tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Lapsikauppaa Naantalissa

Natalia Villaveces for Peta.
Naantalin kaupungin sosiaalityöntekijät ja muut sosiaalibyrokraatit ovat varmasti ihastuksissaan, kun ihmiset puhuvat television Silminnäkijä-ohjelmasta (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012). Jatkan siis aiheesta myös tässä kirjoituksessa.

Näkyvyys valtakunnan julkisuudessa tuntui heistä takuulla makealta. Tarjotaan sitä lisää.

Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. 

Sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti: Mehän joudutaan lastensuojelussa puuttumaan ihmisten itsemääräämisoikeuteen hyvin niin kun (huokaa syvään) hyvin (jälleen huokaa syvään) raa’alla tavalla tietyllä lailla lainsäätäjän näkökulmasta ja asiakkaitten näkökulmastakin. Et mun mielestä se on hyvin ymmärrettävää et silloin kun kysymys tällaisesta oikeushyvästä, niin se aiheuttaa ihmisissä kiukkua.

Mikä draamanäytös tuo puheenvuoro olikaan televisiossa!
 
Täytyy siis ajatella, että Jutta Merilahden mielestä esimerkiksi Juha-isän kaksivuotias tytär sai oikeushyvää, kun hänet kyyditettiin täysin vieraaseen paikkaan samalla, kun tyttären äiti vietiin sairaalaan. 

Tytär vietiin viime syksynä, eikä hän ole sen jälkeen saanut edes käydä kotonaan. Hän saa tavata isäänsä vain kolmen viikon välein, kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. 

Sosiaalityöntekijä on halunnut määrätä tapaamiset valvotuiksi. Isä ja tytär hoitavat lapsen elämän tärkeintä ihmissuhdetta, kun vieras aikuinen koko ajan hengittää niskaan. Valvoja katselee ja kuuntelee vieressä.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on Jutta Merilahden mielestä oikeuspahaa.

Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikku lapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin.


Oikeasti, lastensuojelulain mukaan Naantalin olisi pitänyt selvittää, ketkä lapsen sukulaiset ja muut läheisverkoston ihmiset olisivat voineet ottaa hänet kotiinsa. Sitä Naantali ei tehnyt, ei vaikka aikaa olisi ollut todella runsaasti. Olihan sosiaalitoimi työntänyt perheeseen pitkään perhetyötäkin. 

Olen varma, että Naantalin sosialidemokraateille, eikun sosiaalibyrokraateille oli jo perhetyön aikana selvänä se päämäärä, että myös kaksivuotias tytär huostaanotetaan. Perhetyö oli mahdollisuus kerätä irtohavaintoja perhettä vastaan, jotta Naantali voittaisi tulevan oikeustaistelun hallinto-oikeudessa.

Juhan vanhempi lapsi on poika, jonka edellinen asuinkunta, Raisio, oli huostaanottanut neljä vuotta aiemmin. Myöskään Raisio ei ole välittänyt hoitaa lakisääteistä tehtäväänsä, jonka mukaan sosiaalibyrokraattien täytyy kysellä vanhemmilta, ketkä voisivat ottaa lapsen vastaan, jos hänelle etsitään sijoituspaikkaa. 

Vanhempien ja lapsen oikeus on, että läheisverkosto kartoitetaan. 

Kun vanhempi lapsi oli jo huostaanotettu, olisi läheisverkoston kartoitus pitänyt olla itsestäänselvyys, piece of cake. Sehän olisi pitänyt tehdä jo huostaan otetun pojan vuoksi. Palkka maksetaan sosiaalitantoille periaatteessa juuri tällaisista työtehtävistä.


Toimittaja Mats Dumell: Jos Naantalin kaupunki olisi kartoittanut Juhan lähipiirin, kaksivuotiaalle tyttärelle olisi löytynyt koti sukulaisten luota. 

Juha: Sukulaisperheitä olisi löytynyt mun puolelta, sekä emäntäni puolelta. Vaikka kuinka paljon. Raisio ei silloin aikoinaan edes kartoittanut niitä, ei halunnut selvittää niitä, ja Naantali on sitten mun yhtä sukulaista, mun serkkua, vasta jututtanut, mutta ilmoittanut että asian selvityksen ajaksi neitiä ei siirretä mihinkään. Ja nythän on niin että nuorempi ei oo nähnyt noita kavereita mitä hän on saanut päiväkodista, ei oo nähnyt niitä, ei oo nähnyt kummeja, ei oo nähnyt isovanhempia, ystäviä, tuttavia… Kaikki suhteet näihin on katkaistu. 

Niin. Puhumattakaan siitä, että lapsi ei liene päässyt käymään kertaakaan kotonaan, josta vieraat aikuiset kävivät hänet yhtäkkiä repimässä pois. Matka tuntemattomaan alkoi.

Kirjoitan Jutta Merilahden oikeushyvästä myös Uuden Suomen blogissa.

Ei kommentteja: