perjantaina, helmikuuta 24, 2012

Naantali vei lapset isältä

Lastensuojelun sossut rakentavat Uutta Uljasta Naista.
Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa.

Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta.

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä Juha kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat.

Juha: ”Vanhemman kanssa on sillai että tiivistä tapaamista kahdeksan viikon välein kaksi tuntia. Ja Naantalin kanssa kaksi ja puoli tuntia. Ja valvotusti.”

Vanhempi lapsista on poika, joka on huostaanotettu yli neljä vuotta aiemmin, kun perhe ymmärtääkseni asui Raisiossa.

Isällä on siis lupa tavata poikaansa joka toinen kuukausi kahden (2) tunnin ajan. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan. Raision sosiaalityöntekijät ja sittemmin sosiaalityöntekijöiden hakemuksen perusteella tuomionsa antanut Turun hallinto-oikeus ovat halunneet, että isä ja lapsi erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

On muuten ihan varmaa, että poika ei ole saanut nähdä isäänsä edes televisiossa; tämä Silminnäkijä-ohjelma on visusti sensuroitu ulos sekä pojan että tyttären elämästä.

Juha ei maininnut osuuksissaan siitä, kuinka usein hän saa soittaa lapsilleen. Nähtävästi tosi harvoin, koska tapaamiset on rajoitettu noin minimiin. Lastensuojelu ei kompensoi tapaamisten ankaraa rajoittamista sillä, että vanhempi ja lapsi saisivat enemmän jutella puhelimessa. Tapaamiset ja puhelinyhteys ovat samaa pakettia eli yhteydenpidon rajoittamista.

Huostaanoton tehtyään kunnan sosiaalityöntekijät miettivät hartaasti sitä, että tarkalleen ottaen milloin vanhempi ja lapsi saavat olla puhelimitse yhteydessä. Tavallista on, että perheenjäsenet voivat soitella toisilleen kerran viikossa, yhden tai kahden iltatunnin aikana. Ja puhelun ei ole sopivaa kestää pitkään.

Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: saavatko Juhan lapset käydä kotona? Minulle syntyi käsitys, että eivät. Sijaishuollossa elävien lasten on oikeus päästä kotilomille. Lastensuojelulaki tosi asiassa vaatii, että sosiaalityöntekijöiden pitää tukea lapsen ja vanhempien välistä yhteyttä. Mutta tälle oikeudelle sossut naureskelevat.

Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Lastensuojelulaki 54§, 2 mom (Finlex)

Tv-ohjelmassa Juha kertoi etupäässä kaksivuotiaan tyttärensä kohtalosta. Hänen huostaanottonsa on vielä melko tuore. Sen Naantalin sossut tekivät viime syksynä.

Lapset valtiolle!
Juha menetti tyttärensä samalla, kun äiti vietiin mielenterveysongelmien takia hoitoon.  

Naantalin sosiaalitoimi ei näköjään pystynyt tajuamaan sitä, että äidille järjestynyt hoitopaikka varmasti helpotti myös isän elämää. Siihen saakka isä oli nähtävästi huolehtinut sekä vaimostaan että tyttärestään. Yhtäkkiä hän ei ollut enää kelvollinen huolehtimaan edes lapsestaan!

Sossujen mielestä äiti on aina vakavasti sairaanakin kelvollisempi vanhempi kuin terve isä. 

Lastensuojelulain 40§:n mukaan  lapsi on huostaanotettava, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä.

Juha saa käydä tapaamassa tytärtäänkin vain harvakseltaan.

Toimittaja Mats Dumell ihmetteli, miten noin vähäiseksi karsittu yhteydenpito sujuu.

Dumell: "Mitä tytär sanoo, kun joka kolmas viikko saa tavata?"

Juha: "Hyppää syliin [isä kyynelehtii] hyppää sylliin ja sanoo iskä. Ikävä [...]."


Sipoolainen varatuomari Leeni Ikonen arvostelee kirjoituksessaan "Laitosten luvattu maa" (9.9.2009) muun muassa yhteydenpidon rajoittamista.  


Olen julkaissut lähes tämän saman tekstin myös Uuden Suomen blogissa.

Ei kommentteja: