maanantaina, helmikuuta 20, 2012

Markus Jussila ja helppo raha

Mehiläinen Oy:n lastensuojelun johtaja Markus Jussila juoksi kuin ahne vahinkoeläin ansaan (Silminnäkijä, tv-2, 8.2.2012). Avoimuus ja julkinen tiedonvälitys on sellainen paikka itsetyytyväiselle hölmölle. Näyttää pahasti siltä, että hän ei tunne oman bisneksensä taustaympäristöä ollenkaan. Hän ei ole vielä ymmärtänyt, miten hänen bisneksensä vaikuttaa tavalliseen suomalaiseen perheeseen ja suojattomimpiin eli lapsiin. 

Jussila on kuin maanviljelijä, joka ei tiedä, että juurekset kasvavat mullassa.

Suomeen on syntynyt lapsikauppa, jossa lastensuojelun laitospaikkoja kaupittelevat yritykset (kuten Mehiläinen Oy) ovat tulleet tekemään helppoja liikevoittoja veronmaksajien rahoilla. 

Lastensuojelulaitokset saavat kaikki tulonsa kuntien ja valtion verovaroista. On pakko hämmästellä, mihin tuollaisessa täysin julkisrahoitteisessa toiminnassa yrityksiä ylipäätään tarvitaan? Lastensuojelulaitos saa kaikki asiakkaansa siten, että kunnan sosiaalityöntekijä valikoi jokaisen heistä (eli tehdään huostaanotto avohuollon tukitoimena tai vastentahtoisena). 

Jussilalle riittää se, että hän tietää kuinka paljon veronmaksajat tästä hänen riemunaiheestaan (huostaan otettujen lasten kyyditseminen kaikenkarvaisiin laitoksiin) maksavat. Jussila tietää, että tuossa lapsikaupassa liikkuu joka vuosi yli puoli miljardia euroa. Ja se tekee hänet iloiseksi. Niin iloiseksi, että hän kävi naurahtelemassa ihan televisiossa asti. 

Mehiläinen Oy:n etu on ehdottomasti se, että kuntien lastensuojelun (rakenteellisia) päättömyyksiä ei edes yritetä korjata. Se lypsää huostaanotoilla hilloa. Ja eihän Mehiläinen Oy itse ole kunnolla edes veronmaksajana Suomessa. Se maksoi viime huhtikuun lopussa päättyneellä tilikaudella veroa prosentin verran liikevoitostaan. 

Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.

Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).

Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka. 

Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita. Ja vähintäänkin vierasta paikkakuntaa, jonne kunta on kyydittänyt huostaanottamansa lapset hoidettaviksi.

Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain rahastamassa Suomea.
Eikä se ole edes suomalainen, sillä se ei ole suomalaisessa omistuksessa. Se on ruÅtsalainen. Emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB.

Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas. Kun taas kuntien sosiaalityöntekijöiden oma palkka rahoitetaan veroja keräämällä. 

Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain. 

Niin että mitä, se jäi häneltä sanomatta. Odotin, että hän olisi lausunut sanan ”kilpailu”, mutta hän jättikin ajatuksen avoimeksi. Hän nimittäin oli jo ehtinyt aloittaa puheenvuoronsa retostelemalla, kuinka kilpailu on kovaa. 

Tosi uskottavaa.


Ei kommentteja: