko, että Eerikan kärsimykset jäivät pimentoon. Se oli tarkoituksellista.

Lasta ei kukaan nähnyt, ei kuullut, vaikka hän oli viimeisenkin elinvuotensa kymmenien eri viranomaisten ympäröimänä. Hän oli pelkästään jo lastensuojelulaitoksessa, Helsingin kaupungin Meripihassa, 24/7 sellaisten aikuisten ympäröimänä, jotka saavat ihan palkkaakin lasten hoitamisesta.

torstaina, lokakuuta 25, 2012

Eerikalle oma tutkintaryhmä

Kahdenksanvuotiaan Eerikan kuolemantapaus hiertää myös valtion hallinnon mieltä. Valtioneuvosto eli Suomen hallitus kertoi tänään, että lapsen kuoleman johdosta on asetettu tutkintaryhmä.

"Tutkintaryhmä suorittaa tehtävänsä itsenäisesti ja riippumattomasti."

On mielenkiintoista ketkä ovat riippumattomia:

"Oikeusministeriön yhteydessä toimivaa tutkintaryhmää johtaa pääsihteeri Kristiina Kumpula Suomen Punaisesta Rististä. Jäsenet ovat rikosylikomisario Jukka Kaski, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen, Lahden kaupunki, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sosiaalipalvelupäällikkö Maria Päivänen, Tampereen kaupunki ja toiminnanjohtaja Marita Ruohonen, Suomen Mielenterveysseura ry. 

Pysyvinä asiantuntijoina toimivat johtava tutkija Kai Valonen Onnettomuustutkintakeskuksesta, dosentti Mikko Salasuo Helsingin yliopistosta ja psykologian tohtori Mika Hatakka."

Ketkä eivät päässeet tuohon riippumattomien ja puolueettomien ryhmään? 

Siellä ei ole ketään esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:stä, sinne ei mahtunut järjestöstä edes järjestön lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, joka on haastateltavana tiedotusvälineissä silloin kun lastensuojelu askarruttaa. Siellä ei myöskään ole lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula - puolueellinen eli tiettyihin eturyhmiin sidoksissa ja sitoutunut hänkin.

Siellä ei myöskään ole ainoatakaan Helsingin kaupungin edustajaa. Siellä ei ole ainoatakaan lastensuojelun erityisammattilaista, mutta on kylläkin Tampereen kaupungin sosiaalipalvelupäällikkö.


"Ryhmällä on varsin laaja tiedonsaantioikeus. Tutkinnassa voidaan ottaa huomioon asiaan liittyvät muut tutkinnat ja selvitykset, kuten poliisin esitutkinta-aineistot"

Tuo tarkoittaa, että tutkintaryhmä lukee kaikki Eerikan asiakaspaperit, joita kunnallinen lastensuojelu on raapustellut. Se on hyvä ja se on välttämätöntä. Uskon, että jokainen tutkintaryhmän jäsen saa eteensä kaikki sosiaalitoimen ja tietysti myös terveydenhuollon asiakaspaperit, joka ainoan sivun. Olen vakuuttunut, että sieltä se totuus avautuu, niitä asiakaspapereita lukemalla. 

Tutkintaryhmä ei muka jahtaa syyllisiä. Tuollainen hurskastelu vain huvittaa. Totta kai sen on pakko perehtyä siihen, ketkä yksittäiset päätöksentekijät ovat syyllisiä. Suomessa ei uskalleta puhua, koska sosiaalikoneisto ja sen hurja tantta-armeija saattaisivat ärsyyntyä.

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

RAY:n rahaa Nuorten Ystävät Oy:lle

Cocorico, c.1899

  by Théophile Alexandre Steinlen
Nuorten Ystävät ry pyörittää toimintaansa osakeyhtiöissä, mutta RAY:n raha näyttää sille edelleen kelpaavan. 

Pelkästään tänä vuonna se on saanut lähes miljoona euroa RAY:ltä. Tarkalleen 881 000 euroa. Ja hämmästyttävää kyllä, "järjestö" saa lähes joka euron, minkä se keksii hakea.

Lastensuojelun sijaishuoltoon se on saanut tälle vuodelle 481 000 euroa. Se on salayritys Nuorten Ystävät Palvelut Oy:n ydinliiketoimintaa.

RAY:n löysä raha on eräs syy siihen, miksi Nuorten Ystävät haluaa pysyä "järjestönä". 

RAY:tä vielä tärkeämpi peruste lienee se, että järjestö vaikuttaa viattomammalta. Tietämättömät luulevat yhä, että Nuorten Ystävät on pelkkä järjestö.

Täällä Lapissa piiloyritys Nuorten Ystävät ry/oy pyörittää ainakin kahta lastenkotia: Mäntyrinnettä Kemijärvellä ja Hiekkarinnettä Rovaniemellä.

Nuorten Ystävät Palvelut Oy ja Kiinteistöt Oy

Nuorten Ystävät ry peittelee sitä, että sen rahoista iso osa kulkee osakeyhtiöiden kautta. 105-vuotiaalla järjestöllä menee niin hyvin, että se perusti vuoden 2007 alusta Nuorten Ystävät Palvelut Oy:n ja Nuorten Ystävät Kiinteistöt Oy:n.

Lastensuojelubisneksessä eli sijaishuollossa (joka siis on lasten kyydittämistä kodeistaan laitoksiin) pyörii iso raha. Soitin äsken "järjestöön" eli tämän osakeyhtiöiden konsernin talouspäällikkö Pirjo Keinäselle. Hän totesi, että verottaja oli alkanut vaatia toiminnan yhtiöittämistä. Keinäsen mukaan kyse ei tietenkään ollut siitä, että järjestö olisi tuottanut liikaa voittoa - kaikki voittorahathan jäävät järjestöön.

Voi muuten kysyä miten järjestön ja yhtiön oikeastaan eroavat toisistaan. Ero on näennäinen.

Nuorten Ystävien nettisivuilta ei löydy oikeastaan mitään tietoa siitä, että "järjestö" toimii näiden yhtiöidensä kautta. Nuorten Ystävät Kiinteistöt Oy omistaa suuren kiinteistömassan ja Nuorten Ystävät Palvelut Oy tekee varsinaisen tuloksen, kun se laskuttaa laitokseen sijoitetun lapsen hoitovuorokaudesta vähintään 200 euroa. Ja Suomen köyhät kunnat ovat maksavat. Miksi Nuorten Ystävät toimii enää järjestönä? Keinänen kertoi, että Nuorten Ystävät haluaa säilyttää järjestöSTATUKSENSA. Epäilemättä. 

Mutta se maistuu huijaukselta. 

Aivan samoin Pelastakaa Lapset ry haluaa säilyttää järjestöstatuksensa, vaikka se on pitkään pyörittänyt veronmaksajien rahoilla liiketoimintaa lastensuojelussa. 

Meillä on keskuudessamme nämä järjestöparasiitit. Ja linja Suomessa on, että niiden asemaa palveluiden tuottajana vahvistetaan. Järjestöjen ja niiden omistamien osakeyhtiöiden luonteeseen kuuluu se, että toiminta on salaista, sinne ei julkishallinnon avoimuus ulotu. 

Ei, vaikka liiketoiminnan rahoitus tulee täysin julkisista verovaroista.

maanantaina, lokakuuta 22, 2012

Lapin aluehallintovirastossa


Kävin tänään erään pariskunnan kanssa Lapin aluehallintovirastossa (avi). Halusimme kannella, koska pariskunta ei näytä saavan asiakaspapereitaan Rovaniemen sosiaalitoimesta. Paperit koskevat lähinnä lastensuojelua.

On odotettavissa, että paperit pursuavat törkeyks... siis mielenkiintoisia asioita. Oletukseni on, että sosiaalitoimi on tietoisesti rakentanut pariskunnasta kirjauksissaan tietynlaista kuvaa. Rovaniemen lastensuojelu ei haluaisi nyt millään paljastaa, mitä kaikkea onkaan tullut kirjoitelluksi näistäkin ihmisistä virallisiin papereihin.

Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun auttava taho nälvii ja puree itse pahemmin kuin ne rakenteelliset vääryydet, joita vastaan pitäisi kunnan sosiaalitoimenkin osata taistella.

Lapin aluehallintovirasto on sijaitsee aivan kadun varressa. Valtakadun toisella puolella on poliisilaitos ja muita virastoja. Oli suuri yllätys, että aluehallintovirasto onkin paikka, jonne kansalaisten ei oleteta marssivan sisään lainkaan. Pääovi on käsittääkseni lukossa – me pääsimme erään virkamiehen vanavedessä. Aulassa on kuitenkin vahtimestari, mutta ehkä ei oikein kunnon neuvontaa, ainakaan sitä ei selkeästi kuuluteta tiskin yhteydessä. 

Vahtimestari riensi noutamaan asianomaista virkamiestä, kun kerroimme että asiamme koskee lähinnä lastensuojelun sijaishuoltoa. Asiakaspapereiden saamisestahan meillä oli nyt kyse, mutta lastensuojelun tarkastaja osoittautui ihan kelpo tyypiksi. Hän jutteli kanssamme peräti tunnin. 

Keskustelu käytiin muuten siinä kaikuisassa aulassa, heti ulko-oven vieressä. Virkamies valitti, että hänen työhuoneensa on niin pieni, ettei hän siellä voi vastaanottaa ketään. Uskon häntä. Mutta totesin myös, että voisitte oman hallintonne kehittämiseksi peräti panostaa siihen, että järjestätte taloon paikan jossa ihmisiä voi tavata.

Aluehallintovirasto on muurautunut omaan maailmaansa, jossa kansalaiset eivät häiritse. Se odottaa saavansa kaikki yhteydenotot puhelimitse tai kirjeitse. Se on hämmentävää. Aluehallintovirasto nimittäin valvoo kuntien virkamiesten toimia. 

Näyttää siltä, että järjestelmä on rakennettu siten ettei kansalaisten edes odoteta valittavan viranomaisten päätöksistä ja aikaansaannoksista. Kun kansalainen huomaa epäkohdan, on vastassa vain koneiston muuri. Mitään ei ole tehtävissä. Lopulta kukaan ei valvo.

perjantaina, lokakuuta 19, 2012

Perusturvajohtaja Askolaan

Askolan kunta hakee uutta perusturvajohtajaa

Aiemmin kuluneena kesänä, äitienpäivän tapahtumien jälkeen, Askola etsi sosiaalityöntekijää lastensuojeluun, ja peräti vakinaiseen virkaan. 

Askolan kunta on nähnyt vaivaa, että perusturvajohtajaa ei liitettäisi julkisuudessa kahdeksanvuotiaan Eerikan surmaan. Kunnan hallintopäällikkö soittelee lehtien toimituksiin ja pyytää vaikenemaan. 

Kummasti näyttävät suostuneen. 

Lapsen surmanneet isä ja äitipuoli olivat käräjäoikeudessa syyskuun alussa. Isoisä oli todistajana ja kertoi, että Eerikan isä oli ollut lauantaipäivän äitinsä, perusturvajohtajan, luona. Sunnuntaita vasten yöllä lapsi kuoli.

Poliisi on aloittanut tutkinnan, ovatko lastensuojelun viranomaiset syyllistyneet virkavirheeseen. 

Veikkaan, että yksittäisen virkamiehen asema on Suomessa niin hyvin suojattu, että virkavirheestä ei päästä syyttämään, vaikka julkishallinnon lopputuloksena on pienen lapsen ruumis. 

Kerroin edellisessä kirjoituksessani siitä, kuinka Askolan kunta koettaa säädellä julkisuutta perusturvajohtajansa ympärillä. Niinpä tämä nyt julkaisemani teksti poistettiin nopeasti Uuden Suomen blogista – vaikka tämä kirjoitukseni on itse asiassa vain toteava. Pliisu siis. 

Suomessa ei saa puhua siitä, että Askolan kunta etsii uutta perusturvajohtajaa.

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Perusturvajohtajan poika

Äitienpäivää vasten yöllä surmatun kahdeksanvuotiaan Eerikan isoäiti on erään pikku kunnan perusturvajohtaja Uudellamaalla. 

Eräällä kaverillani on ollut keskustelufoorumi internetissä kohta kymmenen vuotta. Foorumille alkoi putoilla viestejä, joissa kerrottiin tuosta sukulaisuudesta. Kaverini soitti kyseiseen kuntaan ja kysyi onko väite totta. 

Ja olihan se. 

Kunnan puhelinvaihde pysäytti puhelun heti sanomalla, että nämä soitot me olemme yhdistäneet tiedottajallemme. Tuli seuraava arkipäivä. Kunnan hallintojohtaja kertoi kaverilleni, että kunta on ottanut yhteyttä eri lehtiin ja muutamiin nettifoorumeihin. Suomi24 on niiden joukossa. 

Kunta on halunnut näin vaikuttaa tiedotusvälineisiin, että ne eivät lähtisi kertomaan sukulaisuudesta.

Onhan se, kiusallista. 


Suomalaisen median lammasmaisuutta minä ihmettelen. 

Eerikan tapaus on niin erikoinen, että sen lapsen pääsyä pois omasta kodistaan jo jokin tekijä suorastaan estänyt. Tietoja on liikuteltu hyvin pienessä sosiaalitanttojen sisäpiirissä. Se näkyy päätöksenteossa, joka on ollut onnetonta. 

Sisäpiiiri haisee tässä. 

Lopputulos puhuu puolestaan. 


Tätä kirjoitustani voi kommentoida US:n blogissa.


maanantaina, lokakuuta 15, 2012

Väärin sammutettu

Lenkkipolun varrelta eilen sunnuntaina 14.10.2012.

Venäjä arvostelee Suomen lastensuojelua – ja laajemmin tarkasteltuna suomalaisten suhtautumista ainakin äiteihin ja lapsiin ja perheisiinkin. 

Suomalaisten sydämettömyys Venäjän arvostelun edessä hämmästyttää minua. 

Suomalaiset ovat lähteneet ainoastaan pohtimaan vastapuolen motiiveja, eivätkä ole tarttuneet itse väitteisiin. Suomen viranomaiset ja heidän kiltti sylikoiransa, media, tuuttaavat joka päivä sanomaa, jonka mukaan Venäjän motiivit ovat väärät.

Minua kiinnostaa, miksi Suomen hallintokoneisto ei ole keskustellut hurjistuneiden venäläisten kanssa? Keskustelua käynnisteltiin vasta muutama päivä sitten. Uskoisin, että perusturvaministerin antama selvitys meidän järjestelmästämme jätti venäläiset yhä epätietoisiksi.

Viikonvaihteen Ilta-Sanomissa oli innostava paketti dosentti Johan Bäckmanin esiintymisistä venäläisessä mediassa. Kirjoittanen siitä myöhemmin.

Bäckman on hyödyllinen intoilija – hän osuu suureksi osaksi oikeaan.

Ja uskoisin, että ei tee sitä edes vahingossa. Hän näyttää jonkin verran perehtyneen lastensuojelun käytäntöihin.

Aivan varmaa on, että hän on saanut venäläiskohtaloihin perehtymällä enemmän ja oikeampaa tietoa lastensuojelun toiminnasta kuin hänen arvostelijoillaan on.

Kiitos ihmisille, jotka olette soittaneet minulle ja kannustaneet jatkamaan blogin kirjoittamista. Pahoittelen jälleen pitkäksi venähtänyttä kirjoitustaukoa. 

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

Markku Helin pilasi elatusapuohjeen

Jona Weinhofen for Peta.
Markku Helin, Turun yliopiston professori ja lainsäädäntöneuvos, on tyyppi jolle ei olisi ikinä pitänyt antaa erolasten elatusapuohjetta laadittavaksi. 

Ohje on tämän avioliittoekspertin aivoituksia. Se julkaistiin vuonna 2007. 

Siinä vanhempien tuloihin perustunut laskentatapa muutettiin ideologiseksi ja poliittiseksi ”kohtuullistamiseksi”, jossa menettäjänä on suomalainen lapsi. Helinille annettiin tuo lain tulkintatyökalu tehtäväksi, koska hän on erikoistunut avioliittojuridiikkaan.

Naurettava peruste, muuten!

Avioliitto ja erolapsen elatus ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Helinin nostaminen valtakunnan asiantuntijaksi tässä asiassa kertoo siitä, kuinka suomalaisten lasten taloudellis-sosiaalisen perustan rakentamisessa pönkitetään aikuisten loputonta ahneutta.

Tulkintaohjetta elatusapuun totisesti tarvittiin, koska laki lapsen elatuksesta on peräisin vuodelta 1975. Vanhentuneen ja löysän lain perustalle on varmasti helppo kyhätä tulkintaa. Avioliittomies Helin edustaa vanhoillista ajattelutapaa, jolla ei ole enää kosketuspintaa nyky-Suomeen ja lapsiperheiden elämään.

by Favianna Rodriguez.
Avioliitto on kaunis asia, mutta erolasten elatukseen ja lapsuuden turvaamiseen se ei liity juuri mitenkään.

Markku Helin on eräs niistä helpoimmin tunnistettavista suomalaisista ”asiantuntijoista” ja vallankäyttäjistä, joita voidaan syyttää suomalaisesta lapsiköyhyydestä. Sitä niittää, jota kylvää. Helinin elatusapuohjeessa näkyy hänen oma aatemaailmansa. Ohjeessa kutistetaan lapsen elatus mitättömäksi nähtävästi ihan siksi, että lapsi ei haittaisi etävanhemman eli elatusvelvollisen uutta avioliittoa.

Jokin tällainen hyvin konkreettinen syy täytyy olla taustalla, sen lisäksi että miehiä ei saa vaivata perhe- ja lapsiasioilla.


Olen ällistynyt. Suomalainen lapsi pannaan maksamaan vanhempansa investoinnit uuteen perhe-elämään, jossakin toisaalla.

Helinin ajattelutapa on elitistinen. Hänen mukaansa on olemassa huono entinen perhe, joka on lupa hylätä. Ja sitten on se elatusvelvollisen uusi perhe, johon entisen huonon perheen kuuluu investoida ja maksaa epäsuorasti tulonsiirtoja (kun rahat elatusvelvolliselta jäävät saamatta).

Mutta Helinkin on vain kiltti pikku byrokraatti, työrukkanen, joka kuuliaisesti toteuttaa taustalla vaikuttavan eturyhmän politiikkaa. Hänen kirjoituksiaan lukemalla ei voi muuhun päätyä. Kirjoitukset edustavat kuuliaisuutta ulkoa opituille säännöille.

Kyseenalaistamisen ja kysymisen taito Heliniltä puuttuu, eli hyödyllinen perusluovuus, jolla korjataan vanhasta parempaa. Helin on hyödyllinen idiootti, koska hän on säilyttäjä. Luotettava kaveri, kun halutaan turvata tiettyjen aikuiseturyhmien etu. Lapsille Helinistä ei ole ollut mitään hyötyä.

Natalia Villaveces for Peta.
En ollenkaan hämmästele sitä, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut.

Lastensuojelun virkavalta on saanut käsiinsä mielivallan (muun muassa siksi että lastensuojelulaki on väljä puitelaki), Suomessa on kansainvälisessä vertailussa paljon huostaanottoja, Suomessa huostaan otettuja lapsia sijoitetaan enemmän laitoksiin kuin muissa Länsi-Euroopan maissa, 25 - 30 000 nuorta elää täysin yhteiskunnan ulkopuolella (heistä ei ole tilasto- ja rekisteritietoja) ja Suomessa tehdään kansainvälisesti tarkasteltuna paljon väkivaltarikoksia ja itsemurhia.

Ja erään tutkimuksen (Camilla Hagelstam 2002) mukaan 40 prosenttia nuorista, alle 20-vuotiaista henkirikosten tekijöistä on yksinhuoltajaperheiden lapsia (Santavuori, Ritva: Rouva syyttäjän paluu, Edita 2005, sivu 26).

Markku Helinin työstä ja sen tuottamista tuloksista olemme keskustelleet eroperhefoorumilla otsikolla "Markku Helin - väärä tyyppi elatusapuohjeen laatijaksi".

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Merikratos Oy:n tanttaprikaati

Turkulainen Merikratos Oy on vahvistanut sosiaalitanttojen prikaatiaan

Isänmaalliseen palvelukseen astuivat viime vuonna muun muassa juristi Mirjam Araneva ja sosiaalityöntekijä Kaisi Peltoniemi, jonka asemapaikka on Rovaniemi.


Peltoniemi on työskennellyt Pelastakaa Lapset ry:ssä ja Tornion kaupungissa.

Araneva ja Peltoniemi ovat pätevöityneet lastensuojelun eduntavalvojan työhön RAY:n lahjoittamilla rahoilla – ja Merikratos Oy on kiirehtinyt poimimaan nämä kypsät hedelmät.

Merikratos Oy on rakentamassa koko Suomen kattavaa sosiaalibisnestä, Suomen jokaiseen kuntaan. Se odottaa kieli pitkällä, milloin kunnat toteavat etteivät halua enää vetää perässään sosiaalisektoriaan. 

Merikratos Oy unelmoi mahtavasta kasvusta, jonka veronmaksajat rahoittavat. Kokonaan.

Pelastakaa Lapset ry on kehittämishankkeessaan ajanut edunvalvojia lastensuojeluun. Lapsen edunvalvoja edustaisi lasta, eikä vanhempia ei enää tarvittaisi. 

Pelastakaa Lapset ry koetti saada oikeusministeriön innostumaan lain muuttamiseen siten, että edunvalvojien käyttöä lisättäisiin. Oikeusministeriö ei suostunut. (Oikeusministeriön vastaus 2.9.2011) Pelastakaa Lapset ry:n tantat saivat tyrmäyksen. Se on herättänyt  vahingoniloa. Oikeusministeriön mukaan vanhemmat vastaavat Suomessa lapsistaan ja puhuvat itse lastensa puolesta. Siihen väliin ei tarvita tanttoja.

Original picture: Peta.org
Pelastakaa Lapset ry koettaa tuoda samaa mallia, joka on jo käytössä Iso-Britanniassa. Siellä isät ja äidit siivotaan pois lasten elämästä edunvalvojan avulla. Edunvalvoja astuu äidin ja isän paikalle, kun lapsesta tulee lastensuojelun asiakas. Lastensuojelun sosiaalitantat tavoittelevat sitä, että perhe revitään kahteen eri vastakkaiseen leiriin. 

Mirjam Aranevaa moni kertoo pelkäävänsä. Araneva on ollut hallinto-oikeuden käsittelyissä runttaamassa perheitä, kun lapsia on pyydystetty huostaan. Ihmisiä on hämmästyttänyt se, että Araneva on ruoskinut heitä Pelastakaa Lapset ry:n juristina. Se on mullistanut tietämättömien asenteen järjestöä kohtaan. 

Merikratos Oy olisi innoissaan, jos edunvalvoja tunkeutuisivat edustamaan lasta, kun lapsen asioita käsitellään hallintobyrokratiassa. Se olisi omiaan lisäämään lasten huostaanottoja. Yritys palkkasi Kaisi Peltoniemen Rovaniemelle nimenomaan edunvalvontaa kehittämään.

Kyse ei ole siis lasten edunvalvonnasta, vaan lastensuojelun edunvalvonnasta.

Original picture: Peta.org
Pelastakaa Lapset ry olisi halunnut lisätä edunvalvojien avulla myös avoimia adoptioita. Avoimessa adoptiossa huostaanotettu lapsi siirretään loppuelämäkseen uuteen perheeseen. Oikeasta isästä ja äidistä jää muistoksi vain tieto siitä, että he ovat jossain olemassa. 

Edunvalvoja suoristaisi mutkia, joita lasten rosvoamisessa perheistä ja kodeista vielä on. (Mutta tätä Pelastakaa Lapset ry ei myönnä ääneen.) Lapsen edunvalvoja puhuisi sen puolesta, että tämän lapsen etu on tulla adoptoiduksi. Lapsen oman perheen syrjäyttäminen olisi näin helppoa. Koneiston muuri olisi suomalaisia perheitä vastaan olisi aukoton. 

Ei ihme, ettei oikeusministeriö pitänyt sosiaalitanttojen intoilusta edunvalvojien käytön lisäämiseksi.

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Lasten pitää saada tupakoida!

On hyvä, että lapset tupakoivat. 

Kun kotikunnan lastensuojelu pelastaa lapsen ja pakottaa hänet lastenkotiin, saa lapsi aloittaa tupakoinnin. Lasten- ja nuorisokodeissa aikuiset nimittäin yhä edelleen ihmettelevät sitä, että saavatko he puuttua lapsen tupakointiin.

Nämä ammattilaisaikuiset pohtivat myös sitä, millä keinoilla tupakointiin olisi soveliasta puuttua.

Voi herttinen sentään!

Sosiaalitanttojen Sosiaalitieto-lehdessä (2/2012) on aukeaman verran tällaista pohdintaa. Asiantuntijapuheenvuoron on kirjoittanut Tapio Räty, joka on eräs lastensuojelun tärkeimmistä juristiviranomaisista.

Räty toteaa heti ensimmäisessä virkkeessä, että oikeastaan vain laitos voi takavarikoida tupakat; muut lastensuojelun sijaishuoltomuodot saavat suurin piirtein ihmetellä vieressä ja katsoa, kun alaikäinen kiskoo norttia.
Jotain on pahasti vialla lastensuojelulaissa ja yleensä koko sen mikrokosmoksen ajattelutavassa, jonne lapsi pelastetaan.
Mielestäni on ensiksikin erittäin hämmästyttävää, että tanttojen ja sankarillisten sosiaalibyrokraattien elämä menee tällaisten asioiden pohtimisessa. On näköjään aivan luvallista alkaa tuhlata aikaa (ja lasten elämää) käytännössä sen puntarointiin, että saako alaikäinen tupakoida.

Annan tässä nopean vastauksen kaikille sosiaaliasiantuntijoille: ei saa.
Rädyn kirjoituksesta voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aikuisten kasvattajien moraalinen velttous pääsee oikein kukoistamaan, kun lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen, toisin sanoen siis muualle kuin laitokseen.

Räty kirjoittaa:

"Lastensuojelulain mukaisia rajoituksia voidaan soveltaa sijaishuollossa olevaan lapseen vain silloin, kun lapsi on sijoitettu lastensuojelulaitokseen. Rajoitustoimenpiteitä ei voida soveltaa perhehoidossa tai silloin, kun lapsen sijaishuolto on järjestetty muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla siis muualla kuin lastensuojelulaitoksessa. ”
Lastensuojelulaki (65 §) antaa mahdollisuuden aineiden ja esineiden haltuunottoon. Rädyn mukaan laitoksen haltuun on otettava lapsen hallussa olevat päihtymistarkoituksessa käytettävät aineet. Laitoksen pitää ottaa haltuunsa myös sellaiset lapsella olevat aineet tai esineet, jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen.
Tähän kunnon sosiaalibyrokraatti onkin järjestänyt itselleen tilaisuuden alkaa pohtia sitä, onko tupakka päihde vai ei.
Räty toteaakin:

”Säännös ei sanamuotonsa mukaan sinänsä oikeuta ottamaan laitoksen haltuun esimerkiksi tupakkavalmisteita.”
Lastensuojelu on todellista aikuisten bisnestä, heidän omien intressiensä suojelemista. Se näkyy myös tässä, kun lastensuojelulaitos kieltää lapselta tupakoinnin. Laitoksen selkein virallinen motiivi on nimittäin kieltää se siksi, että se haittaa sijaishuollon järjestämistä ja laitoksen yleistä järjestystä. Kun lapsi on tuotu sisälle koneistoon, on hänen oma terveytensä se vähäisin peruste nyhtää sätkät suusta.
Räty luo hiukan lohtua tämän synkeään maailmaan:
”Selvää on, että jos kysymys on hyvin pienestä lapsesta, tupakkavalmisteiden haltuunotto voi perustua normaaleihin kotikasvatussääntöihin.”
Jep. Sosiaalibyroktia tunnustaa, että kotikasvatuksellakin on yhä jonkinlaista auktoriteettia.
Räty jatkaa:
”Epäselvää kuitenkin on, voidaanko sijoitetulta lapselta ottaa hänen hallussaan olevia tupakkatuotteita. Yhtä epäselvää on se, voiko laitos hävittää ne.”
Onkohan Suomessa paljonkin tällaista lainsäädäntöä, joita ei ole edes haluttu rakentaa ongelmien ratkaisuvälineeksi? Että aikuiset viitsivätkin säätää tällaista joutavanpäiväistä, jonka pyörittelystä byrokraatti saa paljon iloa työpäiväänsä.
Jos lastensuojelu ei halua suojata lapsia tupakoinnilta, niin tupakkalaki sitä edes hiukan tahtoo:
”Tupakkalain 12 §:n mukaan laitoksella on kuitenkin velvollisuus kieltää tupakointi laitoksen tiloissa sekä lapsille tarkoitetuilla ulkoilualueilla. Lisäksi tupakkalain 11 § kieltää tupakkatuotteiden hallussapidon alle 18-vuotiaalta henkilöltä. Nämä säännökset eivät kuitenkaan oikeuta ottamaan tupakkavalmisteita laitoksen haltuun.”
Tavallisissa perheissä tupakoinnin kieltäminen huomattavasti yksinkertaisempaa byrokratiaa.
Ollaan siis harmaalla alueella, kun lastensuojelun työntekijä estää lasta tupakoimasta. Siksihän Tapio Räty on ryhtynyt kirjoittamaan lehden Juristin nurkkaus –osastoon tupakkaharrasteista.
Mutta jos laitoksen työntekijä sitten ottaa kuin ottaakin lapset tupakat pois, hänen on viipymättä kerrottava siitä laitoksen johtajalle. Johtajan täytyy väkertää haltuunotosta muutoksenhakukelpoinen (eli valituskelpoinen, valitusosoite on hallinto-oikeus!) päätös, jos omaisuutta ei haltuunoton jälkeen palauteta lapselle tai tämän huoltajalle.

Räty kirjoittaa:

”Se on annettava tiedoksi valitusosoituksin varustettuna 12 vuotta täyttäneelle lapselle ja hänen huoltajalleen sekä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.” 

Lastensuojelulaitoksessa siis 12-vuotias on jo riittävän aikuinen siinä mielessä, että hän on jo kyennyt rakentamaan näkemyksiä omasta päihteiden käytöstään. Niin, Suomessa lasten halutaan aikuistuvan pikanopeudella, mutta lastensuojelulaitoksessa eläminen näyttää lyhentävän lapsuutta tehokkaimmin.

Jos jo lasten tupakoinnista on saatu kyhättyä näin merkillisen vaikea viranomaisongelma, niin mitähän ne todella isot hallintokoneiston ongelmat ovatkaan?
Meillä on Suomessa valtava sijaishuollon hallintobyrokratia ja pulskat sijaishuollon markkinat. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle maksoi viime vuonna jo 700 miljoonaa euroa. Se on yhtä paljon kuin poliisitoimi. Silti meillä lastensuojelun asiantuntijat ovat yhä jääneet miettimään sitä, saako lapsi polttaa tupakkaa.
Les Droits des Non-fumeurs (The Rights of Non-smokers)

Sanonko vielä kerran? – No annan tulla vielä kertaalleen: ei saa.
Lastensuojelulaki ja mahtava vankileirien-,  anteeksi: lastenkotien saaristo ei pysty suojaamaan lasta edes tupakoinnilta. Kyseessä onkin lainsäädäntö, jonka avulla viholliskuvia maalataan ihmisistä, kanssaeläjistä. Suomalaisista perheistä. Oikeasti uhkaavia ilmiöitä ei tarvitse tunnistaa.

Riittää, että syyllistää ja psykologisoi toisia ihmisiä, asioista ei ole tarpeen puhua.


Olen kirjoittanut tästä aiheesta myös US-blogissani. (Sitä ei ole vielä sensuroitu pois. Katso edellinen blogiteksti. Uusi Suomi ei ole poistanut koko blogia, vain yhden kirjoituksen, mutta en pääse sinne enää kirjoittamaan lisää. Liian vaarallista puhetta, ilmeisesti.)

maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Mitä Aila Paloniemi mahtaa ajatella Perhehoitokumppanit Oy:stä?

Uusi Suomi sensuroi tämän kirjoitukseni kokonaan pois Uuden Suomen blogistani. Siellä se oli otsikolla "Perhehoitokumppanit Oy tyhjentää Aila Paloniemen (kesk) navetat". Jotain osuvaa tuli siis sanottua. Julkaisin jutussa nämä samat kuvat, joita käytän myös tässä.

Ai niin, ja itse asiassa en pääse sinne enää kirjautumaankaan enkä siten voi kirjoittaa enää sanaakaan.

Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk) on toiminut nykyisen lastensuojelukertoimen äänitorvena.
Kertoimen laskentamallin mukaan kunta saa lastensuojeluun rahaa vain siten, että kunta tekee lasten huostaanottoja.

Lapsiperheystävällinen kunta, joka haluaa hoitaa lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla, ei saa rahaa lainkaan.
Tämä on kova malli. Vastakkainasettelu laitosmaisen sijaishuollon ja humaanin avohuollon välillä on jyrkkä.
Iso raha on selvästi kaiken takana. Ja naisten ainoan todellisen vallanmuodon, sosiaalivallan, keskittäminen. Ja virtaviivaistaminen.

Miehet ovat oikein mielellään jättäneet naisten käsiin sosiaalivaltaa, jossa tunkeudutaan kotiin, perheeseen ja yksityiselämään. Tuollainen kurja valta ei voi tietenkään kiinnostaa miehiä, jotka ovat tottuneet valta-asemaansa taloudessa, tieteessä, taiteessa, uskonnossa ja kulttuurissa.
Aila Paloniemi oli päättämässä ja yhtenä äänekkäimmistä puolustamassa lastensuojelukerrointa, kun eduskunta hyväksyi sen. Se astui voimaan vuoden 2006 alussa.
Paloniemi katsoo edustavansa eduskunnassa Perhehoitoliittoa, ei tavallisia perheitä ja kansalaisia.
Paloniemi on ollut Perhehoitoliiton puheenjohtaja noin kahdeksan vuotta. Liitto on valinnut hänet puheenjohtajakseen kolme kertaa. Perhehoitoliittoa hyödyttää se, että lastensuojelukerroin lasketaan juuri tällä nykyisellä tavalla. Liiton jäsenistöön kuuluu sijaisperheitä, jotka hoitavat huostaan otettuja lapsia.
Paloniemi on vain onnistunut huonosti tehtävässään perhehoidon keulakuvana. Hän toimii liiton johdossa kolmatta kauttaan, mutta nimenomaan lastensuojelun laitosbisnes näyttää nousseen ennätysmäiseen kukoistukseen.

Näyttää siltä, että Paloniemi on huonosti hoitanut edunvalvontaa.

Perhehoito eli sijaisvanhemmuus ei houkuttele alalle uusia ihmisiä läheskään siinä määrin, kuin pitäisi. Sijaisvanhemmuus ei kiinnosta, eikä minua ihmetytä miksi.

Sijaisvanhemmasta on varmasti ristiriitaista toimia tällaisessa järjestelmässä. Heidän pitää omistautua huostaanotoille, joiden taustalta löytyy puuttuvia peruspalveluita ja viranomaisten haluttomuutta auttaa perhettä avohuollon tukitoimien avulla. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat (what ever) päästetään repsahtamaan vuosien kuluessa vaikeiksi, koska hoitopaikkoja ei järjestetä. Paljon huostaan otetaan myös täysin perusteetta. Meno on likaista.


Perhehoitoliitto ei ole juurikaan onnistunut erottautumaan vaikkapa Suomen Kennelliitosta, joka kerää suomalaiset koirat rekisteriin. Sijaishuolto rakentaa lapsikenneleitä. (Uuden Suomen blogien ylläpitäjä väitti minulle eilen illalla lähettämässään sähköpostissa, että vertaus "lapsikennelit" ja koko virke on syntini numero yksi.)

Keskustalainen Paloniemi on onnistunut kuppaamaan sijaishuoltobisnekseen mahtavat maataloustukiaiset. Tämä agraaritalous on sikäli helppoa, ettei EU eikä kukaan muukaan valvo, onko viljelty ja tuotettu tukiaisten edellyttämien sääntöjen mukaan.
MTK saattaisi innostua edustamaan näitä lapsinavetoita. (Uusi Suomi -blogiyhteisön moderaattori väitti eilisiltaisessa viestissään, että  kyseinen virke on syntini numero kaksi. Tiijätteks, mie en oikein usko. Nämä ovat mielipidekirjoittamisen peruslannoitteita.)
Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat paisuneet julkisessa taloudessa jo mielettömiin mittoihin (700 miljoonaa euroa vuodessa). Ja alalla toimivat liikeyritykset lihovat yhä edelleen.

Niinpä tämän vuoden alussa tuli voimaan peräti laki, jossa perhehoito pitää valita ensisijaisena hoitomuotona huostaan otetulle lapselle. Perhehoito on todella paljon halvempi kuin laitospaikka.
Niinpä loputtoman ahnas sijaishuolto on keksinyt lähteä tekemään rahamyllyä myös sijaisvanhemmuudesta. Perhehoitoa myydään nyt yrityksen liiketoimintana, yksityiset sijaisvanhemmat kerätään saman yrityksen suojaan. Yritys laskuttaa lapsen kotikuntaa.

Suomeen firma rantautui vuonna 2008 Britanniasta. Suomessa toimiva Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on englantilaisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö.
Näin Aila Paloniemen puolustamat maataloustuet valuvat ulkomaille.

Yrityksen järjestämä perhehoito on myös varmasti huomattavasti kalliimpaa kuin kuukausipalkkion lakisääteinen minimi, 650 euroa. 

Löysin tiedon, että Perhehoitokumppanit Oy maksaa sijaisvanhemmille lapsesta 1800 euroa kuussa. Kunnalta se laskuttaa samasta lapsesta 4000 euroa joka kuukausi.

Perhehoitokumppanit Oy suuntaa yleisemminkin perhehoitoa pelkästään lastensuojeluksi eli huostaan otettujen lasten hoitamiseksi.


Pian yksityinen raha valvoo kuntalaista.
Siinä ympäristössä on erittäin vaikea kehittää perhehoitoa siten, että asiakkaita voisivat olla myös esimerkiksi vanhukset ja vammaiset sekä satunnaisempaa ja lyhyempää hoitojaksoa tarvitsevat. Perhehoidon on haluttu ryhtyvän lomittamaan omaishoitajia.
Paloniemen omaan nilkkaan on kalahtanut se, että hän lähti puolustamaan lastensuojelukerrointa, jossa vain huostaanotot huomioidaan. Kunnat eivät motivoidu säästämään sijaishuollon kuluissa.

Perhehoitoliitto ry tarjoaisi halvemman vaihtoehdon, mutta nyt Perhehoitokumppanit Suomessa Oy pumppaa perhehoidon (sijaisvanhemmuuden) hintaa kohti taivasta.

Paloniemi ei ole osannut hoitaa liiton etua. Paloniemi joutuu uudelleen miettimään asennettaan, jonka mukaan vain huostaanotot auttavat Suomen lapsia.

Kirjoitan näistä asioista myös US:n blogissani. (Uusi Suomi on sittemmin kokonaan sensuroinut pois tämän kirjoitukseni ja kaikki sen perään kirjoitetut kommentit.)




sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Lastensuojelukerroin pitää muuttaa

Lastensuojelukerroin pitää uudistaa täysin.

Nykyinen laskentamalli tukee härskiä lastensuojelua, jonka päämäärä on kyydittää mahdollisimman paljon lapsia lastenkoteihin. Sosiaalityöntekijät huostaanottavat siksi lapsia kuumeisesti. 

He ovat turvottaneet lastenkotibisneksen järjettömän suureksi.

Olen kirjoittanut tänään lastensuojelukertoimen muuttamisesta Avoin ministeriö -sivustolle. Siellä hiotaan yhdessä kansalaisten laki-ideoita. Sen jälkeen ideoille aletaan haalia allekirjoituksia 50 000 kannattajalta. 

Kun nimet on kerätty, eduskunta ottaa kansalaisaloitteen käsiteltäväkseen.

Avoin ministeriö -foorumin toimintaa esiteltiin tänään Yleisradiossa Ajankohtainen Ykkönen -ohjelmassa.


Lastensuojelukerroin pitää muuttaa perheiden varhaisen tuen kertoimeksi. Nykyään kunnat saavat valtiolta rahaa lastensuojeluun ainoastaan sen mukaan, kuinka paljon kunta kyydittää lapsia asumaan oman kodin ulkopuolelle. Se on räikeä vääryys.

Kertoimen laskemisessa pitää suurin paino olla avohuollon tukitoimilla. Nyt niitä ei huomioida lainkaan, vaikka avohuolto on inhimillisesti ja taloudellisesti paljon edullisempaa kuin sijaishuolto. Kodinhoitajien tekemä työ eli kotipalvelu kannattaisi määritellä kunnan tarjoaman avohuollon keskeisimmäksi toiminnaksi. 

Kunnat eivät ole enää vuosiin tarjonneet lapsiperheille kodinhoitoa. Se on korvattu perhetyöntekijöillä eli ”sosiaalipoliiseilla”.

Mieluiten kertoimessa saisi näkyä avohuollon tukitoimien lisäksi myös kaikki muu työ mitä kunta tekee kaikkien perheiden parhaaksi. Mitä perhe- ja lapsiystävällisempi kunta, sitä enemmän se saisi rahaa valtiolta lastensuojeluun. Kunnan vireydestä perheiden parissa voisi kertoa esimerkiksi se, kuinka paljon peruskouluissa on tarjolla kerhotoimintaa koululaisille. 

Poliisikin 
hämmästelee
kateellisena

Kuntien sosiaalityöntekijät saalistavat lapsia perheistä vimmaisesti laitoksiin ja kaikenkarvaisten yritysten laskutettavaksi. Lastenkotibisnes on turvonnut Suomessa hallitsemattomaksi. Viime vuonna sen maksoi jo 700 miljoonaa euroa. Se on yhtä paljon kuin lukiokoulutus. Sijaishuolto kallistuu joka vuosi 50 miljoonalla eurolla.

Sijaishuolto maksaa jo nyt yhtä paljon kuin koko poliisitoimi.

Ulkomaiset sijoittajat ovat jo tulleet kuppaamaan sijaishuoltomarkkinoita eli suomalaista lapsikauppaa. Lastenkotibisnes on todettu tuottoisaksi kasvualaksi. Siinä liikkuu iso ja helppo raha, joka tulee kokonaan verovaroista.

Lastensuojelukerroin on siis epäonnistunut. Lopputulos on sietämätön.

Vastentahtoiset eli kiireelliset huostaanotot ovat hämmästyttävän usein raakoja, typeriä ja perusteettomia. Tämä ei ole hyvä yhteiskunta lapsille ja heidän perheilleen.

Lapissa oli tällä viikolla hiihtoloma. On ollut aurinkoa ja revontulia!
Kunnat eivät tarjoa ja ideoi lastensuojelun avohuollon tukitoimia, koska valtio palkitsee vain huostaanotoista. Tarjolla on vain perhetyöntekijöitä. Heidän työnsä tarkoitus on tuottaa hienostelevaa psykopuhetta (keittiöpsykologiaa).

Perhetyöntekijöillä korvattiin kodinhoitajat, jotka oikeasti tekivät töitä kodeissa.

Lastensuojelukertoimen nykymallilla halutaan härskisti tukea lasten laitostamista ja lapsikauppaa. Sosiaaliviranomaisille keskitetään sen avulla mahdollisimman suurta kontrolli- ja päätösvaltaa. Se on täysin vastoin kansalaisyhteiskunnan eli perheiden etua.


Nykyinen laki lastensuojelukertoimesta menee näin:

Lastensuojelukerroin lasketaan jakamalla kunnassa tehtyjen lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrä kunnan asukasmäärällä ja jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Kerrointa laskettaessa kunnan huostaanottojen määränä on kaksi, jos huostaanottoja on ollut enintään neljä.
Kerrointa määriteltäessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden huostaanottotietoja.”

(Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29.12.2009/1704. Lastensuojelukerroin, 18 §.)

Olen kirjoittanut aiheesta myös Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.